Heippa!
Otsikko ei
oikeastaan kerro mitään alla olevasta tekstistä, mutta antaa pienen kuvan siitä,
mitä kaikkia kivoja lemmikkejä meillä asustaa, jei!!
Australialaisessa
elämässäni ei ole tapahtunut mitään suuren suurta mullistavaa kuluneen viikon
aikana. Vähän on välillä ehkä tuntunut siltä, että kuherruskuukausi alkaa
lähenemään loppuaan ja tylsä arki astuu kuvioihin, mutta sellaista se on :) Ärsyttävää
oli myös se, että oletin pääseväni muutamien parikymppisten suomalaisten
vanavedessä lauantaina ihmisten ilmoille ehkä jonnekin kuppilaan tai muualle,
mutta aikomukseksihan se sit vain jäikin... Ei tässä muuten mitään, mut on vaan
kiva tutustua ihmisiin, niin paikallisiin kuin muihinkin, kehittää vähän
kielitaitoa ja tavata välillä ihmisiä muuallakin kuin tallilla... Ja tietenkin
kämpillä, silloin kun satutaan samaan nurkkaan kämppisten kanssa. Ja mulla, kun
en ole tällä erää jäämässä maahan loppuelämäkseni, on ehkä hitusen tiukempi
aikataulu noiden tuttavuuksien hankinnassa.. Hah, mutta otinpas sit ohjat omiin
käsiini ja lähdin bussilla Perthin keskustaan itekseni katsomaan, mikä on
kaupungin lauantai-illan meno. Ja sehän oli viihdyttävä, tapasin muutamia
brittejä ja irkkuja, yllättäen Irish Pubissa :D ja piristyin, voi mennä siis
toistekin. Kovin pitkän kaavan mukaan en iltaani aikonutkaan viettää, viimeinen
bussi kun lähti klo 23.15 ja sunnuntaivuoroni työt alkoivat VASTA klo 5 aamulla
;)
Torstaina sain muuten
yllättäen vapaa-iltapäivän, mikä sattui osumaan kohdalleni kuin tilauksesta ja
pääsin katsomaan, mitä lähialueen, Belmontin, kirjaston englannin kielen
viikottainen keskustelutuokio pitää sisällään. Perushöpinäähän se jokaisen
tekemisistä oli, mutta ehkäpä siellä tapaamistani ihmisistä saa jossain
vaiheessa seuraa johonkin puuhakkeeseen :) Kirjastossa ollessani sattui
silmiini myös ilmoitus viikon pituisesta Perth Royal Showsta, eli mun silmissä
maatalousnäyttelyistä. Eihän siinä tällainen noin parikymmentä vuotta
maatalousnäyttelyitä kiertänyt maalaistyttö voi muuta kuin selvittää tapahtuman
osoitteen, etsiä sopivat kulkuyhteydet ja käydä vilkaisemassa, mitä show pitää
sisällään! :D Mulla oli vain muutama tunti enää aikaa ennen shown
sulkeutumista, mutta ajanpuutettakin uhmaten päätin samana iltana, heti
keskustelutuokion jälkeen showhun lähteä, koska muina päivinä en olisi töiden
puolesta paikalle ehtinyt. Matka oli tuskastuttavan pitkä ja pääsylippujen hinnatkin
huitelivat parissakympissä, mutta oli se ehkä sen arvoista, vaikkakin kärsin
kylmyydestä koko tapahtumassaoloajan (keskustelutuokioon lähtiessäni en
tiennyt, mihin päädyn ja aurinko meni mailleen luonnollisesti kuudelta).
Eläinosasto näytteilyissä oli jo suljettu, lukuunottamatta lapsille
tarkoitettua kilien, porsaiden ja huonojalkaisten ponien lääppimisosastoa (jep,
siltä se vaikutti, kun muutamia eläimiä katsoi, toiset tosin olivat ihan
tyytyväisiäkin uusista pikkuystävistä), joten en päässyt vertailemaan
suomalaisia ja australialaisia versioita eri roduista keskenään, mutta näinpäs
sentään jonkin poolon ja haavipallon (ratsastetaan hevosilla, pallo otetaan
kiinni haavilla?) vauhdikkaan sekoitusottelun sekä hienon ilotulituksen. Ja
ostin kaikkia herkkuja. Kylmyydestä huolimatta ihan onnistunut ilta siis :)
Mieleni pieni
matalapaine saattaa johtua osittain myös siitä, että tässä on jonkin aikaa
ollut sellainen olo, että nuha tekee tuloaan, eikä tuo torstain kylmettyminen
auttanut varmastikaan asiaa. Olen yrittänyt taistella kaikin voimin vastaan,
mutta saa nähdä, miten käy! Odotan kuin kuuta nousevaa, että ilmat
lämpenisivät, jotta tämä kostean kylmä kämppä muuttuisi edes hitusen
siedettävämmäksi, en myöskään pakannut rinkkaani paljoa kylmän maan vaatteita,
ett ihan kiva olis, jos uudet toppavaatteet vois kuitenkin jättää ostamatta ;)
Ihan pikkuisen
heposista. Jep, kyllä tätä heppajuttuakin taidan kirjoitella aina aika ajoin,
mut eikai se väärin oo :) Meillä oli herkkä hetki Litigatorin kanssa just kun
mulla oli vähän tylsistynyt olo. Minä mietiskelin omiani, rapsuttelin ja
silittelin nuoren miehen päätä ja kaulaa tämän puuhastellessa omiaan huppuni
kimpussa :D kyllä noilla vaan on tietämättään melkoisen voimaannuttava
vaikutus, kun sen vain antaa tehota. Kiva kun tuollaisia siliteltäviä otuksia
on heti parin metrin päässä! Mä myös luulen, ett oon löytänyt yhden
suosikkihevosen, Polish Policyn (Litigatorista ja Poliksestahan olen jo
kuvatkin liittänyt), joka on ulkonäöltään (varsinkin päästä) aika kiva ja
käytökseltään rasittava nupeltaja (syö riimunnarua, kenties hihaakin ja viskoo
päätään, levoton). Olen kuitenkin ainakin välillä (tai luulen niin) saanut sen
käyttäytymään nätisti talutettaessa murahtelemalla ja vain hiukan nyppäämällä
remmistä. Kivaa pikku haastetta, kuitenkin, luullakseni, suht ystävällisen
hevosen kanssa.
Niin ja sit mulla
on täällä projekti. Opettaa vasen käteni olemaan yhtä tehokas kuin oikea!
Projekti on alkanut ja jatkuu varsin hyvin, muutamia asioita annan vasemmalle
kädelleni vielä anteeksi, onhan se sentään ollut lähes toimettomana, tai lähinnä vain oikean apurina, yli
kaksikymmentä vuotta, eikä vanha koira opi niin helposti uusia temppuja, mutta kyllä tää
tästä! :D Lähdettiin liikkeelle ihan lakaisuhommista sun muista simppeleistä
asioista ja vaikeusastetta nostetaan pikkuhiljaa yhteisymmärryksessä :D
Tästäkin projektista raportoin tietenkin aina, kun mullistavia edistysaskelia
otetaan!
Noniin, jutun
taso alkaa olla sillä sellaista, että eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa,
katsotaan, mitä raportoitavaa mulla on noin viikon päästä!
Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti