Alkuvalmisteluja ja flashbackeja

Momoi!

Koska facebook-päivitykseni saavutti niin USKOMATTOMAN suuren tykkäysmäärän, suorastaan ryöpyn ;) ajattelin jälleen ryhtyä tähän kirjoittamishommaan, mitä jonkin aikaa harkitsin...

Noniin, päätin siis tehdä jonkinlaisen käännöksen elämässäni(?) tai jotain, jätin työt Suomessa, Helsingissä ja hyppäsin hommiin Australiaan (ja tammikuussa suuntana on Islanti, mitä sitten sen jälkeen, hmmm?;) ). Ajattelin vihdoin tehdä, edes jonkin aikaa, sellaista työtä, mistä olen ainakin luullut tykkääväni. Tällai on kai tapana tehdä kolmenkympin kriisin kolkutellessa nurkan takana, vai? :D Nyt yritän siis toteuttaa haaveitani ja olla se tyyppi, jota olen tähän mennessä vain kadehtien katsellut pyörimässä hevosten kanssa, lähes aamusta iltaan. Ja saaden siitä vielä palkkaa!

Huom!: Tämä blogi ei käsittele kuitenkaan pelkästään hevosia. Hevoset ovat täällä työni, arki kulkee päivittäin samaa rataa, enkä koe omakseni kertoa siitä sen enempää, ainakaan, jos mitään kovin ihmeellistä ei tallilla tapahdu :) Toki tähän alkuun kuvailen tallielämääni, mutta jatkossa yritän tehdä paljon muitakin kirjoittamisen arvoisia juttuja ja kenties ottaa silloin tällöin käsittelyyn jonkinlaisen tietyn Australiaan liittyvän aiheen, johon pureudun... Odotettavissa on kuitenkin luultavasti enemmän luonto- kuin kulttuuripläjäyksiä ;)

Suunnitelmissa olisi ainakin laskuvarjohyppy, delfiinien kanssa uiskentelu ja valaiden ihailu... Ei huono! ;)

Tästä se lähti:

Vuokrasopimukseni loppui elokuun lopussa ja jatkokämpät olivat kiven takana, myös työmotivaationi oli vähän jumahtanut. Samoihin aikoihin sain tietaa, etta voisin paasta Islantiin hommiin tammikuusta alkaen. Sita odotellessa aloin kehittelemaan jotain pienta puuhaketta syksylle. Noh, parin sähköpostiviestin lähettämisen jälkeen ostin itselleni Work and Holiday-viisumin ja lentoliput Australiaan. Syyskuun puolessa valissa hyppäsin sitten koneeseen suuntana maailman eristäytynein kaupunki, Perth (muihin kaupunkeihin välimatkaa yli 2000 kilometriä). Tyonkuvana arvokkaat ja älyttömän kauniit laukkahevoset. Lähtiessä oli melkoinen tohina, monta asiaa piti hoitaa lyhyessä ajassa (vinkkilista muillekin):

-        Viisumi, sähköisesti, halvimmillaan noin 300 €

-        Lentoliput, edes-takas, noin 1300 €, 2 välilaskua

-        Matkavakuutus, ostin omani lähitapiolasta, taisi maksaa hitusen alle 100 €. Vakuutusten kanssa pitää olla tarkka, varsinkin, jos pelaa hevosten kanssa. Toisissa yhtiöissä (esim. Pohjola) ratsastus ei kuuluu automaattisesti vakuutuksen piiriin, kun taas esim. Ifin ja Lähitapiolan vakuutuksiin kuuluu myös harastuksenomainen ratsastus. Ifillä taas matkavakuutuksen saadaksesi sinulla on oltava kotivakuutus, jota minulla ei luonnollisestikaan ollut, kun ei ollut kotiakaan. Pohjolassa vakuutus kohosi noin 300 euroon, koska varmuudeksi olisin ottanut siihen ratsastus”lisän”. Ifillä vakuutus huiteli 500 eurossa sen saamarin välttämättömän kotivakuutuksen vuoksi, joten näiden jälkeen ja päivä ennen lähtöä päädyin Lähitapiolaan...

Voin rehellisesti sanoa, ett kyllä välillä vähän hirvitti ajatus siitä, miten täällä pärjäisin kuumien täysiveristen kanssa. Ehkä myös siksi selvitin aika tarkkaan, mitä mikäkin vakuutus korvaa ja varmistin kaikkien kohdalla, että jos kuolen, kuljetus Suomeen järjestyy vakuutuksen puolesta :D

Perthiin kun pääsin, tuli aika hauskoja flashbackejä ajoistani Englannissa, tietä ylittäessä täytyy katsoa ensin oikealle, valot menevät päälle kun katkaisijan painaa alas yms... Jotenkin näin about puolentoista viikon jälkeen tänne tuleminen ja täällä oleminen tuntuu jotenkin aika helpolta, vähän niinkuin vanhan kertausta, kielikin on tutumpaa, varsinkin, kun meidän tallilla on muutama muukin suomalainen ;). Tällä hetkellä en yhtään ihmettele, miksi jotkut tänne jäävät, aurinko paistaa ja kielenkin saattaa jopa oppia :) (Tosin tätä kieltä ei kyllä aina ymmärrä ja täällä on satanut lähes joka ikinen päivä, ei niin hyvää ettei jotain pahaakin ;) )

Seuraavassa tyonkuvaani ja jotain muuta pienta...

Paikallinen harakka ja pulu? ;) (on taalla ihan oikeitakin puluja)