Moi!
En mä malttanut olla kirjoittamatta mitään, täällä on niin jännää!
Tänään alkoi varovasti pienimuotoinen työnteko, valmistelin yhden ranskalaisen 'veijarin', eli vapaaehtoisen kanssa majatalossa aamiaisen vieraille, joita tänään oli yksi, raskasta! ;) Siivottiin myös yksi vierashuoneista, minkä jälkeen sainkin ylemmältä johdolta käskyn lähteä tutustumaan Siidaan, saamelaismuseoon ja luontokeskukseen, jonka nimi näin, hyvällä kielipäällä, sulavasti pohjoissaamesta käännettynä tarkoittaa myös porokylää.
Voi, kun sekin oli jännä paikka, täällä kaikki vaan on niin jännää! :D Tällä kertaa sain ihailla vaihtuvan näyttelyn muodossa Jan-Eerik Paadarin huikeita, inarinsaamelaisen sielunmaisemaa kuvastavia, valokuvia ja taustalla soivia luontoääniä sekä opiskella pienen infopläjäyksen vihreän vyöhykkeen, eli Suomen, Venäjän ja Norjan välissä olevan alueen luontorikkauksista. Itse päänäyttely löytyi rakennuksen yläkerrasta ja sisään astuessa koin pienen ahdistuksen: asiaa oli kuvin ja tekstein aika paljolti niin luonnosta, jääkauden aikaansaamista muutoksista kuin ihan tästä saamelais- ja poronhoitokulttuuristakin. Yksi iso pimeähkö huone hyvällä maulla täytettynä vähän niinkuin lattiasta kattoon.. Siis ei ehkä jollekulle paljoa, mutta kun mun tavoitteena oli vielä yrittää sisäistää jotakin, eikä tuo pikaoppiminen kerrasta ole ihan se ykkösjuttuni... Mutta tartuin toimeen ja aloin opiskelemaan! Pääsin kotiin ja muihin asumismuotoihin, kun tuli kutsu neuvotteluun. Siis vähän jäi opiskeltavaa vielä ensikerrallekin, mutta ei haittaa, kun neuvottelun tuloksena sain joulunaikani vapaaksi, jee! Eli etelä hoi, pääsen kuin pääsenkin joulun viettoon tuttuihin ympyröihin!! :)
En mä malttanut olla kirjoittamatta mitään, täällä on niin jännää!
Tänään alkoi varovasti pienimuotoinen työnteko, valmistelin yhden ranskalaisen 'veijarin', eli vapaaehtoisen kanssa majatalossa aamiaisen vieraille, joita tänään oli yksi, raskasta! ;) Siivottiin myös yksi vierashuoneista, minkä jälkeen sainkin ylemmältä johdolta käskyn lähteä tutustumaan Siidaan, saamelaismuseoon ja luontokeskukseen, jonka nimi näin, hyvällä kielipäällä, sulavasti pohjoissaamesta käännettynä tarkoittaa myös porokylää.
Neuvottelun yhteydessä tapasin myös kollegani, Sadun, jonka kanssa me ollaan nyt sitten tilan hevostyttöjä ja Lukas, muistaakseni Sveitsiläinen nuorimies, on tilan koirapoika. Ja kuten jo aiemmin tuossa mainitsin, täällä on myös näitä veijareita, eli ulkomaalaisia vapaaehtoisia, tekemässä sitä sun tätä. Tilallakin kävin Sadun mukana tutustumassa: Pimeässä, otsalampun valossa, aika häijyn näköisiä pikkupetoja, eli rekikoiria näillä on nelisenkymmentä ja hevosia, omalla tilalla asumassa, onkin viisi. Vaikuttivat ihan leppoisan oloisilta karvaturvilta, vaikka omasta, voimakkaasta, tahdostakin oli havaittavissa pieniä merkkejä. 'Ei tarvi kävellä, jos ei tahdo' taisi olla reen eteen ottamamme tamman motto. Suuremmitta ongelmitta selvittiin, mutta tarhasta tullessa stopattiin hetkeksi maistamaan heinää ja valjastuksen ollessa kunnossa ja hevostyttöjen istuessa reessä valmiina lähtöön, ajatteli tamma, että 'eiköhän tää tytöt ollut sitten tässä' :D Elämäni ensimmäinen rekiretki, hieman erilaisella, norjalaisella reellä sujui kuin rasvattu, kun hevonenkin saatiin liikkeelle. Nyt on sitten omakin rekiajelu-ura isolla hevosella korkattu, vielä, kun ymmärtäisi, että vaikka ohjat onkin kädessä, voi jalat tälläkertaa pitää ihan lomaa, tuppas meinaan tulemaan painoapuja ja pohkeita aina silloin tällöin ;)
Niin ja näin samalla mun sähköttömän kotikolonkin, ihan tavalliselta omakotitaloltahan se vaikuttaa ja lämminkin siellä oli :) Lukas tulee jakamaan talon ja seuranamme meillä on vielä pihapiirin 'santa's cottagessa' asuvat vaihtuvat vapaaehtoiset. Kaikkien noiden elikoiden lisäksi... Eli en mä siellä korvessa ihan yksin tule iltojani viettämään. Huomenna tai ylihuomenna alkaa tälläkin alueella kaamos ja sopivasti huomenna taitaa tulla muutto farmille, kuka sitä valoa nyt kaipaiskaan ;) :P
Eli so long, katotaan, koska bloggailen seuraavan kerran...!
P.S Saatiin muuten Sadun kanssa kosketus poliiseihinkin, jotka puhalluttivat Sadun tämän tiputtaessa mua nykyisen olinpaikkani, Villa Lancan pihaan, ollaan ilmeisesti aika epäilyttävää sakkia! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti