Sattuu ja tapahtuu..

Heippa hei taas!

Perjantaina syötiin hyvää ruokaa hienossa paikassa, lauantai ja sunnuntai olivat varsin puuhakkaita ja ratsastuksentäyteisiä, maanantaina karkas taas muutamat hevoset ja tänään on vallinnut myrsky…

Oikealla pihatto, vasemalla ravintola ja välissä Gudny :)

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, mentiin hieman isommalla porukalla jonnekin tuonne vuorten keskelle sellaisella hervottoman kokoisella maasturilla. Kuvittele Hummer, jossa on paikat noin kymmenelle hengelle, sellainen se meidän auto oli. Paikka, jonne päädyttiin, oli uudehko ravintola “keskellä ei mitään”, niinkuin lähes kaikki paikat täällä. Ai, että mä tykkäsin niiden ideasta! Ilmeisesti ravintola on kohonnut tilalle, jossa alunperin on pidetty islannin omaa maitokarjaa. Tuota erittäin kirjavaa ja moniväristä karjaa tilalla oli edelleenkin ja ammujen touhuja pihattossaan saattoi katsella ikkunan läpi ravintolasta! Jotenkin todella hauska idea yhdistää navetta ja ravintola siistillä tavalla, voit vierailla navetassa alkamatta haista lehmältä jne… :D Koko ravintolakokemus vain parani paranemistaan, kun saatiin lautaset eteemme, ai, että mun medium-naudanlihapihvi uuniperunalla ja kasviksilla oli hyvää!!! Nams! Enkä ollut meistä suinkaan ainoa, jonka pihvi oli hyvää, eipä porukasta itseasiassa tainnut löytyä ketään, jonka pihvi ei olisi ollut suussasulavan maukas ;)

Drottning-parka joutui kovaan kouluun!

Lauantai- ja sunnuntai-päivät alkoivat aikaisin aamulla pakkaamalla hevoset autoon ja lähtemällä kohti ratsastuskurssia. Mulle ja mun tammalle oli buukattu viikonlopulle neljä noin 45 minuutin pituista ”tuntia”. Oikeesti tuntien piti olla 30 min pituisia, mutta meidän Reykjavikista saapunut opettaja vaipui jonkinnäköiseen opetustranssiin eikä malttanut päästää ratsukkoja pois maneesista :D Mä tykkäsin opettajan tyylistä, hän oli asiansa osaava ja kärsivällinen. Musta oli myös erittäin hyvä, että hän kokeili itsekin ratsujamme, joten saattoi paremmin sanoa, mistä ongelmat kullakin johtui ja miten mikäkin hevonen ehkä parhaiten toimii.. Mehän ei mun tamman kanssa päästy lauantain aikana käyntiä pidemmälle, mutta sunnuntain viimeisellä tunnilla testattiin jo pikkuisen tölttiäkin. Tämän ratsukon ongelmana on muun muassa kovasuinen ja itsepäinen tamma sekä ylävartalostaan (ainakin) jäykkä, hieman heikon jalkatyöskentelyn ja hitaan ajoituksen omaava ratsastaja :D Sain, kirjaimellisesti kädestäpitäen, käyttökelpoisia ohjeita, jotka loppua kohti alkoivat toimiakin, olis vielä kauhean kätevää, kun ne muistaisi ikuisesti!

Lilli ja Lillin Glámur odottavat vuoroaan

Pääasiassa koko viikonlopun aikana tavoitteena oli saada tammani myötäämään eli ”pehmeäksi” suustaan (eli ei tarvisi puristaa ohjia rystyset punaisena). Kaikki lähti siitä, että hidastin istunnalla hevosen liikettä (pakaralihaksetkin joutuivat aika koville), puristin kädet nyrkkiin samalla painamalla pohkeilla (tavoitteena ei ollut ”kiihdytys” vaan kokoaminen) ja heti kun hevonen laski päätään ja tuntuma ohjissa tuntui kevyeltä, hellitin kaikilla osa-alueilla, tai siis yritin. Ajoitus! ;) Kommunikointia ja hevosen oikeaoppista muotoa kehitettiin myös takaosan väistöllä (onkohan ihan oikea termi?), joka aloitettiin olemalla paikoillaan, puristamalla sisäpohkeella ja pitämällä ulko-ohja hyvällä tuntumalla (kääntymällä ylävartalosta hieman sisään päin, jolloin ulkokäsi tuli aavistuksen sään päälle), jolloin hevosen takaosan oli tarkoitus käytännössä pyöriä etuosan ympäri. Tämä harjoitus auttaa hevosta ottamaan käyttöön vatsalihaksensa ja käyttämään vartaloaan oikein ilman jännitystä. Opettaja vertasi hevosta ja ratsastajaa ihmiseksi ja perunasäkiksi, ei kukaan kanna perunasäkkiä selässään selkä mutkalla. Sitä ei haluta hevosenkaan tekevän... Noin, sainpas kirjoitettua pääperiaatteet jonnekin ylös, voi sitten joskus tarkistaa jostain :)

Ai niin, treeniin tuli myös yksi tapiiri! Voi tuo pikkuinen hepo näytti aivan siltä sademetsien kavioeläimeltä paksuine kauloineen :D

Voi, tuota niin pientä ja suloista tapiiria! :)

Mieli oli viikonlopun jälkeen hyvä, kysymysmerkkejäkin jäi ja olisin toivonut saavani opettajan mukaani kävelemään vierellä joka päivä, pitäen käteni oikeilla paikoillaan, mutta rajansa kaikella :D Tiistairatsastuksella testailin jo oppimaani, tammani oli pehmeämpi, mutta on meillä vielä työstettävääkin. Oman vartalonikäytön kanssa olen myös vähän väliä pikkuisen ulapalla, ja miettiessäni kumpaan suuntaan pitäisi milloinkin kallistua on tammani ehtinyt jo tehdä omat ratkaisunsa...

Yhä enemmän hämilleni jouduin, kun sain tehtäväkseni ruveta ratsastamaan sitä punarautiasta uutta tammaa, jonka kirjavaa kaveria silittelen päivittäin. Tämä pikkuinen punainen on vasta ihan opetteluvaiheessa ja harjoittelemme hänen kanssaan kääntyilyä n. 10 min per päivä, huhhuh, raskasta on! :D Ja nyt mä en oikein tiedä, oonko oppinut kaiken aivan päin honkia vai toimiiko nuoret hevoset päinvastoin kuin vanhat, sillä tämä kääntyy oikealle, kun keikautan itseni vasemmalle ja toisin päin. Ja keikauttamisella tarkoitan todellakin keikauttamista. Kun Gudny mua oli opastamassa, hän nykäisi housujeni vyötäisiltä niin, että melkein valahdin maahan, että nämä keikautukset on ihan näkyviä keikautuksia :D

Mutta noista suunnista: Mä kun olen ratsastanut niin, että asetan painoani vasemmalle, jos haluan hevosen vasemmalle, tai ainakin siirtyvän vasempaan reunaan... Hmmm, hetkinen... Tätä pitääkin hieman miettiä... No, mutta kuitenkin tuon pikkutamman kanssa puuhastelu on aika hauskaa, nuoret hevoset ovat niin herkkiä, ettei sitä ominaisuutta voi kuin ihailla... Oon aatellut, ettei musta taida olla nuorten hevosten ratsastajaksi, mutta toisaalta, on niin hienoa nähdä, miten helposti ne reagoivat, jos ratsastaja tietää, mitä tekee :) Pääosin sain tamman kulkemaan ja kääntyilemään juuri sinne, minne ajattelinkin, mitä nyt reaktioaika saattoi vähän venähdellä ja välillä paukkui polvet päin tallin seinää tai aitaa, mutta ei se nyt ole ihan niin justiinsa ;)

Niin ja kun me oltiin ekaa kertaa testailemassa tuota pikkutammaa, alkoi viereisen tarhan neljä hevosta juoksennella oudosti aitojen vieressä edestakaisin. Kohta yksi niistä rymisti lankojen läpi toiseen tarhaan, seuraavaksi jäljelle jäänyt kolmen poppoo ryntäs vieteriportin läpi aidatulle tallipihalle, kohta erilleen itsensä vapauttanut neljäs sankaritar liittyi muiden joukkoon ja loppujen lopuksi tämä neljän poppoo ryntäs vielä tallipihankin vieteriaidan läpi täydelliseen vapauteen. Tässä vaiheessa katseltiin Gudnyn kanssa hivenen huvittuneen hämmentyneenä vapaana kirmailevien hevosten menoa, kunnes sikalan puolelta Lilli tuli kertomaan, että olivat joutuneet lopettamaan yhden sian. Johan selvis meidän hevosten outo käytös! Vaikkeivat ne mitään nähneet, kuulivat kyllä... Jonkin ajan päästä saatiin hevoset talliin jälleen leipäpussin avulla ja rauhallinen, uusi pikkutamma, todellakin  todisti olevansa varsin rauhallinen tapaus, eipä paljoa sian lopettamiset häntä pelotelleet...

Tänään kaikki onkin sit ollut yhtä sadetta, tuulta ja kuraa. Kattoni alkoi vuotaa eikä patterit toimi, mutta tilannetta yritetään parantaa :) Kanalassa aloitin keräilemään isoja ruskeita munia, joista olisi tarkoitus kehittää uusia pikku kanoja, jännää nähdä, mitä siitäkin loppujen lopuksi tulee! :)

Heihei!

H.

Paivan paivitys

Moro!

Eipa tassa mitaan ihmeempia, kunhan ajattelin aikani kuluksi paivittaa blogin TAAS ja omistaa lahes kokonaan yhden postauksen eraalle erittain tarkealle hahmolle. Nimittain talle auton yliajamalle ja reumaa(?) sairastavalle sankarille, joka on islannin oman koirarodun, islannin lammaskoiran, edustaja. Ja melkoisen vaikutusvaltainen edustaja onkin! Itsekin erittain tietoinen omasta arvostaan, vaikka esimerkiksi on jo kerran havinnyt autolle 1-0, ei han silti turhaan viitsi tielta vaistya, kun auto on tulossa. Auto vaistaa, tietenkin. Ja sit se toinen juttu, missa tama herra Kópur tietaa olevansa erittain hyva, ellei taydellinen ja ennen kaikkea on aina aktiivisesti suurena apuna, on hevosten paastaminen aamulla ulos ja illalla sisaan (tai niiden hakeminen treeniin, tai tuominen takaisin laitumelle, tai tai tai...). Varmasti tyypista olis paljon apua, jos meilla olis yhteisymmarrys siita, mihin me hevosia halutaan, mutta kun meilla ei ole! Tuo vaalea lumipallo ryntailee sinne tanne hevosten perassa (onneksi ne sentaan ei ihan hirveesti siita valita!) ja haukkua raksyttaa aanensa kaheaksi. Kieltava karjaisukin menee kuuroille korville lahes poikkeuksetta, paitsi tanaan sain sen hiljaiseksi ehka viiden sekunnin ajaksi :D Viime viikolla tuo susien kaukainen sukulainen yritti jopa naykata yhta tammaa takajalasta, onneksi saamatta minkaanlaista reaktiota aikaiseksi. Ois saattanut kayda hassustikin, jos tamma olisi ollut kiukkuisella tuulella... On se vaan hieno ja nappara mies! ;)

Tanaan aamulla olis melkein ollut tarvetta HYVALLE paimenkoiralle, kun kuljetin hevoslaumaa pihan poikki toiseen tarhaan. Eli aitasin narulla pihan alkaen tallin kummastakin reunasta ja paastin polskit pihalle. Laumassa on erityisesti yksi varsinainen sankari, "suuri punainen", joka on tavallista alykkaampi tai sitten vaan aika tyhma juntti. Tuo punainen oli ensimmaisten joukossa ja johdatti tietenkin kaikki muutkin kaverit kurkistelemaan pikkuisen Guðnyn terassia, lasten leikkipaikkaa ja kavi heidan mielessaan karauttaa taas karkuunkin puskien lapi, mutta onneksi talla kertaa luin noin viidentoista hevosen laumaa kuin avointa kirjaa ja ehdin niiden eteen. Etta niiden saaminen ulos oikeaan paikkaan oli tanaan hidasta! Matkalla aitausta kohti ne kurkistelivat viela vahan Guðnyn vanhempien ikkuinoista sisaan ja tarkastelivat autojen kunnon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sain hevoset oikeaan paikkaan ja karautin Guðdnyn isan autolla kielitunnille. Myohassa...

Edessa Guðnyn vanhempien talo ja sen vieressa "autotalli", hevosten pitaisi menna laitumelle rakennusten valista...

Tyopaivan paatteeksi kaivoin vaaleita, pyoreita aarteita kanojen alta ja siivosin heidan lukaalinsa, koska maa on TAAS valkoinen (ei ollut eilen!) ja lumi suojalunta, kivasti kavioihin tarttuvaa, eli ei ratsastusta.

Tanaan odottaa viela kuoro, huomenna lentis, perjantaina ehka illallinen koko tilan vaen ja tyontekijoiden kesken ja viikonloppu taitaa normaalista poiketen olla melkoisen hevospainotteinen. Borgissa, lahikylassani (tai siis pisteessa, jossa on koulu, liikunta"keskus" ja kauppa) nimittain jarjestetaan "hevosklinikka": eli ratsastustunteja lahes yksityisopetuksella. Mulla ja Lillilla tulee olemaan yksi yhteinen tunti seka lauantaina etta sunnuntaina, minka lisaksi saatan haluta viela yhden tai kaksi ekstratuntia... Motivaatio itseni kehittamiseen ratsastajana ja hevosihmisena on erittain korkealla ja taalla, jos missa siihen on hyva mahdollisuus! Taa on oikeesti tosi kivaa! :) Taalla ma en oo oikeastaan ees kaivannut mitaan ekstraa tyonteon lisaksi (esim. pitaakseni mielen virkeana), mutta kaikkia lisatekemisia on vain pulpahdellut, mika on kylla hyva juttu pidemman paalle. Silti mulla ei ole pahemmin ollut tarvetta lahtea oikeastaan ees taman tilan ulkopuolelle, taalta kun vaan loytyy niin paljon mua piristavia asioita! :) Paivaakaan en vaihtaisi pois ja jos onnellisuus on sita, etta asiat paaasiassa vaan tuntuu hyvalta, niin siina tapauksessa olen nyt onnellinen! :D Tietenkin olisi viela hienompaa, jos kotivaki ja suomen kaverit olisivat lahempana ja saisin jotenkin ympattya suomen ja islannin elamani yhteen, mutta eihan nyt herranes aika kaikkea voi saada! ;) Nain on ihan riittavan hyva nyt! :)

H.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Heippa!

Viime viikko oli kaikin puolin niin paljon parempi, kuin edellinen, vaikka senkin kruunas tippuminen! :D Oonkohan ottanut uudeksi tavaksi tippua kerran viikossa vai mikä on iskenyt, kun rattoisan sunnuntairatsastuksen lopussa tammani kenties pelästyi jotain, itse olin vähän muissa maailmoissa ja muksahdin alas. Päätin olla päästämättä ohjista, ja raahauduin maatamyöden muutaman metrin tamman vetäessä. Ja tietenkin satutin saman kohdan kuin edelliselläkin viikolla, että nyt on kunnon mustelmat alaselän oikealla puolella! Mutta ei se mitään, luita ei murtunut ja me ollaan edelleen ihan kavereita, tai siis tulossa kavereiksi :)

Keskiviikkona haettiin isosta laumasta pari nuorta tammaa tähän pihaporukkaan (tai muiden ajamiksihan ne joutuivat, että ovat nyt vain muutaman säyseämmän kaverin kanssa toisessa tarhassa :/), toinen, punarautias, on tottunut jo aika hyvin käsittelyyn, toinen, kirjava, ei. Kirjavasta tammasta tuli mun uusi käsittelyprojekti, eli sain tehtäväkseni silitellä ja harjailla sitä kauttaaltaan, välillä kiinni, välillä ei, välillä karsinassa ja välillä käytävällä, aamutallin yhteydessä. Tätä työtehtävää suorittaessani tuntui niin kivalta ajatella, että kerrankin mulla on oikeasti aikaa olla hevosten kanssa ja mulle maksetaan siitä, välillä jopa ihan vain ja ainoastaan hevosen rapsuttelusta! Aivan mahtavaa! Usein kun mielekkäissäkin töissä käy niin, ettei periaatteessa enää jääkään aikaa juuri sille, mikä on kyseiseen työtehtävään ihmisen tuonut. Hevosten kanssa seurustelu jäi Australiassakin kovin vähiin, kun kaikki piti tehdä quickquickquick! Täällä tekee mielellään vähän ylimääräistäkin, kun ei jatkuvasti tarvi juosta pää kolmantena jalkana ympäriinsä tai pelätä, että joku näkee sinut hetken paikoillasi. Nojoo, onhan täälläkin sellaisia vetämättömiä hetkiä, mutta silti motivaatio kaikkeen on aika korkealla ja mieli hyvä :) Lähestymistapa on myös tällä tilalla niin hevosystävällinen, mutta kuitenkin käytännöllinen, että täällä annetaan asioille aikaa, myös hevosten (ja sikojen ;)) ja ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Usko tai älä, kaikki toimiikin vielä, vaikkei porukka jatkuvasti kauheessa kiireessä ympäriinsä juoksekaan! ;) Hevoset on rentoja ja rauhallisia ja tulevat aina mielellään ihmisen luo, tai no, ei silloin kun päättivät karata, mutta pääosin :D Potkuja tai puremista ei tarvitse turhaan pelätä ja asiat niin hevosen päässä kuin ympäristössäkin toimii järkevän loogisesti. Tykkään myös pomosta, joka kehuu ja kiittää, kun siihen on aihetta, mutta osaa antaa myös negatiivista palautetta asiallisesti. Tämä täällä on ollut yksi parhaimmista pomoista, joita olen saanut tähän mennessä tuntea. Ja Australiasta löytyy se kertakaikkiaan huonoin! Onneksi on tuo kenguruiden valtakunta kaukana! ;)

Käytiin keskiviikkona oikein isolla (mukana oli mummut, äidit, lapsenlapset ja tallitytöt) porukalla ratsastamassakin ja myönnettäköön, että mua vähän etukäteen jännitti, miten saan mun tammani hallintaan porukassa. Mutta olipas hyvä mieli ratsastuksen jälkeen! Sekä Gudny että Gudnyn äiti sanoivat, että kuningattareni näytti hyvältä, jopa töltissä! Me edistytään! :) Illalla ei meinannut tulla uni silmään kirkkaan kuun vuoksi ja vilkaistessani ulos ikkunasta, näytti yks pilvi tosi jännältä, että piti mennä oikein ulos katsomaan. Sinnehän mä sit jäin taivaalle ilmestyneiden komeiden revontulien lumoihin!

 Torstaina taisi olla ihan perusnormipäivä töissä ja illalla odotti lentisottelu, joka me tietenkin voitettiin :) Meitä oli kahdeksan tyyppiä mukana pelipaikalla, eli kaksi “ylimääräistä”. Olin vähän ärsyttävän paljon vaihtopenkillä ja tulin siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla otan selvää pelaajamäärästä ennen kuin lupaudun mukaan otteluun. Oon sellaista hitaasti lämpenevää sorttia ja pelitaso tipahtaa ojasta allikkoon, jos olen sivussa liian kauan. Ja koska mä oon niin HYVÄ, haluan olla kentällä koko ajan! ;) Meillä oli muuten lauantainakin harjoituspelit Fludirin kylässä toisen porukan kanssa ja käytiin kahvilla yhdellä pelaajalla. On tää jännää, kun vähän niinkuin tuntee kuuluvansa ydinporukkaan vaikkei yhteistä kieltä oo ollenkaan :D Ja kiitos vain Tapanilan Erän mahtaville valmentajille, ilman Helsingissä oppimiani perusteita, en olisi ehkä ihan näin arvostettu pelaaja edes tässä porukassa. Nyt olen sopivaa ylempää keskitasoa ja suunta on ylöspäin, kivaa! :)

Perjantaina hieroin taas “mun” tamman, joka seisoikin irti jo koko tunnin lähes paikoillaan, jää siis sulaa hitaasti, mutta varmasti! ;) Tosin tällä viikolla on tuntunut kuin hevonen olisi vain jäykempi, hmmm, ei sen hieronnan ihan niin pitäisi vaikuttaa… :D Viikonloppuna hoitelin myös pikkuisen hevosia, kun isäntäväki oli viikonlopunvietossa kavereidensa kanssa ja tällä viikolla mulla on vastuu myös kanalasta, kun vanha pari on etelän auringon alla. Eivät paljon parempaa ajankohtaa säiden puolesta olisi voineet valita: Tällä ja viimeviikolla on tuntunut siltä, että on tainnut olla jonkinlaista kinaa noilla pakkas-, sade-, lumi- ja tuuliukoilla. Puoltuntia sataa, sitten paistaa, sitten taas sataa, illalla nukkumaan mennessä maa on valkoinen, aamulla kaikki on yhtä kuraa ja välillä tuulee ja välillä taas ei. Alla olevat kuvat on otettu parin minuutin välein, kuva näyttää sumuiselta, koska lunta tuli jälleen vaakatasossa...

Lumi tuli, lumi suli

Moikka!

Nyt kirjoittelen farmin koneella, kamppani vakiovarusteella, koska en jaksa avata vanhaa prutkuani ja tuli sellainen paivitysolo...

Eilen oli kuulkaas taas myrsky, pikkuinen puhuri, joka naytti mulle myrskyista ensimmaisena vaikutuksensa ja voimakkuutensa tyontouhussa. Meinas meinaan kottikarryt lahtea lentoon, kun olin niita takas talliin kuljettamassa! :D Ja sita ennen en meinannut saada laitumen, jolla hevoset ovat paivisin ja jonne myös kakkelit kottareilla kipataan, porttia auki/kiinni, kun tuuli puski niin kovaa.Yrita siina nyt sitten valttaa sahkoiskua, tahdata hakasta oikeaan koloseen ja pysya ylipaataan pystyssa lumi-sohjo-jaisella maalla tuulen "puhallellessa"! Illemmalla Guðny heitti mut lentikseen ja auton ovea avatessani unohdin ulkona vallitsevan ilman. Onneksi ei ole heikkorakenteisimmasta paasta tuo naiden Chevrolet, olisi nimittain saattanut ovi hyvinkin olla jossain aivan muualla kuin kiinni autossa, sen verran kivasti se aukeni, kuin sesamkasvi konsanaan! Ja nyt, myonnettakoon, pelkaajanpaikan ovi klonksahtaa pikkuisen sita avatessa :/ Eli hittia otti, muttei sentaan lahtenyt taivaan tuuliin! Huh!

Sikalan puolella ei tuuli pahemmin vaikutellut elamanmenoon, rokotettiin varmaan kolmisenkymmenta porsasta, huhhuh, kovaa hommaa niidenkin nostelu! Ja siirrettiin pari kantavaa emakkoa porsaskarsinoihin Lillin kanssa. Mun mammani ei meinannut suostua tepsuttamaan ramppia alaspain ja Lillin emakko jumahti keskelle kaytavaa, lahtokarsinansa eteen, kun takajalat eivat oikein kantaneet runsaan elopainon ja liukkaan lattian yhteisvaikutuksesta. Saatiin yhteistuumin mun emakko lopulta oikeaan karsinaan, mutta toisen kanssa eivat meidan voimat ja keinot riittaneet, joten turvauduttiin Guðnyn apuun. Napparana tyttona han haki koyden, sitoi sen kumpaankin takajalkaan toisilleen tukea antamaan ja kannustettiin emakko eteenpain, yksi lapsytti selkaa ja esti tata kaantymasta, toinen antoi jaloille tukea ja kolmas nosti hannasta ja tyonsi takapuolesta, kyllahan se siita sitten lahti hetken pohdittuaan! :D

Tana aamuna ma sitten ajattelin paastaa noin puolet meidan hevoslaumasta vapaaksi ;) Noi pollethan ei ihan heti ovesta paastyaan ole viela laitumella, vaan ne kulkeutuvat sinne sellaisen "valitilan" (jossa mm. laitetaan hevoset ratsastuskuntoon tai josta kuljetaan pyöröön) lapi, joka on aidattu. Tai siis oli aidattu. Ennen eilista myrskya. Eli yhdessa kohdassa ei ollutkaan enaa aitaa. Eika mulla kaynyt mielessakaan vilkaista siihen suuntaan, koska se aita on kiinni aina! Vaan ei ollut tanaan ja muutamat sankarithan sen sitten huomas. Kylla oli voittajatunne, kun ohjatessani hevosia takaapain laitumelle, nain viimeisten kavelevankin pihatielle! Kuvittelivat, etta nyt on kesa ja mennaan kesalaitumille, jee! Ehdin kiertaa niiden eteen, jolloin he pinkaisivat toista laidunta kohti, tietenkin niiden kaikkien kolmen, tilan pihapiirissa olevien, omakotitalojen pihan poikki. Tassa vaiheessa koiratkin tulivat kivasti auttaan asiaa, eli paimensivat sattumanvaraisista suunnista jo valmiiksi innostuneita hevosia! Jotenkin sain(?) kuuden hevosen lauman kaantymaan tilalle johtavalla tiella jalleen tallin suuntaan, mutta ei, pihaan paastyaan hevoset paattivatkin kaantya alas vasemmalle, yhdelle laitumelle, kun talli on ylhaalla oikealla! Guðny tuli auttamaan ja kaski hakea leipapusseja, niita rapisuttamalla alku nayttikin varsin lupaavalta ja saatiin hevoset tallin eteen, mutta eipas he viela halunneetkaan laitumelle, vaan karauttivatkin viela pihan toisella laidalla olevia laitumia kohti! Kaytannossa vapauden makuun paassyt lauma kokeili kaikkia mahdollisia ilmansuuntia ja laitumien edustoja, paitsi sita, minne niiden olisi ollut tarkoitus menna! Tietenkin! Loppujen lopuksi saatiin tuon viimeisen laitumen edustalta kerattya hevoset yksitellen takaisin laitumelle muiden seuraan ja portit kiinni. Ei voi muuta sanoa, kuin, etta onneksi on laania juosta ja leivasta tykkaavia hevosia ;) Olis heti alkumetreilla tarvinnut itsekin tajuta tuo leipajuttu, vaan enpa aatellut, etta leipa melkein voittaa vapauden! :D Oppia ika kaikki!

Niin ja eilisen myrskyn jaljilta lunta ei ole enaa juuri ollenkaan ja maa on kurassa...

Huomenna odottaa Solheimarissa kielitunnit + kenties terveellinen lounas, illalla nöyryytys kuorossa (en osaa lukea nuotteja!) ja torstaina on lentisottelu, janskaa! Kaikista jo tahan mennessa tapahtuneista kommelluksista huolimatta tama viikko tuntuu paljon mukavammalta kuin viime viikko :)

H.

On lunta tulvillaan, tää kylmä, kolea maa... Lallallalalallalaaa...

Jep, viime viikolla alkoi näyttään jo kivasti keväältä, maassa näkyi jo pikkuisen vihreää, oli kuivaa, aurinko paistoi ja vain siellä täällä näkyi jäätä/lunta, ihan pikku pläntteinä. Tämän viikon tiistaina islannintuntien yhteydessä tämä suomalainen antoi itsestään varmaan aika mörököllikuvan katsellessaan mutrusuin taivaalta tippuvaa räntälunta valkoisesta maasta haltioituneiden italialaisen, portugalilaisen ja amerikkalaisten  kanssa. Kun se lumi kerran lähtee, sen EI kuulu enää tulla TAKAISIN!!!!! Äääärh!! Tai tulis sitten kunnolla lumena, eikä sellaisena kuraavana ja kastelevana loskana! Nih! Joo, syksyllä on kiva, kun lunta sataa, mutta ei keväällä, ei!

No nyt, kun sitä lunta on sitten satanut ihan jokaikinen päivä, olen sopeutunut taas ajatukseen valkoisesta maasta ja välillä vähän märistä vaatteista. Koska lunta on tullut aika paljon, kuralta on sentään säästytty ja kaikki on itseasiassa nyt aika puhdasta (lue: hevoset ;) ), ja aika kaunistakin... Täällä näyttää tosi avaraltakin, siis vielä avarammalta kuin tummalla maalla... Ja ratsastaessamme Ragnan kanssa autotiellä perjantaina, koska normaalit ratsastuspolut on lumisia ja plus-asteiden vuoksi lumi takertuu tilsoina kavioihin, näytti kaikki suorastaan ihanan valkoiselta ja avaralta :) Onneksi tuo kyseinen ratsastusretki päättyi varsin hyvään tunnelmaan kauniin maiseman ja muutamien onnistumisenilojen ansioista. Alku nimittäin enteili kaikkea muuta: en päässyt oikeastaan ees selkään, kun jo tipuin sieltä! :D Käytännössä olin nousemassa ratsaille, nostamassa jalkaani satulan yli, kun tammani lähti liikkeelle, minä horjahdin, jalkani osui tamman takapuoleen ja se pelästyi, kiihdytti vauhtia ja sekunnin murto-osan aikana kenties arvion vaihtoehtoni: joko todennäköisesti jäädä jumiin/tippua puolittain puuaidan päälle tai sitten ”tiputtautua” lumiseen maahan, ennen kuin aita on aivan liian lähellä. ”Valitsin” vaihtoehto nro toisen. Ja nyt on toinen kankku vähän kipeä, mutta ei sen kummempaa. Ihan itseäni voin putoamisesta syyttää ja tiedänpähän ensi kerralla, että ei kannata ees yrittää jatkaa selkäännousua, vaan palata lähtöpisteeseen, jos hevonen on aikeissa liikahtaa...

Kulunut viikko oli muutenkin jotenkin ihan tyhmä, että toi perjantain putoaminen kruunas sen aika kivasti ;) Mä skippasin ihan lähinnä vaan huvittamattomuuttani maanantain lentiksen, keskiviikon kuoron ja torstainkin lentiksen. Mutta en mä sentään täällä kämpällä kuitenkaan niin paljoa itsekseni möllöttänyt. Tiistaiksi kutsui Gudnyn äiti kaikki syömään lammasta ja papusoppaa (oli perinteinen ”itsensä ähkyynsyöntipäivä”). Ja illallisen jälkeen nöyryytin itseäni hävitessäni shakissa Gudnyn seitsemän vuotiaalle pojalle, mutta hei, hän on pelannut shakkia jo pari vuotta, minä tiedän vasta perusteet! :). Keskiviikkona kutsuin itse Lillin illalliselle ja torstaina Gudny kutsui vuorostaan kaikki syömään pitsaa ja katsomaan Meistaradeildin loppukilpailua (eli askellajiratsastuksenmestaruuskisoja). Ja perjantaina katsottiin Lillin ja Ragnan kanssa pari leffaa. Että onhan tässä ihan kivasti jotain pientä ohjelmaa ollut vaikka viikko olikin tyhmä :) Ehkäpä tää on tätä tottumista, alun ihmeellisyys alkaa haihtua ja asioihin alkaa tottua ja ehkäpä oppii näkemään hitusen asioiden, ihmisten ja elämän nurjaakin puolta, mutta sellaista se aina on... Yritän kuitenkin opetella näkemään sitä aurinkoa siellä sun täällä ja pyöräytinpäs perjantai-tallin jälkeen rappujeni eteen lumiukonkin... Gudny luuli sitä lastensa tekeleeksi... Hmmm...

Eilen käytiin Lillin, Nemon ja Kópurin kanssa lumimyrskykävelyllä ja ensi viikolla aloitan terveelliset elämäntavat, siitä tulee paljon parempi viikko kuin tästä kuluneesta! Mutta tänään mä vielä vähän möllötän ja herkuttelen ;)

 

Niin ja tässä työkuva, yritä siinä sitä sitten siivota! ;)

Hyvää maaliskuun alkua, ohhoh, kuu vaihtui jo!

Vuorokauden vanhoja vauvoja

*Vähemmän tekstiä, enemmän kuvia, olkaa hyvät*

Hei hei taas!

Nykyisellään pakerran sikalan puolella peräti neljänä päivänä viikossa ja perjantaina astuessani ovesta sisään ”synnytysosastolle” oli vastassa lapsilauma!

Tämä näky odotti oven takana oven avatessani.

Pikkupossujen siirtotalkoot siis. Ne (niin isot kuin pienetkin) on muuten aika kovia tappeleen, kun vähän pakkaa sekoitetaan ja laitetaan samanikäiset possulat kasvamaan noin kahdenkymmenen eläimen ryhmissä uusiin karsionoihin. Tunnin tai parin päästä on korvat verillä, mutta silloin jo, onneksi, myös pääasiassa, rauha maassa.

Pistorasia!!!

Kirjava, hellyyttävä kasa!

"Hetkinen, mitäsmitäs kummaa täällä tapahtuu?!"

Tankkauksen paikka.

Tämä kuva on uudesta emakkokarsinasta, emakolla haluttaessa enemmän tilaa..

Huomaa heinäkärryn vapaamatkustaja

Täällä on ollut tosi kaunis viikko, siis aurinko on paistanut lähes joka päivä ja tuulikin on ollut suht suosiollinen. Siispä keksin kysyä, josko tilalta löytyisi mulle lainapyörää, ja löytyihän sellainen, aika lailla tuliterä maastopyörä.

Hämmästyttelin lähipeltojen hevosia viuhahtaessani pyörällä niiden ohi lentistreeneihin ja takas sekä maanantaina että torstaina. Pollejen silmät putosivat varmaan päästä, kun keksin vielä eilen, lauantaina, lähteä pienelle juoksulenkillekin. Tähän asti harrastetusta noin kuuden kilometrin ”lenkistä” (suoraa tietä eteenpäin 3 kilsaa ja takaisin) tulikin pikkuisen pitempi, kun aikaa oli, aurinko paistoi, tuuli oli leppoisa ja jalat vaan rullas. Halusin jatkaa matkaa normaalin kääntöpisteeni kohdalla ja otin itselleni uuden etapin, mutta juoksin puolivahingossa senkin ohi :D Loppujen lopuksi tein käännöksen kohti kotia lähimmän kyläkaupan luona, jonne on matkaa kuutisen kilometriä, eli siitä tuli sellainen mukava 12 kilometrin (n.1,5 h) lauantai-lenkki ja oli kivaa! :) Outoa sinänsä, että ennen muinoin en edes tykännyt juoksemisesta...

Kaukana on tästä näystä siistit, siloiset jalat :)

Perjantaina hieroin, palautellakseni mieleeni hieman hieronnan perusteita, tammamammani, jonka vartalo alkoi rentoutua, mutta mieli ei sitä täysin vielä sallinut. Kyllä me senkin muurin yli vielä päästään! ;) Ei ole muuten noiden pienten hevosten hieronta työergonomialtaan mitään huippuluokkaa! Olen ihan tyytyväinen, etten siihen hommaan kokopäiväisesti koskaan ryhtynyt ;) Yks päivä muuten tuli sellainen siloisten, ”karvattomien”, jalkojen (hevosen) kaipauksen välähdys, kun katselin noita karvatassuja, mistälie sellainenkin välähdys ikinä sitten tuli... :D

Hieronnan jälkeen...

Hei, musta syntyy täällä melkoinen kokkikolmonen! Oon tehnyt ihan ite kanalle hunajamarinadin ja vääntänyt majoneesin! :D Ai, että tässä onkin loppukevennykseksi mitä "mainioin" kuva mun herkkuleivästä (majoneesi, ketsuppi, suolakurkku, tomaatti, avokado, sipuli, kananmuna-ranskan-mikälie-leipä)! Buahhahhahaaa! :D



P.S. Yhtenä iltana taivaalla oli kuin revontulista muodostunut katto, aika huikea näky! Ja mut löytää tätä nykyä ehkä taas hieman aktiivisempana skypestäkin (toimintoa testattiin suomen kavereiden kanssa hyvällä menestyksellä perjantaina!) nimellä, jota ei helposti arvaa, eli lähesty mua halutessasi jollain keinolla, niin palataan asiaan :)