Tyonkuvaa

Noniin ja tästä työstä:

Eli päivä alkaa klo 3.30, jolloin kerätään 28 hevosen ”karsinasta” patskat ja ruokitaan hevoset, taman jälkeen talutetaan pollet töihin, eli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Ascotin laukkaradalle. Ratatallilla hevoset laitetaan kuntoon (loimet veks, suitset, satulat yms päälle), ratsastajat hyppäävät selkään ja me hoitajat palataan hakemaan uusi satsi hevosia. Työskennelleet hevoset taas pestään, kuivataan, loimitetaan ja viedään takas kotiin. Tätä jatkuu ehkä noin seitsemään, viimeistään kahdeksaan, jolloin rata suljetaan.

Tallilla sitten taas vaihdetaan vähän heppojen paikkoja (osa kun on pääosin sisällä, osa ulkona), keräillään paskoja, loimitetaan hevosia, täytetään heinäsäkkejä ja siivotaan paikkoja (kokeneemmat tietenkin lääkitsevät samalla hevosia, ottavat verikokeita sun muuta). Aamuvuoro päättyy siinä kasin-ysin maissa ja iltapäivällä aloitetaan hommat taas uudestaan kahden maissa. Iltapäivän ”vuoro” kestää pari tuntia, minkä aikana siivotaan (taas) yardeja (= joku tarhan ja karsinan risteytys) ja boxeja (= karsina), ruokitaan hevoset ja kenties kävelytetään jotain pollea, jos niin on määrätty. Kovaa fyysistä hommaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että aamulla sängystä ylösnousemista vaikeuttaa eniten, ei töihinlähtö, vaan tämän meidän kämpän kamala koleus! Ostin ruman fleecehaalarin, ei tätä muuten kestä! :D

Takapihamme, naistenmies, Libigator (hieman pienempi yard) ja Polish policy (jonka kanssa loimme kerran viisaat paat yhteen) esittelevat yardin kayttomahdollisuuksia.

Olen siis tykännyt tästä työstä, tulee oltua ulkona ja tehtyä jotain fyysistä. Lisäksi tietenkin saa katsella noita hierojaopiskelijan unelmia: luita, joiden päällä on silkkikuorella ja durasel-pupun pattereilla varustetut massiiviset lihakset ;) Hevoset tosiaan ovat sähäköitä, mutta eivät ne nyt ihan heti ole mua olleet päähän potkimassa, puolet noista tunnen jo just ja just nimeltä. Iältään pikkuiset ovat sellaisia 1-5 vuotiaita näpertelijöitä, jotka muuten osaavat hiipiä taaksesi hiiren hiljaa ja kun vähiten sitä odotat, tunnet joko hellän tai ei niin hellän kosketuksen takissasi tai jossain muualla :) On noi kyllä kauniita, aika herttaisia ja ihan hyväntuulisenoloisia, ainakin useimmat...  (huomatkaa, kuinka kaunis tukka!)

Ja noin kahden viikon kokemuksella, olen varsin onnellinen siita, etta olen tehnyt muutakin kuin vain ratsastanut ratsastuskoulussa. Hetken hevoshierontaa opetellessani, opin hyvin hevosten jalkojen ja paan liikeradat, tiedan siis, mihin hevonen ei osu ;). Kaverin tallilla olen myos joskus tarttunut harjanvarteen, seka ymmarran sen, ettei kaikki ihmiset tallilla saa ratsastaa, kuten en taalla minakaan :). Muuten olenkin sitten sellainen on-off - semihevosihminen, jolla hevosten fyysisesta kosketuksesta saattaa olla jopa vuoden tai parinkin taukoja silloin talloin, vaikka mielessa ovatkin usein :)

Henkinen puoli on myös tällä hetkellä suht kivassa balansissa vaikkei tämä tosiaan siltäkään osin mitään kevyintä mahdollista hommaa ole. Stressiä on ilmassa, eikä täällä todellakaan ole kukaan ottamassa siipiensä suojaan, jos sellaista kaipaisi, mutta siihen kun suhtautuu oikealla tavalla, ei se niin vakavaa ole :) Meidän pomo pitää myös asiat järjestyksessä (mikä on kyllä oikeastaan aika hyvä juttu), eikä ihan hirveästi kannata töpeksiä, mulla oli tavoitteena olla töissä saamatta potkuja yksi päivä, ja se tavoite on saavutettu, joten tästä on hyvä jatkaa! :)

Ainiin ja alue on kuin mikäkin kaupunkilähiö, ei tosiaan uskoisi, että takapihallamme (pienen omakotitalon) on neljä hevosta ja tien toisella puolella on varsinainen työpaikkani, kera loppujen 24 hevosen. Tarhoja näillä ei tosiaan täällä ole, vaan katetut suuret ”karsinat”, hiekkapohjaiset yardit. Kuvassa kotikatumme.