Hei hei aurinko, terve Inari!

Moi!

Pitkästä aikaa täällä taas! Pohjustan tätä tämän hetkistä elämääni ja siihen johtaneita syitä ihan pikkuisen... Eli Suomeen tultuani olin enemmän tai vähemmän ahdistunut, allapäin ja epätoivoinen sen suhteen, mitä seuraavaksi tekisin... Syyskuuhun mennessä kulunut vuosi oli ollut loppujen lopuksi aika kiva ja päättynyt mainiosti, eikä mua pahemmin houkuttanut palata takaisin 'normaalin' ihmisen arkeen. Eipä niitä töitäkään toisaalta hirveesti vastaan tullut ja alistuin kohtalooni: otin osaa työkkärin kursseille, suunnittelin tulevaisuuttani keikkalasena helsingissä jne... Mitä tulee työelämään, mulla on yleensä aika luottavainen olo, kyllä tekevä työtä löytää jne... Työkkärissä kuljeskelun lomassa lähettelin parit työhakemukset, aika valikoiden, enkä ajatellut asioita sen enempää. No, yhdestä paikasta otettiin yhteyttä ja pikku kiemuroiden kautta kävi niin, että lähtö pohjoiseen tuli yks kaks yllättäen puolentoista viikon varoitusajalla(kuten aika usein mun elämässä on ollut tapana tapahtua)...

Ja tässä sitä nyt ollaan, aamulla nousin Helsingistä, jälleen kerran, ilmaan ja aamupäivällä laskeuduin Ivaloon, josta huruttelin lentokenttäbussilla tunnin verran tänne Inariin, Suomen suurimpaan kuntaan ja saamelaiskulttuurin keskukseen... Vähän pientä on peli, muttei ollenkaan negatiivisessa mielessä, vain erilaista ja vielä mielenkiintoisemmaksi se ehkä muuttuu, kun pääsen oikein omien hommieni makuun. Jonkin matkan päässä tästä kylän raitilla sijaitsevasta majatalosta asustaa seitsemän norjan vuonohevosta ja jonkinlainen määrä vetokoiria, työkaluni siis. Ja minä muutan heidän luokseen myös... siis ihan oikeaan taloon, tosin, uskoisin ;) mutta siinä talossa ei ole sähköä... Jos ei ole sähköä, ei pahemmin juokse sisään vesikään... Niin, että aattelepa ite omalta kohdaltais! :D Silti mä oon jotenkin vähän jännittyneen innoissani asiasta, tää on sellainen pienimuotoinen tulikoe, katotaan, kauanko tällä kertaa kestän :D

Kyläraittia... Päiväsnäöllä ;)

Tosiaan täällä on jo kivasti lunta ja pakkasta nyt varmaan kymmenisen astetta, oikeastaan on ihan kiva katsella tuota lunta kuran sijaan... Työnkuvani tulee ilmeisesti olemaan rekiajelua hevosilla ja koirilla, kunhan sen opin, vähän majatalossa puuhastelua, revontulten metsästystä ja kaikkee muuta pientä turistihässäkkään liittyen...

Että sellaista, itseoppinut wannabe eräopas H. Stormi kiittää ja kuittaa!

P.S. Aika jännää, kun tuntuu, ett vähän niinkuin tuli ulkomaille, mut silti ymmärtää kieltä ja suomalainen puhelinnumerokin toimii, ihanaa! :D

Ei ollut kauheesti kalatuotteita kaupan hyllyllä