Moi!
Kävin hevosvarusteostoksilla ja sitä ennen kauhistelin Islanti-Hki/Tukholma/Norja-lentojen hintoja. Noh, ostamani kamat maksoivat enemmän kuin lennot, mutta ei se siellä kaupassa niin kauhealta tuntunut ja kyllähän sitä nyt kunnon varusteet on oltava, makso mita makso! ... Ja onhan mun uudet chapsit ja housut nyt aika hienotkin... Sivuseikka, sivuseikka, mutta kuitenkin ;)
Mun on muuten vapaapäivien viettosuunnitelmat tupanneet viimeaikoina menemään vähän pyllylleen:
Epäonnistuminen nro 1.
Viime viikon yhden ainoan vaparin ajattelin viettää jännällä vulkaanisella Westman-saarella (tai siis oikeastaan saaria on monta, mutta vain yhdelle, ainoalle asutulle, Heimaeylle, pääsee kätevästi), jonne pääse päivittäin useampia kertoja pikku-lautalla. Saaren läpimitta on noin 7 kilometriä ja siellä asuu paljon lintuja, muun muassa lunneja. Saaren juttu on nuo linnut ja Eldfell-tulivuori, joka vieläkin tupruttelee pikkuisen 1973 sattuneen, melkein Heimaeyn hukuttaneen ja saaren kokoa huimasti suurentaneen purkauksen jäljiltä. Saarella on myos paikkoja, joissa ei paljoa tarvi maata kaivaa löytääkseen lämmintä hiekkaa.
Oli aurinkoinen päivä, merikin oli lähes tyyni, Heimaey oli siis täydellinen kohde, lähdin köröttelemään autollani kohti satamaa puolenpäivän tienoilla, matkaan kului pari-kolme tuntia, matkalla hoitelin muutamia asioita, mm. maksoin elämäni ensimmäisen, toivottavasti myös viimeisen, ylinopeussakkoni ja kävin kaupassa. Otin ja jätin yhden liftarinkin matkanvarrella. Ja satamaan päästyäni kello oli kaksi. Edellinen lautta oli lähteny yhdeltä. Ja seuraava lähtisi neljältä. Lauttamatka kestää noin 45 minuuttia ja paluulautakseni olisi mun ollut valittava klo 17.30 starttaava lautta. Silmänräpäyksen mietittyäni tulin siihen tulokseen, että saarelle meno ja lauttamatkan maksaminen tuolloin olisi yhtä tyhjän kanssa. Ens kerralla vois ehkä olla järkevää hieman tarkastaa lautan aikatauluja, mutta tuolloin jälkiviisastelu ei auttanut.
Olin jo periaatteessa puolimatkassa kohti Vikin kylää, joten ajattelin ajella sinne. Matkalla iski kuitenkin pieni ahdistus siitä, että istun lähes koko, kauniin aurinkoisen, päivän autossa. Eikä kyseinen ajatus ollut mieleeni, niinpä sitten bongasin ajellessani tienvierestä kallion, jonka hurjapäänä valloitin (kiivetessäni mietiskelin, pääsenkö sieltä enää elävänä alas). Söin kalliolta löytyneitä epämääräisiä marjoja, jotka oli hyviä, löysin nojatuoliksi soveltuvan kiven, istahdin ja otin kirjan käteen. Välillä luin, välillä torkuin, mutta koko ajan olin auringon alla, mikä oli kyllä mukavan rentouttavaa ja mieltä virkistävää :) Enkä palanut! Iltapäivä oli siinä vaiheessa jo sen verran pitkällä :)
Epäonnistuminen nro 2.
Mulla on ollut nyt kaksi vapaapäivää putkeen, mikä on meidän toisen kokin, Stefanin mukaan "holiday" :D Mielessäni on ollut hirveän hyviä ajatuksia, mitä näinä vapaapäivinäni tekisin, mutta ajatuksista tekoihin on pitkä matka. Ensiksi ajattelin etsiä itselleni kyytiä Akureyriin ja viettää siellä nämä päivät. Noh, en löytänyt kyytiä, enkä siis mennyt. Seuraavaksi ajattelin soittaa yhteistyökumppaniyritykseen, Arctic adventuresille kysyäkseni snorklaus- ja/tai moottorikelkkailuretkiä. Eldhestarin työntekijät saavat joitain Arcticin retkiä ilmaiseksi, jos niille on tilaa, mutta vapaita paikkoja voi tiedustella vasta edellisenä iltana ysin-kympin maissa. Olin puhelimen lähellä ennen ysiä ja kympin jälkeen, eli missasin sitten senkin tilaisuuden kumpanakin päivänä.
Näiden kaikkien tosi hyvin suunnittelemieni tekemisten sijaan kuljetin eilen uusimman työkaverini, Ninan, pankkiin ja takaisin, jolloin samantien kyytiini hyppäsi tallilta kipeä Lea, jonka heitin kotiinsa Selfossiin. Selfossissa tajusin olevani vaarallisen lähellä hevoskauppaa, jonka kauniit, ihanan pehmeät ja ennen kaikkea tosi coolit ja käytännölliset (oikeasti ;) ) nahkachapsit ovat vierrailleet mielessäni huolestuttavan usein. Noh, enää ne eivät vain vieraile mielessä, vaan pääsevät tositarkoitukseen huomenna, minkä jälkeen niitä vielä pikkusen fiksaillaan mun eripaksuisiin reisiin sopiviksi ja sitten ne on täydelliset! Niin ja mukaan tarttui myös softshell-ratsastushousut, että kyllä nyt taas kelpaa heppailla ;) Illalla oli vielä kylän paikallisessa työkaveri Annan läksiäisten läksiäiset ja söin vihdoin Ostaveisla-pitsan, joka koostuu kolmesta eri juustosta ja syödään marjamarmeladin kera! :D Ja tänään oonkin sitten vaan chillaillut ja tehnyt niitä tietokonehommia, mitkä eilen jäi tekemättä, kuten esimerkiksi päivitellyt tämän blogin pitkästä aikaa! :)
Eipä tässä kait muuta, tallielämä rullaa samaan tahtiin. Paitsi, että sesonki on aivan selkeästi lopussa ennen aasialaisarmeijan revontulimetsästyskauden alkua. Satuloitavia hevosia seisoo aamuisin pihassa usein vain 40-60 sen 80-100 sijaan ja päivällä tosi moni oppaista saa nauttia tosi kivoista talliaskareista, kuten kesäkäytössä olleiden ikivanhojen satuloiden oljyämisestä ja varastoimisesta. Puolet hevosistakin ovat kirmailleet jo kengättöminä vehreille laitumille, ei niille vehreimmille, mutta joksikin aikaa lomalle kuitenkin ;) Muutamat taisivat valitettavasti lähteä sinne vehreimmillekin, mutta sellaista se elämä on...
Heihei!
H.
P.S. Blue Lagoon katsastettu! Turisteja on kuin tulivuorenpurkauksessa tuhkaa, mutta silti aika jännä ja täydellinen rentoutuspäivän kohde kera saatavilla olevan itsepalvelu-silicasavikasvohoidon :) Niin ja Suomessakin pyörivä elokuva "Of horses and men" on myös katsottu, oikeastaan voin vaikka suositella, jos haluaa nähdä jotain erilaista. Varsinkin näin maassa olleena ymmärrän elokuvaa suht hyvin, sellainen se ihmisen ja hevosen välinen suhde monessa muodossaan on :)
Kävin hevosvarusteostoksilla ja sitä ennen kauhistelin Islanti-Hki/Tukholma/Norja-lentojen hintoja. Noh, ostamani kamat maksoivat enemmän kuin lennot, mutta ei se siellä kaupassa niin kauhealta tuntunut ja kyllähän sitä nyt kunnon varusteet on oltava, makso mita makso! ... Ja onhan mun uudet chapsit ja housut nyt aika hienotkin... Sivuseikka, sivuseikka, mutta kuitenkin ;)
Mun on muuten vapaapäivien viettosuunnitelmat tupanneet viimeaikoina menemään vähän pyllylleen:
Epäonnistuminen nro 1.
Viime viikon yhden ainoan vaparin ajattelin viettää jännällä vulkaanisella Westman-saarella (tai siis oikeastaan saaria on monta, mutta vain yhdelle, ainoalle asutulle, Heimaeylle, pääsee kätevästi), jonne pääse päivittäin useampia kertoja pikku-lautalla. Saaren läpimitta on noin 7 kilometriä ja siellä asuu paljon lintuja, muun muassa lunneja. Saaren juttu on nuo linnut ja Eldfell-tulivuori, joka vieläkin tupruttelee pikkuisen 1973 sattuneen, melkein Heimaeyn hukuttaneen ja saaren kokoa huimasti suurentaneen purkauksen jäljiltä. Saarella on myos paikkoja, joissa ei paljoa tarvi maata kaivaa löytääkseen lämmintä hiekkaa.
Oli aurinkoinen päivä, merikin oli lähes tyyni, Heimaey oli siis täydellinen kohde, lähdin köröttelemään autollani kohti satamaa puolenpäivän tienoilla, matkaan kului pari-kolme tuntia, matkalla hoitelin muutamia asioita, mm. maksoin elämäni ensimmäisen, toivottavasti myös viimeisen, ylinopeussakkoni ja kävin kaupassa. Otin ja jätin yhden liftarinkin matkanvarrella. Ja satamaan päästyäni kello oli kaksi. Edellinen lautta oli lähteny yhdeltä. Ja seuraava lähtisi neljältä. Lauttamatka kestää noin 45 minuuttia ja paluulautakseni olisi mun ollut valittava klo 17.30 starttaava lautta. Silmänräpäyksen mietittyäni tulin siihen tulokseen, että saarelle meno ja lauttamatkan maksaminen tuolloin olisi yhtä tyhjän kanssa. Ens kerralla vois ehkä olla järkevää hieman tarkastaa lautan aikatauluja, mutta tuolloin jälkiviisastelu ei auttanut.
Olin jo periaatteessa puolimatkassa kohti Vikin kylää, joten ajattelin ajella sinne. Matkalla iski kuitenkin pieni ahdistus siitä, että istun lähes koko, kauniin aurinkoisen, päivän autossa. Eikä kyseinen ajatus ollut mieleeni, niinpä sitten bongasin ajellessani tienvierestä kallion, jonka hurjapäänä valloitin (kiivetessäni mietiskelin, pääsenkö sieltä enää elävänä alas). Söin kalliolta löytyneitä epämääräisiä marjoja, jotka oli hyviä, löysin nojatuoliksi soveltuvan kiven, istahdin ja otin kirjan käteen. Välillä luin, välillä torkuin, mutta koko ajan olin auringon alla, mikä oli kyllä mukavan rentouttavaa ja mieltä virkistävää :) Enkä palanut! Iltapäivä oli siinä vaiheessa jo sen verran pitkällä :)
 |
| Valkoiset villantuottajat olivat taas väärällä puolella aitaa ja lyllersivät karkuun, minkä kerkesivät minun suunnatessa kohti edessä näkyvää valloituskohdettani, reunat oli jyrkät :D |
Epäonnistuminen nro 2.
Mulla on ollut nyt kaksi vapaapäivää putkeen, mikä on meidän toisen kokin, Stefanin mukaan "holiday" :D Mielessäni on ollut hirveän hyviä ajatuksia, mitä näinä vapaapäivinäni tekisin, mutta ajatuksista tekoihin on pitkä matka. Ensiksi ajattelin etsiä itselleni kyytiä Akureyriin ja viettää siellä nämä päivät. Noh, en löytänyt kyytiä, enkä siis mennyt. Seuraavaksi ajattelin soittaa yhteistyökumppaniyritykseen, Arctic adventuresille kysyäkseni snorklaus- ja/tai moottorikelkkailuretkiä. Eldhestarin työntekijät saavat joitain Arcticin retkiä ilmaiseksi, jos niille on tilaa, mutta vapaita paikkoja voi tiedustella vasta edellisenä iltana ysin-kympin maissa. Olin puhelimen lähellä ennen ysiä ja kympin jälkeen, eli missasin sitten senkin tilaisuuden kumpanakin päivänä.
Näiden kaikkien tosi hyvin suunnittelemieni tekemisten sijaan kuljetin eilen uusimman työkaverini, Ninan, pankkiin ja takaisin, jolloin samantien kyytiini hyppäsi tallilta kipeä Lea, jonka heitin kotiinsa Selfossiin. Selfossissa tajusin olevani vaarallisen lähellä hevoskauppaa, jonka kauniit, ihanan pehmeät ja ennen kaikkea tosi coolit ja käytännölliset (oikeasti ;) ) nahkachapsit ovat vierrailleet mielessäni huolestuttavan usein. Noh, enää ne eivät vain vieraile mielessä, vaan pääsevät tositarkoitukseen huomenna, minkä jälkeen niitä vielä pikkusen fiksaillaan mun eripaksuisiin reisiin sopiviksi ja sitten ne on täydelliset! Niin ja mukaan tarttui myös softshell-ratsastushousut, että kyllä nyt taas kelpaa heppailla ;) Illalla oli vielä kylän paikallisessa työkaveri Annan läksiäisten läksiäiset ja söin vihdoin Ostaveisla-pitsan, joka koostuu kolmesta eri juustosta ja syödään marjamarmeladin kera! :D Ja tänään oonkin sitten vaan chillaillut ja tehnyt niitä tietokonehommia, mitkä eilen jäi tekemättä, kuten esimerkiksi päivitellyt tämän blogin pitkästä aikaa! :)
Eipä tässä kait muuta, tallielämä rullaa samaan tahtiin. Paitsi, että sesonki on aivan selkeästi lopussa ennen aasialaisarmeijan revontulimetsästyskauden alkua. Satuloitavia hevosia seisoo aamuisin pihassa usein vain 40-60 sen 80-100 sijaan ja päivällä tosi moni oppaista saa nauttia tosi kivoista talliaskareista, kuten kesäkäytössä olleiden ikivanhojen satuloiden oljyämisestä ja varastoimisesta. Puolet hevosistakin ovat kirmailleet jo kengättöminä vehreille laitumille, ei niille vehreimmille, mutta joksikin aikaa lomalle kuitenkin ;) Muutamat taisivat valitettavasti lähteä sinne vehreimmillekin, mutta sellaista se elämä on...
Heihei!
H.
P.S. Blue Lagoon katsastettu! Turisteja on kuin tulivuorenpurkauksessa tuhkaa, mutta silti aika jännä ja täydellinen rentoutuspäivän kohde kera saatavilla olevan itsepalvelu-silicasavikasvohoidon :) Niin ja Suomessakin pyörivä elokuva "Of horses and men" on myös katsottu, oikeastaan voin vaikka suositella, jos haluaa nähdä jotain erilaista. Varsinkin näin maassa olleena ymmärrän elokuvaa suht hyvin, sellainen se ihmisen ja hevosen välinen suhde monessa muodossaan on :) 
