Viimeistä viedään!

Moro!

Se on silviissii, että vähiin käy ennen kuin loppuu! Huomenna on nimittäin viimeinen työpäiväni Ormsstadirilla ja työhommien jälkeen suuntaan lähes suorilla lentisjäsenen kyydillä Selfossiin, hypätään bussiin ja kiidetään jälleen pohjoiseen, Akureyriin, jossa meillä pitäis olla kolme peliä torstaina, kaks peliä perjantaina ja yks peli lauantaina, iltahulinat ja sunnuntaina kotiin. Ehkä. Ellei sinne muuttanut Yolanda tuttuinemme kidnappaa mua! ;) Ihan mielenkiinnolla odottelen, mitä tuleman pitää, vaikka eiliset harjoituspelailut menikin penkin alle ja omat kyvyt tuntui olevan vieläkin vähän pääsiäislomalla. Mutta raahasinpas Lillin pelien jälkeen mukanani urheiluhallin saunaan ja pulikoitiin rattoisasti ulkouima-altaissa (ei täällä oikeastaan muita ookaan). Olkoon se sauna vaikka kosto pikaisesta nyrkkeilysäkkirääkistä, oli meinaan saksalainen ihan vähän tuskaisen näköinen ja kuuloinen heti ovesta sisään tultuaan ;) :D

Hevoset tulevat leivän perässä "välitilaan", josta ne otetaan kiinni

Mä en muuten muista viikonlopun ja edellisen päivityksen välisestä ajasta nyt mitään :D Hmmm, mitäköhän oon oikein syönyt? :D... Nooh, muistatatko, kun mainitsin niistä nuorista hepoista, jotka tuotiin hetkeksi talliin harjoittelemaan ja palautettiin takas isoon laumaan pääsiäisloman ajaksi? No, viime viikolla ne haettiin taas takas ja mä oon aina silloin tällöin toiminut vanhemman ratsun kanssa vetoparina, kun Ragna on opettanut pienille, mitä mistäkin signaalista pitäisi tehdä. Muuten tallielämä on edennyt ihan normaaliin perustahtiin, siivoilua, ratsastusta, ruokkimista, jne. Sikalassa en oo enää ollut töissä, kun tallilla on noiden nuorten mukana tullut sen verran paljon puuhaketta, eikä haittaa, kun säät ovat olleet nyt ihan tosi hienoja! Usein on ollut lähes tuuletonta ja aurinko on paistellut enemmän kuin vettä sadellut :)

Tää oli tosi kiva, hiljainen, lämmin päivä! :)

Äh, en taaskaan muistanut ottaa kuvaa valmiista kakusta! :/

 Launtaina pidin jonkinnäköiset myöhästyneet synttäri- ja läksiäis-kahvitukset tilan väelle. Huhhuh, kun ”innostuin” taas leivoskelemaan ja unohdin nukkumisen! Perjantaina halusin pyöräyttää sen pääkakun, elämäni ensimmäisen juustokakun! Appelsiinijuustokakun, josta muuten tuli oikeastaan yllättävän hyvä! Ja sehän on sukuvika kun suksi ei luista, joten, äitini tapaan, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos tuo kakku ei olisikaan jostain ihmeen syystä riittänyt, pyöräytin samana iltana sen kaveriksi vielä britatortun, jolle tein, soveltaen, täytteet lauantaina aamupäivällä. Samaiseen aikaan tein vielä kookos-, minttusuklaa- ja hunajamuffineita, jotka ei jostain syystä nousseet kunnolla, mut maku oli ihan ookoo. Sit oli tietenkin karkkii, sipsii, suolalisänä pizzapyöriä omalla ja kaupan taikinalla, itse vääntämääni majoneesia ja paahdettuja leipäpaloja... Leivoskelin perjantai-iltana noin seitsemästä about yhteen-kahteen yöllä, heräsin lauantaina (varmaan jännitystä ilmassa) seiskan-kasin maissa ja leivoskelin noin aamuysistä kahteen. Oliskohan siinä täyttynyt taas hetkeksi tuo leipomiskiintiö, kun uudessa työpaikassa ei paljoa keittiöön tule olemaan asiaa ;)

Kahvitukset meni kivasti ja vieraiden lähdettyä ajattelin vielä jatkaa sosialisoimista, joten keräsin rääppeet mukaani ja hurautin syöttämään Solheimarilaisia. Siellä kävi sit ilmi, että yhdellä pojalla oli läksiäiset, eli aika hyvä ajoitus meikäläisellä. Olin kyllä jo tuossa vaiheessa ihan kuolettavan väsynyt (ja väsynyttä seuraa?), mutta kuinkas sitten kävikään: Helihän se siellä kupeksi viimeisenä pystyssä höpötellen kaikennäköisiä todella henkeviä asioita ranskalaisen tytön kanssa aamuvarhaiseen... Ja unohti melkein sopineensa sunnuntaille pulikointitreffit toisen, minut tänne ”tuoneen”, suomineidon kanssa :D Mutta kaikki meni loppujen lopuksi aika jouhevasti, päädyttiin höpöttelemään kissoista, hevostelusta ja kaikesta siltä väliltä ja sivulta itse tehtyyn kuoppaan, johon pulputtelee putkea pitkin lämmintä vettä. Se vesi siinä kuopassa on seisovaa... Komeat oli leväkasvustot! :D Mutta mitäs noista pikkujutuista, ei ollut sinilevää, eikä sitä syöty, aurinko paisteli ja sain kasvoille väriä, kuten myös vartaloon bikinirajat! Eikä ne rajat lähteneet suihkussa ;)

Tällä viikolla oon saanut pikkuisen lisäpuuhaketta talliaskareisiin: Eilen suoritettiin tienvarren kevätsiivous Ragnan ja Lillin kanssa. Naapurin hevosetkin oli kenties ajatelleet samaa ja juoksivat tiellä meitä vastaan... Olivat karanneet ja luultiin ekaks niitä meidän hevosiksi, mutta kun selvis, mihin kopsuttelijat kuuluvat, olivat ne takas pellollaan lähes silmänräpäyksessä :) tänään ja huomenna saivat ja saavat satulat ja suitset öljykerroksen, jotta jaksavat taas monta vuotta eteenpäin. Sellaista. On kivaa lähteä Akureyriin, on myös kivaa saada pikkutauko työntekoon, en mä tältä tilalta haluisi lähteä, mutta sen aika onkin vasta puolentoista viikon päästä... Toisaalta odotan kyllä myös ihan mielenkiinnolla uuden työn alkamista, että aika aikaansa kutakin ja nyt pakkailemaan ja odottelemaan mielenkiinnolla retkeä Akureyriin! :)

Hei muuten! En tiedä tiesitkö, mut nyt tiedät, että mähän oon täällä puuhastellut elämäni ensimmäisiä villasukkia ja ne on nyt valmiit, eiks oo komeat? ;)... Kantapäät ;)

H.

Pääsiäispuhinoita

Terve!

Lomat on lusittu, synttäri-/läksiäiskemmakot oli ja meni, mutta myrsky pysyy!

Täällä alkoi torstaina myrsky, joka jatkui kohtalaisen vivahteikkaana ja voimaakkaana sunnuntaihin. Maanantaina tuuli puhalsi edelleen ja taivas repeili, tänä aamuna melkein jo luultiin, että päivästä tulee tyyni ja aurinkoinen, mutta eihän nyt sentään! Edelleen tuulee... No ei nyt NIIN voimakkaasti, mutta tuulee kuitenkin...

Avataan grillia :D

Perjantaina kävin tosiaan vähän juhlimassa Reykjavikissa ja kivaa oli :) Menomatka oli jännä, kun tuuli puhalteli niin, että auto heilahteli. Onneksi mulla oli matkassa muutamat tytöt Sólmeirista tuomassa lisäpainoa ;) Eikä ole mikään ihme, että täällä on tapana ajaa kirjaimellisesti keskellä tietä, suunnilleen keskiviivalla, ettei tuuli suorilla puske ojaan. Autollani oli myös pikkuisen vaikeuksia kavuta Reykjavikin tuntumassa olevan vuoren rinteitä ja ylöspäästyämme tuuli pöllytti kivasti jäljellä olevaa lunta, jota tippui muuten myös lisää taivaalta. Näkyvyys oli mitä oli, enkä ollut täysin luottavainen tuossa kohdassa kesärenkailla ajelun kannattavuuden suhteen, mutta minkäs teet. Että varsin rattoisa ja rento matka! :P Mut olihan se nyt sen arvoinenkin, perille päästyämme oli kivat pippalot alkamassa ja tapasin taas lisää uusia tuttavuuksia niin ihan islantilaisia kuin ulkomaalaisiakin. Myrskystä huolimatta päätettiin myös pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja pistettiin grilli pystyyn! :D No, silloin ei enää niin sadellut, mutta sää muutti muotoaan puolen tunnin välein ja ulkona oli vähän vilpoinen. Keksittiin siis varsin pro-ratkaisu: grilli-mestari, Yolanda, paisteli pihvit ulkona ja mä otin tuotokset vastaan keittiön ikkunasta :D Lauantaina chillailtiin muutamien Yolandan kaverien kanssa iltapäivään ja palauduttiin Sólheimarilaisten kanssa takas maaseudulle illan tuntumassa. Kiva reissu :)

Leikkitipu, oikea suklaamuna ja kukat

Sunnuntaina en oikein tiennyt, mitä tehdä, enkä sit tehnytkään mitään ihmeempiä, kävin katsomassa keräämistäni munista kuoriutuneita pikku-untuvikkoja (keräsin kuusi munaa, laatikosta löytyi kuusi tipusta! Kyllä vaan hyvät munat valitsin!) ja siinäpä oikeastaan se! Ilmoitin myös Gudnylle, että voisin ottaa päivän aikana erän shakkia tämän 7 vuotiaan poikasen kanssa, mutta nuorella miehellä oli kiireitä, joten päädyin vain hengailemaan kämpillä... Maanantai-aamuna pötköttelin vielä puoliunessa sängyssäni, kun havahduin oudon läheltä kuuluvaan kirkkaaseen ääneen ”helou, haloo, helou..”. Hetken kummasteltuani tajusin, että ääni ei voi kantautua alakerrasta, vaan sen lähteen on oltava asunnossani. Avatessani huoneeni oven, löytyi sen takaa tämä 7 vuotias poika, joka oli sitten päättänyt haluta pelata shakkia sunnuntai-iltapäivän sijasta maanantai-aamuna! :D Eipä siinä sit muu auttanut, kuin pistää pelit pystyyn ja ottaa kolme erää lautapelejä: shakki, jonka voitin (JESSS! :D ) ja kaks muuta peliä (hävisin), joiden säännöt ovat mulle edelleenkin mysteeri... Ihan kaikkee ei vaan voi ymmärtää lähes pelkällä elekielellä :D
 

Oikea tipu ja sen kaverit, kuva ei oo hyva, mut kuitenkin :)

Pelien jälkeen siivosin kämpän ja huvikseni pikapikaa karsinat, kävin pienellä juoksulenkillä, kudoin sukkaa ja tein muutamia juttuja, mitä on pitänyt jo pitkään tehdä. Eli ihan mukavan tehokas päivä, otin vähän takaisin siitä sunnuntain tekemättömyydestä :) Tänään olin myös aika tehokas, vaikken meinnannutkaan päästä aamulla sängystä ylös ja kyseenalaistin aidon kiinnostuneisuuteni eläimiä ja yhtään mitään työntekoa kohtaan. Mutta kyllähän se siitä sitten taas lähti, lyyti kirjoittamaan! :) Vaikka kuinka jostain tykkäisit, on työ silti työtä ja välttämättömyydet välttämättömyyksiä, eikä aina vaan voi huvittaa. Niin se vaan on ;) Ai niin ja oli muuten taas, viiden päivän ratsastustauon jälkeen varsin kankeaa ja horjuvaa menoa! Se on kaks päivää ja katoaa tatsi! Nih! :)

Pääsiäismunan kuolema

H.

Pääsiäistunnelmia

Moi!

Mitäs mä oonkaan täällä viikon kuluessa tehnyt, hmmm... Viikonloppuna en tehnyt paljon mitään, paitsi kiipesin vihdoin Hestfjallille, viereiselle mäennyppylälle ja olin auttelemassa kasvihuoneella pakkaillen pääsiäiskukkia. Alkuviikolla haettiin kantavat tammat lähilaitumelle paremmin tarkkailtaviksi, päästettiin muutamat nuoret tauolle ja tuotiin parit 3­­-4 vuotiaat palauttelemaan mieleen ratsastuksen alkeita. Tänään kuljetin Solheimarin vapaaehtoisia kauppaan, vierailin heidän kasvihuoneella ja huomenna körötän tänään alkaneen myrskyn kourissa Reykjavikiin juhlimaan Yolin läksiäisiä ja MUN 3-kymppisiä!!! Oh no, vanha akka! ;)

Hestfjall

Joo, viime viikonlopulle ei ollut mitään ohjelmoitua, joten kun sain perjantaina kuulla, että tuo Ártangi, eli pomoni siskon kasvihuonetila, ottaa mieluusti pakkaus-yms.-apua vastaan viikonloppunakin, lupauduin lauantai-apulaiseksi. Menin kasvihuoneelle, kun siltä tuntui ja puuhastelin siellä seitsemään illalla, minkä jälkeen paikan emäntä kutsui kaikki luokseen illalliselle. Aamulla mulla oli vähän vetämätön ja tylsä olo, mutta kasvihuoneella oli aika leppoisa ja rento tunnelma, mikä piristi omaakin mieltä kummasti ja ilta päättyi hyvillä mielin. Ja seuraava alkoi samoissa tunnelmissa, ikkunasta katsoi sininen taivas ja satunnaiset auringonsäteet, joten päätin vihdoin toteuttaa kauan suunnittelemani kapuamisen Hestfjallille, lähivuorelle (317 m) (tai mikä nyt ikinä onkaan vuoren määritelmä). Kapusin ylös ja tulin alas, ilma ei ollut ihan täysin kirkas, mutta totaalisen tuuleton, edes vuoren huipulla ei käynyt kuin ihan pienen pieni hönkäys. Näkyvyys oli kuitenkin ihan riittävä ja aurinko näyttäytyi senkin verran, että välillä se jopa ihan lämmitti. Oli jotenkin hirveen hienon hiljaista ja oli jännä katsella vuoren toiselle puolelle, alueelle, jota en ole koskaan nähnytkään :D Yllätyin myös siitä, kuinka tasainen ja leveä vuoren laki on, vähän niinkuin oltaisiin merenpinnan tasolla, mutta silti muutamia satoja metrejä korkeammalla, jotkut ovat jopa ratsastaneet sinne ja siellä :) Blogissa vilkkuvat kuvat, viimeistä lukuunottamatta on otettu Hestfjallin alta, päältä ja rinteeltä :)

Alkuviikolla tai viikonlopun aikana sain kuulla, että mullahan on vain kolmipäiväinen, ja seuraavaksi nelipäiväinen, työviikko, koska torstai, perjantai, viikonloppu, luonnollisesti, ja vielä seuraavan viikon maanantai ovat vapaapäiviäni pääsiäisen kunniaksi. Se oli kiva yllätys, koska en odottanut mitään extravapaita, kun eläinten on silti syötävä, vaikka pääsiäinen onkin. Tämän tiedon vauhdittamana teinkin tosi reippaasti töitä joka päivä, en ollut ollenkaan sikalassa, kun haettiin ja vietiin hevosia sinne, tänne ja tuonne. Maanantaina tuotiin kantavat tammat isosta laumasta lähilaitumelle, tiistaina vietiin muutamat nuoret isoon laumaan tauolle ja tuotiin kuusi nuorta talliin. Sää oli surkea ja niitä talutellessa tuli pieniä flashbackejä Australian ajoista, kaksi nuorta karkasi Ragnalta ja mun käskettiin päästää omani vapaaksi, kun olis sählännyt kuitenkin muiden perään. Hauskaa, Australiassa hevosesta oli pidettävä kiinni vaikka mikä olisi, täällä mieluummin päästetään heti irti, ettei ne koe talutusta inhokiksi :D Ja kummankin maan käytännöt ymmärrän tässä tapauksessa: Australiassa käsissäsi on iso tukko rahaa ja vieressä vilkkaat tiet, täällä vieressä on tie, jolla huristaa ehkä yksi auto kahdessa tunnissa ja käsissäsi on rahaa, mutta viereisellä laitumella on pankki ;)

 

Tuomamme nuoret ovat tottuneet satulaan, muttei pahemmin muuhun kummempaan. Laitettiin niille vuoron perään varusteet päälle, pyöritettiin hetken aikaa irtona, varusteineen, pyörössä, tuotiin sisälle talliin, sidottiin kiinni ja kiivettiin rauhallisesti hetkeksi selkään. Ja pikkuiset eivät tehneet mitään! Nää on niin lungia porukkaa, ettei toista! Tietenkin ne vähän ihmettelivät, mut mitäs sitä muuten riehumaan ja riuhtomaan, kun kiinni ollessa pitää seistä paikoillaan eikä ympärillä ole mitään pelättävää :) Oli muuten hutera olo satulassa, kun ei ollut mitään käsissä (= ei ohjia), outoa, mutta hyvää harjoitusta :) Seuraavina päivinä ratsastellessani muita hevosia, katselin noita pikkuisia tarhassaan ja siinä rivissä seistessään ja katsellessaan mua ja mun ratsua ne näyttivät ihan siltä, että olisivat ihaillen mietiskelleet, että ”voi vitsi on tuo ruskee/musta kaveri kyllä taitava, miten se osaa?” ;) Voi pieniä! :D Nyt pienet on taas pääsiäisen yli isossa laumassa, ja tää on muuten eka juttu näissä hommissa täällä, mikä ei oikein osunut mun logiikkaan: Haettiin nuoret tiistaina kauheessa vesisateessa talliin, työstettiin niitä pari päivää ja nyt ne on taas ensi viikolla haettava takaisin, eikö koko projektia olisi voinut aloittaa vasta ensi viikolla?! :D Mutta annettakoon tämä anteeksi, ehkä tällekin on joku looginen selitys, joka selviää myöhemmin :)

Minihiirenkirnu?

Tänään onkin ollut kivan puuhakas päivä, vaikka vapaalla olenkin :) Hain kaarallani yhden italialaisen, romanialaisen, britin ja ranskalaisen kaverin Sólheimarista ja surautettiin Selfossiin niinkin jännään paikkaan, kuin kauppaan! :D Kauppahan oli muuten täynnä jengiä ja italialainen Lisa sai siitä vähän traumoja, oli kuulemma aivan liikaa ihmisiä verrattuna normaaliin :D Törmäsin myös naapuriimme, parin kilsan päästä, jonka kanssa en oikeastaan oo koskaan puhunut mitään, nähnytkin vain kerran ratsastuskurssin yhteydessä. Ja sehän tiesi, että aloitan työt Eldhestarilla toukokuussa (hyvä ettei ihan sentään tarkkaa päivää tiennyt!), mulla on synttärit huomenna ja oon menossa juhliin niitä Reykjavikiin, eli tiesi siis käytännössä kaiken :D Varsin hupaisaa, eikä haittaa, niin kauan kun asiat on positiivisia... Tai no tuskin kukaan koskaan mulle kertoo, jos musta liikkuu jotain negatiivista, mut eipä sen nyt oikeastaan oo ees niin väliä :D

Kauppareissun jälkeen tutustuin vielä Sólheimarin kasvihuoneisiin, joissa tosiaan kasvaa kaikkea mahdollista puista basilikaan. Ja äsken kävin ”pikaisesti” lainaamassa navigaattorin Lilliltä, joka oli lähdössä kuorolauleloimaan iltamessuun, päädyin sinne sitten itsekin :D Parin minuutin pikavisiitti muuttui parin tunnin kirkkovierailuksi ja päättyi koko kirkon tarkoitukselliseen pimenemiseen ja rattoisaan ajeluun myrskyssä... Huomenna otan ilon irti ehkä viimeistä kertaa Reykjavikin yöstä katalaanin kanssa (ellei suistuta matkalla ojaan), hyvästelen kakkosella alkavat ikävuodet ja toivotan hyvillä mielin uuden vuosikymmenen tervetulleeksi elämääni. Tämä vuosi on ollut yhtä synttärilahjaa, mutta kokeakseni kaiken täällä niin positiivisena, olen tarvinnut matkan varrella myös niitä kuoppia, joihin kompastua. Palapeli syntyy pala kerrallaan ja ajan kanssa oppii myös näkemään, mitkä palat ovat täysin väärästä pelistä :D
Kiitos kaikille, jotka ovat kuuluneet elämääni jollakin tavalla jossakin kohtaa 30 vuoden aikana :)

 

Heihei!

 H.

Akureyri, Check!

Iltaa!

Koeajoin vanhan mitsubishin ja tulin siihen tulokseen, että oikeastaan voisinkin ostaa sen :D Pomoni perheen vanhimmaisella oli Fermingardagurinn (vrt. rippijuhlat) sunnuntaina. Tammani painoi taas pitkästä aikaa tuhatta ja sataa, mutta pysyin kyydissä, tietenkin! ;) Ja uskaltauduin kauas pois Selfoss-Reykjavik-akselilta! Siinä mun kuulumiset sitten viimekerran :)

Maisemia matkan varrelta, Akureyrin lahistolta

Mun ensimmäinen kaveri täällä, katalonialainen Yoli, muuttaa töiden perässä pohjoiseen kaupunkiin, Akureyriin, muutaman viikon päästä. Hän oli aikeissa lähteä tutustumaan tulevaan kotikaupunkiinsa, kämppäänsä ja uuteen pomoonsa viikonlopun aikana ja mä sain auton käyttööni tiistaina. Kuullessani Yolin aikeista laskin nopeasti yks yhteen ja päätin, että mähän voin toimia hälle kuskina, kun mulla kerran on auto vihdoin käytössä :D Varustettiin siis vanha mitsubishi, shubi, matkakuntoon ja lähdettiin hyvillä mielin huristelemaan kohti Akureyriä perjantai-aamuna. Yhteensä kymmenen tuntia ajoa sinne ja takaisin, aikeissa olla kaupungissa yksi yö. Järkevää tai ei, mut elämä on :D Matka taittui aika rattoisasti, meillä oli hauskaa ja mitä pohjoisemmaksi päästiin, sitä komeammalta näytti. Mäet kasvoivat vuoriksi ja sade muuttui auringonsäteiksi. Yhdessä kohtaa, muutaman kymmenen kilometrin ajan, sumu oli aika ärsyttävä, ei kertakaikkiaan nähnyt mitään. Silloin ajo oli uskomattoman turhauttavaa, mutta onneksi se oli vain yksi ”pieni” pätkä tuon 5 tunnin ajon aikana! Kun kipusimme rinteitä ylös, olin myös ihan pikkuisen huolissani autoni jaksamisesta, mutta yritin vuorostani olla armelias alamäissä ja päästin auton huristelemaan vapaalla ;)

Tassa tehdaan lautailumakea keskelle kaupunkia

Saavuttuamme Akureyriin, oli tarkoitus kysellä majapaikkaa hostellista, minkä piti olla varsin helppo nakki, kun kerran kyseessä ei ole sesonkiaika ja meitä oli vain kaksi. Tämän tiesi Yoli. No muutamat pikkuseikat olivat jääneet huomioimatta: perjantaina kaupungissa oli jonkinlainen nuorten laulukilpailu ja lauantaina kansallinen lumilautailu-laskettelukisa. Halvin hostelli oli luonnollisesti täyteenbuukattu, toinen vaihtoehto myös. Mua ei ihan hirveesti sitten kuitenkaan huvittanut viettää yötäni autossa, joten siirryimme tekemään puhelimitse hotellikierrosta. Ensimmäisen kohdalla korvaan kaikui ”ei oo” ja kannustukseksi vielä todettiin, että tänä viikonloppuna on hyvin epätodennäköistä löytää yhtään mitään majapaikkaa kaupungista. Kiva! Jatkoimme soittelua ja yksi täti totesikin AkureyrInn-guesthousessaan (mikä tuo on suomeksi, majatalo?! Noh hotellin ja hostellin välimuoto :D) olevan kaikki huoneet täynnä, mutta ”takapihalla on yksi huone vapaana”. Epäröin ihan pikkuisen, että mikäköhän kasvihuone mahtaa olla kyseessä, joten ennen kuin teimme varausta, sovimme käyvämme katsomassa paikkaa. Pyörimme tovin hyvin hyvin lähellä majapaikkaa koskaan löytämättä perille... Katalaanin toimiessa kartturina. Mutta kun suomalainen sai kuulakärkikynällä lahjakkaasti sutatun kartan käteensä ja jatkoi edelleen kuskintehtäviä, alkoi lyyti kirjoittamaan ja paikka löytyi kerrasta! (en pidä itseäni hyvänä kartturina,,, mutta... :D ) Tiedoksi vaan teillekin, että ”huone takapihalla” vastaa vähän niinkuin yhtä yksiötä yksiöistä koostuvassa rivitalossa, eli ei ollut kyseessä kasvihuone vaan varsin hyvin meille sopiva katto pään päälle :)

Nyt oli siis majapaikka järjestetty ja seuraavana vuorossa oli katalaanin tulevan kämpän ja pomon tapaaminen. Kaikki vaikutti ihan hyvältä, mitä nyt kämpän kohdalla omistajat olivat jättäneet mainitsematta, että rivariasunnossa toisessa huoneessa asuu PERHE: äiti, isä ja parivuotias lapsi. Lapset on mukavia, mutta toisaalta olisi ehkä ihan mukava tietää parivuotiaasta kämppiksestä jo ensimmäisten yhteydenottojen yhteydessä... Pikku juttuja, pikku juttuja ;) Mutta pääasiahan on, että joku kämppä jo on ja työpaikka vaikuttaa mieleiseltä, niinpä saatoimme alkaa valmistautumaan vivahteikkaaseen yöelämään hyvillä mielin! Ja hauskaahan meillä tulikin olemaan, kaupungissa oli kaksi paikkaa minne mennä, menimme ensin toiseen ja sitten toiseen :D Jälkimmäisessä oli todella hyvää ja tanssittavaa musiikkia, joten tanssijalkaahan vipatti! Ihan niinkin paljon, että pysähtyessämme seuraavana paivana paluumatkalla noin tunnin-parin ajon jälkeen eräälle huoltoasemalle, tulivat parit pojat meille juttelemaan ja totesivat, että tanssimme tosi hyvin Akureyrin baarissa, erityisesti kuulemma ”kuski” :D Että sellaista, maailma on pieni, Islanti on sitäkin pienempi :D Ja kylla, tiedan, etta osaan tanssia ihan kivasti :)

Paluumatkalla pysähdyttiin myös erääseen poukamaan, joskos nähtäisiin hylkeitä, mutta ei näkynyt ei. Akureyri, tuo pieni, epätasainen ja eloisa, ainakin noiden kisojen aikaan, kaupunki jäi auringonsäteiden sivelemine lumisine vuorineen taa ja tytöt suuntasivat takaisin kotikonnuilleen väsyneinä, mutta onnelisina :)

Perinteinen Fermingardagurinn-juttu, nimikoidut servetit

Ja sitten tulikin sunnuntai, jolloin olin lupautunut auttelemaan Gudnyn perheen suuressa juhlassa. Eli Gudnyn vanhimman, Harpan (13 v.) ”rippijuhlassa” (Fermingardagurinn). Käytiin kirkossa, jonka messu oli omistettu ainoastaan Harpalle, ei siis muille nuorille. Oliko kirkko niin pieni, vai onko tämä yleinen käytäntö, sitä en ole vielä ehtinyt selvittää?! Kirkon jälkeen siirryttiin tuohon Borgin ”juhlasaliin”, jossa syötiin kaikkea suolaista ja makeaa hyvää. Minä ja Lilli häärittiin pääosin keittiön puolella ja tulin siihen tulokseen, että me ei kertakaikkiaan tulla hyvin toimeen, mitä työntekoon tulee :D Näin jälkeenpäin ajatellen kaikki pieni kireys ja kiukuttelu olisi ollut varmasti aika hupaisaa katseltavaa kärpäselle katossa :D Muuten me ollaankin ihan kohtalaisen hyviä kavereita ja omalta osaltani aion pysyäkin sellaisena :) Nyt Lilli on hetken Saksassa ja hänen pieni musta rottansa on jälleen pitämässä mulle seuraa :)

Jep ja tosiaan loppukevennykseen kerrottakoon ihan lyhyesti tammani kanssa suorittamastamme pyrähdyksestä. Se on hieno tunne, kun hevonen puree kuolaimeen, kiihdyttää vauhtia ja yrittäessäsi hidastaa, vauhti vaan kovenee ja kovenee. ”Onneksi” oli pitkä komee baana painaa! :P Kun hidastamisyritykset eivät auttaneet, ajattelin kokeilla ajaa eteenpäin, mikä voi joskus vaikuttaa päinvastaisesti, ei tehonnut nyt. Kenties horjahdin aavistuksen matkanvarrella, raippani osui hevoseen ja vauhti edelleen vaan kiihtyi. Mietin mielessäni kaikki hidastuskeinot ja loppujen lopuksi päästin oikean ohjan löysäksi ja käänsin hevosen pään täysin vasempaan, poikettiin polulta pellolle ja johan pysähty, huh! Tää on tätä tällaista pelaamista itsepäisen ja herkän hevosen kanssa, mutta silti mä tykkään siitä :)

Rotta peiton alla :)

H.

Elämä jatkuu!

Moi!

Mä luulin, ett edellisestä päivityksestä on kulunut jo iäisyys, mutta eihän siitä sittenkään ole kuin viikko. Helpottava huomio! :) Tässä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista loppujen lopuksi aika pienessä ajassa, että ehkä viikkokin tuntuu pitkältä sen takia...

Mulla on nyt auto ja jatkoaika Islannissa! :D Auton otin tutun tutulta ensialkuun vuokralle, mutten tiedä sittenkään haluanko pitää, saatikka ostaa, sitä, kun en tiedä luotanko tuohon vanhaan mitsubisiin niin paljoa, että uskallan mennä sillä minnekään :D

Ja se jatkoaika, munhan työ”sopimus” loppuu tällä tilalla toukokuun puolenvälin paikkeilla ja lentolippu toukokuun 21. päivälle oli hankittu työnantajan puolesta. Mutta "niin moni" sanoi, että mun pitää olla täällä kesä, jos kerran jo osan talvesta olen kärsinyt, eikä mulla ole kyllä ollut mitään sellaista ajatusta vastaan... Suomessakaan ei ole kämppää eikä töitä :D Niinpä mä sit aloin kyselemään jotain paikkaa itselleni, kasvihuone-/ekohommia tuolta vammaiskylästä ja ratsastusvaellusoppaan paikkaa muutamilta vaellustalleilta. Kuinka ollakaan eräällä tallilla oltiin oikein mielellään järjestämässä mulle ja paikan pomolle tapaamista. Parin viikon odottelu ja säätö tapaamisen suhteen oli melkoisen turhauttavaa aikaa, mutta ehdinpähän treenailla ratsastusta, oppia laittamaan jalankin jalustimeen kerralla (mä en tajua, miten se on ollut niin uskomattoman vaikeaa mulle!!! Nääkin täällä on välillä olleet ihan ihmeissään mun nilkan taipumattomuuden kanssa :D ).

Viime maanantaina oli sitten vihdosta viimein odottamani tapaaminen ja ratsastuksen arviointi ja kaikkihan meni ihan kivasti! Tai no, mun passitahtinen, mutta myös tölttiin kykenevä ratsuni nyt töpötti, mitä sattui, mutta tuntuma oli aika kiva :) Tapaamisen lopussa (kun toinen tytto oli lähtenyt) tuleva pomoni sanoi mulle heti, että kyllä he minut voisivat palkata :D Hyvä, että tieto tuli noinkin sukkelasti, mutta vähän jäi kaivelemaan, että olin sen verran ihmeissäni, etten osannut reagoida palkkaehdotukseen millään tavalla. Toisin sanoen tulen tienaamaan ihan sopivasti huomioon ottaen sen, että olen uusi sekä kaikki ruoat ja majoitus ovat puoli-ilmaisia, mutta työmäärä tulee tod. näk. olemaan huomattavasti suurempi kuin taalla ja työ ehkä alkaa oikeasti tuntumaan työltä uudessa paikassa, etta siina mielessa korkeampikin palkka olisi tervetullut... Hmmm milloinkohan se ei olisi? ;) Mutta elämä on ja kaikesta oppii, tarkkailen tilannetta ensimmäisen kuukauden ja haistelen ilmaa sen jälkeen uudestaan ;)

Tuleva kesätyöpaikkani, Eldhestar, (outoa, olen kahden viikon päästä 30-vuotias ja puhun kesätöistä, hmmm, mikä mättää, onko se ikä vai työnlaatu?! ;) ) tarjoaa hotellimajoitusta (kyllä, tulen toimimaan silloin tällöin myös hotellin puolella) ja on Islannin suurin ratsastusvaelluksia järjestävä yritys puolen tunnin matkan päässä Reykjavikista ja tasta mun nykyisesta olinpaikastani. Tilalla on ihan kaikki: suuri maneesi (seinäpeileillä, jee!!), ulkoradat, modernit tallitilat, varusteet ja jumalattomasti hevosia! :D Tosin mua vähän pelottaa, että ehdinkö käyttämään tiloja ollenkaan hyväkseni vai painanko vaan töitä aamusta iltaan-illasta aamuun. Sen voi vain aika näyttää. Mulla ei ole pienintäkään valituksen aihetta täällä Ormsstaðirilla työskentelystä, olishan se kivaa jatkaa samanlaista olotilaa, mutta olisko se jo liian hyvää ollakseen totta? ;) Kuten sanottu, aika näyttää ja musta on kiva päästä kokeilemaan oikeasti hommia asiakaspalvelussa ja retkien vetäjänä. Retket, joita mun pitäis alkaa vetämään (hevosten ruokkimisen, hotelli- ja tallitöiden lisäksi) tulevat olemaan niitä kamalimpia tai parhaimpia, eli lyhyitä tunnin-kahden pituisia enemmän tai vähemmän amatööriretkiä. Kerron myöhemmin kumpaa mieltä olen ;) Bonuksena pääsen mukaan jossain vaiheessa kesällä pitkälle vaellukselle, siis useita päiviä kestävälle, saan hyvää kokemusta ja tosiaan syön laadukasta hotelliruokaa koko kesän! Että onhan tuossa nyt toisaalta muutamia ihan suht hyviäkin puolia :D Pankaas suomalaiset poiketen! :D

Jumpparetki

Mitäs muuta, hmmm, yks päivä pistettiin hevosia taas pikkuisen juoksentelemaan kuntoilumielessä pitkin maita ja mantuja. Eli hevoset päästettiin vapaaksi, Guðny ajoi niitä ”takaa” mönkijällä, Guðnyn äiti blokkas niiden tien sopivan etäisyyden päästä autolla ja mä vahdin yhdessä kohdassa, etteivät ne juokse erään portin ritilöihin katkomaan jalkojaan. Tää on täällä niin kätevää, kun lähes kaikki teitten varret on aidattu ja kaikkialla on niin aakeeta laakeeta, että mahdolliset autot tietävät hidastaa jo hyvän matkan päästä, jos jossain kirmaa hevoslauma :)

Kerið-kraatteriin infotaulu, ehka naet jotain :)

Itse kraatteri, pieni valkoinen ja sininen piste vas ylareunassa ovat kaksi ihmista

Niin ja perjantaina päätin pikkuisen pysähdellä katseleen ”nähtävyyksiä”, kun aattelin, että kai mun nyt jotain muutakin on täällä ees pikkuisen katottava kuin vain tätä tilaa, jos vaikka palaudunkin Suomeen jo toukokuussa. Olis se vähän noloa, jossei mitään, ees kauppamatkan varrella olevia maanmuodostumia olisi edes paria minuuttia katellut ;) Vierailin siis ohikulkumatkalla eräällä kraatterilla ja pysähdyin katselemaan Ingólfsfjallia, joka on vuori. Vaikuttava vuori, aivan Selfossin kupeessa.

Että sellaista, elämäni Islannissa siis jatkuu vielä pikkuisen ja nyt yritän kovasti sumplia uuden työn aloittamisen, vanhan työn lopettamisen ja mahdollisen välilomailun kanssa... Vaihtelu virkistää! :)

Niin, hirvean katevaa muuten on sekin, etta mulla on taalla mukanani lahinna vain talvivaatteita! :P

H.

Ingólfsfjall

Talo Ingólfsfjallin kupeessa alasvierineiden pikkukivien keskella ;)