Take time to smell the roses

Meidän tallin nurkalla on tosi ihanan kauniita ja hyväntuoksuisia ruusuja ja muistelen aina otsikossa olevaa lausahdusta eräästä tuttavani taulusta, kun näen nuo kauniit kukat.

Täällä ei ole tapahtunut mitään, ei yhtään mitään! Mulla on menossa sellainen kevyt 9 päivän työputki ennen yhtä, niin, yhtä vapaata. Jei! Tämä työrupeama tietenkin saattaa vähän vaikuttaa siihen, ettei mitään ole tapahtunut tai en oo tehnyt mitään. Eipä siinä paljoa tule mentyä ja tehtyä, kun menee nukkumaan kuuden maissa illalla, herää noin puol kolmelta aamulla, on töissä viitisen tuntia, hengaa kuutisen tuntia ehkä vähän zombina ja jatkaa taas töitä kahden maissa iltapäivällä... Oon välillä ollut vähän puhki niin henkisesti kuin fyysisestikin, jaloissa on rakkoja, lihakset jumittaa, sormet ovat kuivat kuin korput ja jonkinlainen nuha on päällänsä vähän koko ajan. Toivon, että tämä nuha on seurausta siitepölystä eikä talomme homeesta! Ja se henkinen puoli saa jatkuvasti kolauksia työmaalla, jonka ilmapiiri ei ole siitä rennoimmasta päästä. Voin sanoa, että ei tämä aina ihan yhdeltä unelmalta tunnu, ehkei tämä sitä olekaan, mutta toisaalta ehkä tämä onkin vain yksi pysäkki elämäni matkalla ja loppujen lopuksi tykkään kuitenkin edelleen tehdä töitä hevosten kanssa, vaikka kyseessä olisikin tällainen työleiri :) Eli kokonaiskuvaa katsoessa suunta saattaa olla oikea vaikka ruusuilla tanssiessa piikit välillä pisteleekin kivuliaasti... Ja tuo fyysinen väsymys tuntuu kivalta, haba kasvaa, eikä tule paljoa kelloa kateltua töiden lomassa, mikä on hyvä juttu. Niin ja nyt tuli sellainen sääkin, mikä tänne kuuluu, aurinko paistaa ja lämpötila huitelee kolmessakympissä, ellei ylikin! Se on mukava juttu se, mangopirtelö ja mielenkiintoinen kirja (Paulo Coelho: Brida) pihanurmella auringon laskiessa kruunavat nykyään alkuiltani :) Mutta hei, tulevaisuudessa tulen tekemään enemmän juttuja, oon buukannut itselleni aikas paljon kaikenlaisia kivoja, kalliita ja MIELENKIINTOISIA pikku retkiä (tähtäimessä vähän useampi vapaapäivä), joista kuuluu seuraavissa raporteissani, sunnuntaina tiedossa mm. veden liplatusta ja siivekkäitä, jotka eivät osaa lentää, mutta uivat sitäkin paremmin ;)

Eikös se niin mene, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä tekstissä onkin sitten panostettu (tai no panostettu ja panostettu, mut kuitenkin) tallilta napsittuihin valokuviin ja lyhyisiin kuvauksiin kuvien asioista :)

Ehkä tärkeimmät työvälineemme, riimut ja poolbitit, eli orikuolaimet siististi järjestyksessä odottamassa seuraavan aamun ratarumbaa, rata-alueella hevosilla on oltava päässä sekä orikuolaimet (tai herkkäsuisilla ketju) että riimut...

 

”Talikko”,työergonomia kunniaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tallia sisältä

 ja ulkoa, kaikki järjestyksessä!

 

 

 

 

 

 

Halusa ja Heli sanoo heippa!

Normipäiviä

Mo!

Lauantaina oli sään puolesta ehkä paskin päivä pitkään aikaan ja tietenkin juuri silloin oli tuon meidän lähiradan kesän avajaiset ja samalla kesän ekat laukkakisat Ascotissa. Halusin itsekin osallistua menoon mukaan ja hypätä glamourin maailmaan, joten ei muuta kuin heti aamutöiden ja parin tunnin päikkäreiden jälkeen mekko päälle, tukka kuntoon, meikit naamaan ja irvistellen kipittämään kohti rataa kylmän koleaan vesisateeseen korkkarit jalassa! Oli tosi huikeeta! ;) (Onneksi) en pystynyt (joutunut) iltapäivätöiden takia jäämään kisoihin pidemmäksi aikaa ja palasin parin suomalaisen työkaverin kanssa takas kämpille ja tallitöihin parin tunnin värjöttelyn jälkeen. Kisoissa oli kyllä ihan mukavasti jengiä, ehkei niin paljoa kuin aurinkoisella säällä, mutta kuitenkin. Ja tosiaan yleisön pukeutumista ei kertakaikkiaan voi edes verrata suomalaisiin raveihin; (Säästä huolimatta) kaikki, muutamia hyvin hyvin harvoja lukuun ottamatta, ovat pukeutuneet ykkösiinsä. Paikalla vilkkuu jos jonkinmoisia hiuskoristeita, hattuja, korkokenkiä, mekkoja ja pukuja. Ei ole mikään ihme, että täällä päin on aikas paljon erinäisiin juhlapukuihin erikoistuneita liikkeitä...

Olisin mieluusti mennyt iltapäivätöiden jälkeen vielä takaisin kisoihin, mutta sää oli niin uskomattoman huono, että päädyin kököttämään puoliksi juhlavermeissä television ääreen toivoen, että sää vielä illan mittaan paranisi... No eihän se mihinkään muuttunut, joten vaihdoin kotivaatteisiin ja jatkoin television tuijotusta harkiten jopa aikaista pehkuihin painumista vaikka sunnuntaina olikin luvassa vapari. Kaikki kuitenkin muuttui, kun toinen suomalaisista parikymppisistä kämppiksistä tuli mielestään tylsän ajoissa kotiin ja harmitteli, että kerrankin kun on saanut pukeutua kivasti niin seuralaiset suuntaavatkin jo yhdeksän maissa kotiin nukkumaan. Olihan siinä sit autettava ystävää hädässä ja totesin, ett pitäiskö meidän nyt sit kuitenkin mennä lähikuppilaan, että kämppis sais vielä yhden kaljan ja sen myötä paremman mielen. Eipä tarvinnut toista kertaa ehdottaa ja suunnattiin suoraan läheisen hotellin/majapaikan aulabaariin... Joka oli juuri ja juuri vielä auki. Kämppis sai kaljansa ja hädin tuskin päästiin pöytään istumaan, kun joku miespolttariporukka pelmahti meidän kimppuun kuin tyhjästä. Siinähän sitä oli sit seuraa kerrakseen, oli pojilla ihan sopivasti alkoholia veressä ja ikääkin suurimmalla osalla jo varmaan 40+. Jengi oli kuin kärpäset konsanaan ja mitäs siinä ”hyvää” seuraa turhaan hätistelemäänkään :D Aulabaarin mennessä kiinni, olikin sitten ankara mietintä mennäkö koko porukalla taksilla muutaman kilsan päässä sijaitsevalle casinolle (jonka ympäristöstä löytyy siis useampi baari, pubi ja tietty hervottomasti erilaisia pelimahdollisuuksia) vai ihan vaan tylsästi nukkumaan... Itse olin ehkä enemmän nukkumisen kannalla, mutta kun kerran seura oli niin mahdottoman mainiota, suostuin itsekin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Casinolle siis! Odotin ehkä laukkakisojen jälkeen vähän enemmän glamouria sinnekin, mutta ilmeisesti paikka on lähiseudulla ainoita yöajan menomestoja, jos ei Perthiin asti jaksa raahautua, joten sinne pukeutuminen ei ehkä ole niin justiinsa... Eli periaatteessa sinne on aika helppo mennä kenen tahansa, mikä ei nyt niin huono asia ehkä ole... Casinolla viihdyttiin tunti jos toinenkin, saavuin takas kämpille kahden jälkeen aamuyöllä, eli jos lasketaan oikein tarkkaan, tuli vuorokauden aikana nukuttua sellaiset pari tuntia :)

Sunnuntaina oli kuitenkin vähäisistä unista huolimatta sopivasti vielä puhtia niin, että jaksoin nähdä yhden indonesialaisen tytön kirjaston keskustelutunnilta Perthin keskustassa. Käytiin tämän Lian kanssa syömässä ja Western Australian museossa (tai nimi oli jotain sinne päin), joka oli ehkä vähän niinkuin luonnontieteellinen museo, suht pieni, mutta mukava ja ilmainen. Sinne voisi mennä toistekin opiskelemaan Australian luontoa. Muuten sitten vain hengailtiin kaupungilla ja voi että! Mä olisin NIIIIIN halunnut osallistua kisaan, joka siellä oli meneillään! Vähän niinkuin Perthin amazing race, erinäköisiä ja kokoisia joukkueita kiertämässä ympäri kaupunkia rastilta toiselle hamuillen palkintomatkaa Eurooppaan! Olen haaveillut amazing race-formaatin rantautumisesta myös Suomeen ja suomalaisille ja tuo olis ollut niiiiiiiin kiva! Kuin mulle tehty, oijoijoijoi!!! Sama tapahtuma järjestetään kuulemma vuosittain sekä Perthissä että ilmeisesti myös Melbournessa, ens kerralla siis! Kuka mukana?! :D

Hmmm, mitäs vielä... Niin mulla on nyt siis australialainen pankkikortti, kirjastokortti, medicarekortti (vrt. kelakortti, muuten ei täällä kait saa hoitoja, jos jotain sattuu), bussikortti ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä thoroughbred stablehand/strapper-kortti! Melkoisesti on kortteja ja tuo viimeksi mainittu on pakollinen näissä hommissa, maksaa 40-80 dollaria riippuen ottaako kortin vuodeksi vai kahdeksi. Onneksi kortti maksaa itsensä ehkä myös takaisin, sillä kun pääsee laukkakisoihin (pääsymaksu n. $15->) ilmaiseksi meni sitten töihin tai ei!:)

Hevosmaailmassa kaikki samanlaisesti, meidän miljoonahevosella käy silloin tällöin hieroja, parista kärttyisästä hevosesta (vastaanottavat ihmisen boksiinsa korvat luimussa, hampaat irvessä, söpöä!) tulee kuulemma vieläkin kärttyisämpiä, kun kisakausi pääsee kunnolla alkamaan (kaura- ja hevosten ”gatorade”-lisät tekevät terää) ja meidän pihi ja tiukka ei-aina-niin-kiva pomo pisti meidät tänään kitkemään rikkaruohoja pihalaattojen välistä, koska hommat hoidettiin aamulla ”liian” ripeästi! Niin ja hevosten pesu on ihan hauskaa puuhaa, mutta kun pestävänä on hevonen, joka ei pysy paikallaan, yrittää juoda letkusta ja huitoo päällään joka suuntaan, voit olla varma, että saat itsekin samalla virkistävän aamusuihkun, hyvällä tuurilla jopa monta kertaa peräkkäin, jos pestäväksi sattuu toistensa kopioita... Ja ihan on normisettiä, että nuo laumasielut saavat pieniä paniikkikohtauksia, ihan vaikka vaan muodon vuoksi, jos treeneihin mentäessä parkkipaikalla (jonka läpi hevoset talutetaan ja jonne osa trailereilla tuodaan), joku sattuu pelästymään jotain. Oikeastaan ketjureaktion saa aikaiseksi jo rytmistä poikkeava kavioiden kopina... Jossain takana... Vaikka aika kaukanakin... Tai ihan kokonaan näkymättömissä... Tai hevosen mielikuvituksessa... Mut on ne silti söppänöitä :)

Perth

Moi!

Melkein kuukausi kulunut siitä, kun saavuin tähän maahan ja tähän kaupunkiin. Tallillamme noin ¼ hevosista on jo vaihtunut kertaalleen, osan lähdettyä tauolle ja uusien tultua treeniin. Tänään saapui Lucky Grey taloon, yli miljoonan arvoinen kimo komistus, johon ei kenties muut kuin tallin omistaja ja hänen uskottunsa saa koskea ;) Tällä viikolla olen päässyt myös opettelemaan hevosten uittoa, mukavaa vaihtelua normipuuhiin nyt, ehkäpä sekin jossain vaiheessa ihan rutiiniksi muuttuu, kun kerran tapahtuu päivittäin näin kevään ja kesän edetessä ;) Tuossa Ascotin radalla, meidän naapurissa, on siis hevosille tehty ulkoilmauima-allas, jonka levennetyillä reunoilla uittaja kävelee ja ohjaa altaassa polskivaa hevosta riimuun kiinnitetyllä parimetrisellä tangolla. Sivustakatsoja, joka ei tiedä, mitä paikassa tapahtuu, voisi jonkin aikaa ihmetellä ihmisiä pyörimässä ympyrää ja ihmeellistä tasaista pörinää ja pärskintää, jonka lähde uiskentelee lähes näkymättömissä altaan reunojen sisäpuolella...

Ja nyt otsikkoon... Muutaman kerran kun on nyt tullut tuolla Perthin keskustassa käytyä, voin ehkä uskaltaa kertoa kaupungista jotain, ainakin omia kokemuksiani, kenties joitain pikkufaktojakin. Perth sijaitsee aivan Australian länsirannikolla ja täällä kuulemma pitäis olla Australian parhaimmat biitsit. Makuasioista ei pidä kiistellä, enkä ota asiaan vielä kantaa, kun yhtäkään biitsiä en ole vielä omin silmin läheltä nähnyt, mutta noin 40 kilometriä rantaa pitäis kaupungista löytyä. Itse asun Ascotissa, josta matka bussilla Perthin keskustaan kestää parikymmentä minuuttia ja maksaa pari dollaria. Taksilla sama matka maksaa parikymmentä dollaria ja iltasella taksiin on turvauduttava, jos on aikeissa liikkua n. kymmenen jälkeen. Viimeinen bussi kaupungista kotikulmille lähtee yhdentoista hujakoilla ja sen jälkeen ei tosiaan mikään muu kuin taksi tai omat kyydit enää liiku, kokeiltu on!

Kaupunkina Perth on aika jännä, ollakseen Australian neljänneksi suurin kaupunki ja pitäen sisällään noin 1.7 miljoonaa asukasta, se on toisaalta pieni ja sievä, toisaalta taas suurista liikerakennuksista johtuen vähän ehkä jopa karu. Ainakin, jos keskustaa katsoo. Kaupungin keskusta on hirvittävän selkeä, en ole vielä kertaakaan eksynyt kartalta, mikä on ihan mukava ja yllättävä juttu ;) Siihen nähden, että lähimpään kaupunkiin on matkaa yli 2000 kilometriä, on yllättävää, että ihan ydinkeskusta koostuu vain muutamasta kauppojen ja jalankulkijoiden valtaamasta kadusta, jotka hiljenevät kuin napin painalluksesta, ainakin sunnuntaisin klo 17, liikkeiden mennessä kiinni. Ja sitten on tosi huvittavaa (tai ahdistavaa?!) huomata myös se, että kaupungilla ollessa ”törmää” täysin sattumalta eri paikoissa samoihin kasvoihin samana päivänä tai samoissa paikoissa eri päivinä :D Kaupungissa pyörii myös jonkin verran alkoholisteja ja narkkareita, mistä kertovat mm. yleisissä vessoissa olevat neuloille tarkoitetut roskikset ja epämääräiset jengit siellä sun täällä. Perth on lisäksi muihin Australian kaupunkeihin verrattuna hitusen kalliimpi, kiitos mm. menestyvän kaivosteollisuuden.. Nämä kaksi viimeksi mainittua eivät tietenkään hirveästi itseäni miellytä, enkä oikein vielä ole päättänyt paljonko kaupungista tykkään, tämä on jotenkin niin jännän ristiriitainen paikka :D Helppo ja söpö, karu ja kurja, mutta mullahan on vielä pari kuukautta aikaa päättää, mitä mieltä olen, ja kunhan tuo aurinko alkaa kunnolla paistelemaan, otan selvää biitseistäkin! :)

 

 Viikonloppuna tutustuin Perthin Kings Parkiin ja sen puutarhan kasviloistoon, josta pitävät huolen 17 hehtaarin alueella yli 2000 kasvilajia (kuvassa 'kaunis' jumulu-puu, jonka hedelmät on kai hyviä ja joka tiputtaa vuosittain lehtensä, muut kuvat eivät suostuneet liittymään). Noh, sehän oli sellainen ihan mukiin menevä paikka, hyvät näkymät ja kivat pusikot, mut aika peruspuisto. Kings Park kertoo kuitenkin osaltaan siitä, minkä olen täällä muutenkin huomannut, että australialaiset taitavat olla suht ympäristöystävällistä väkeä, tai siis ainakin näin ulkomaalaisen silmin yrittävät edes jotenkin säilyttää maansa alkuperäistä

kasvillisuutta, kierrättävät ja ylipäätään ajattelevat ympäristöä... Ainakin täällä, Ascotinkin alueella on jonkin verran puistoja, ulkoilualueita, suon kaltaisia prutakoita joen varrella ja PYÖRÄTEITÄ! Mulla vaan ei oo pyörää! Ja näin fivefingers-tossu-lenkkeilijänä harmittaa, kun lähes kaikki polut on tehty sellaisista isoista betonilaatoista, eli hiekkapohjia saa hakemalla hakea! Toisaalta, onhan ne myrkkykäärmeet helpompi erottaa siistiltä laatalta kuin nurmikolta tai hiekalta...

 

Niin tosiaan, mähän asun ihan melkein joen varrella, jonne kuulemma mammadelfiinit (pullonokat!) tulevat uittamaan lapsiaan kesäaikaan, sitä aikaa odotellessa! :)

 

Kotikulmieni joenvarsinäkymiä...

Etana vessassa, kotiloita kylppärissä, torakoita keittiössä ja kovakuoriaisia makkarissa

Heippa!

Otsikko ei oikeastaan kerro mitään alla olevasta tekstistä, mutta antaa pienen kuvan siitä, mitä kaikkia kivoja lemmikkejä meillä asustaa, jei!!

Australialaisessa elämässäni ei ole tapahtunut mitään suuren suurta mullistavaa kuluneen viikon aikana. Vähän on välillä ehkä tuntunut siltä, että kuherruskuukausi alkaa lähenemään loppuaan ja tylsä arki astuu kuvioihin, mutta sellaista se on :) Ärsyttävää oli myös se, että oletin pääseväni muutamien parikymppisten suomalaisten vanavedessä lauantaina ihmisten ilmoille ehkä jonnekin kuppilaan tai muualle, mutta aikomukseksihan se sit vain jäikin... Ei tässä muuten mitään, mut on vaan kiva tutustua ihmisiin, niin paikallisiin kuin muihinkin, kehittää vähän kielitaitoa ja tavata välillä ihmisiä muuallakin kuin tallilla... Ja tietenkin kämpillä, silloin kun satutaan samaan nurkkaan kämppisten kanssa. Ja mulla, kun en ole tällä erää jäämässä maahan loppuelämäkseni, on ehkä hitusen tiukempi aikataulu noiden tuttavuuksien hankinnassa.. Hah, mutta otinpas sit ohjat omiin käsiini ja lähdin bussilla Perthin keskustaan itekseni katsomaan, mikä on kaupungin lauantai-illan meno. Ja sehän oli viihdyttävä, tapasin muutamia brittejä ja irkkuja, yllättäen Irish Pubissa :D ja piristyin, voi mennä siis toistekin. Kovin pitkän kaavan mukaan en iltaani aikonutkaan viettää, viimeinen bussi kun lähti klo 23.15 ja sunnuntaivuoroni työt alkoivat VASTA klo 5 aamulla ;)

Torstaina sain muuten yllättäen vapaa-iltapäivän, mikä sattui osumaan kohdalleni kuin tilauksesta ja pääsin katsomaan, mitä lähialueen, Belmontin, kirjaston englannin kielen viikottainen keskustelutuokio pitää sisällään. Perushöpinäähän se jokaisen tekemisistä oli, mutta ehkäpä siellä tapaamistani ihmisistä saa jossain vaiheessa seuraa johonkin puuhakkeeseen :) Kirjastossa ollessani sattui silmiini myös ilmoitus viikon pituisesta Perth Royal Showsta, eli mun silmissä maatalousnäyttelyistä. Eihän siinä tällainen noin parikymmentä vuotta maatalousnäyttelyitä kiertänyt maalaistyttö voi muuta kuin selvittää tapahtuman osoitteen, etsiä sopivat kulkuyhteydet ja käydä vilkaisemassa, mitä show pitää sisällään! :D Mulla oli vain muutama tunti enää aikaa ennen shown sulkeutumista, mutta ajanpuutettakin uhmaten päätin samana iltana, heti keskustelutuokion jälkeen showhun lähteä, koska muina päivinä en olisi töiden puolesta paikalle ehtinyt. Matka oli tuskastuttavan pitkä ja pääsylippujen hinnatkin huitelivat parissakympissä, mutta oli se ehkä sen arvoista, vaikkakin kärsin kylmyydestä koko tapahtumassaoloajan (keskustelutuokioon lähtiessäni en tiennyt, mihin päädyn ja aurinko meni mailleen luonnollisesti kuudelta). Eläinosasto näytteilyissä oli jo suljettu, lukuunottamatta lapsille tarkoitettua kilien, porsaiden ja huonojalkaisten ponien lääppimisosastoa (jep, siltä se vaikutti, kun muutamia eläimiä katsoi, toiset tosin olivat ihan tyytyväisiäkin uusista pikkuystävistä), joten en päässyt vertailemaan suomalaisia ja australialaisia versioita eri roduista keskenään, mutta näinpäs sentään jonkin poolon ja haavipallon (ratsastetaan hevosilla, pallo otetaan kiinni haavilla?) vauhdikkaan sekoitusottelun sekä hienon ilotulituksen. Ja ostin kaikkia herkkuja. Kylmyydestä huolimatta ihan onnistunut ilta siis :)

Mieleni pieni matalapaine saattaa johtua osittain myös siitä, että tässä on jonkin aikaa ollut sellainen olo, että nuha tekee tuloaan, eikä tuo torstain kylmettyminen auttanut varmastikaan asiaa. Olen yrittänyt taistella kaikin voimin vastaan, mutta saa nähdä, miten käy! Odotan kuin kuuta nousevaa, että ilmat lämpenisivät, jotta tämä kostean kylmä kämppä muuttuisi edes hitusen siedettävämmäksi, en myöskään pakannut rinkkaani paljoa kylmän maan vaatteita, ett ihan kiva olis, jos uudet toppavaatteet vois kuitenkin jättää ostamatta ;)

Ihan pikkuisen heposista. Jep, kyllä tätä heppajuttuakin taidan kirjoitella aina aika ajoin, mut eikai se väärin oo :) Meillä oli herkkä hetki Litigatorin kanssa just kun mulla oli vähän tylsistynyt olo. Minä mietiskelin omiani, rapsuttelin ja silittelin nuoren miehen päätä ja kaulaa tämän puuhastellessa omiaan huppuni kimpussa :D kyllä noilla vaan on tietämättään melkoisen voimaannuttava vaikutus, kun sen vain antaa tehota. Kiva kun tuollaisia siliteltäviä otuksia on heti parin metrin päässä! Mä myös luulen, ett oon löytänyt yhden suosikkihevosen, Polish Policyn (Litigatorista ja Poliksestahan olen jo kuvatkin liittänyt), joka on ulkonäöltään (varsinkin päästä) aika kiva ja käytökseltään rasittava nupeltaja (syö riimunnarua, kenties hihaakin ja viskoo päätään, levoton). Olen kuitenkin ainakin välillä (tai luulen niin) saanut sen käyttäytymään nätisti talutettaessa murahtelemalla ja vain hiukan nyppäämällä remmistä. Kivaa pikku haastetta, kuitenkin, luullakseni, suht ystävällisen hevosen kanssa.

Niin ja sit mulla on täällä projekti. Opettaa vasen käteni olemaan yhtä tehokas kuin oikea! Projekti on alkanut ja jatkuu varsin hyvin, muutamia asioita annan vasemmalle kädelleni vielä anteeksi, onhan se sentään ollut lähes toimettomana, tai lähinnä vain oikean apurina, yli kaksikymmentä vuotta, eikä vanha koira opi niin helposti uusia temppuja, mutta kyllä tää tästä! :D Lähdettiin liikkeelle ihan lakaisuhommista sun muista simppeleistä asioista ja vaikeusastetta nostetaan pikkuhiljaa yhteisymmärryksessä :D Tästäkin projektista raportoin tietenkin aina, kun mullistavia edistysaskelia otetaan!

Noniin, jutun taso alkaa olla sillä sellaista, että eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa, katsotaan, mitä raportoitavaa mulla on noin viikon päästä!

Moikka!