Metsästä päivää!

Hei hei vaan!

Pahoittelut päivitysviiveestä, oon ollut sen verran paljon maalla, tai oikeastaan metsässä, ettei ole pahemmin ollut aikaa saatikka mahdollisuuksia rustailla...

Paikan nimi on kotiniemi, meiltä ei vesi lopu :)

 No niin ja nyt asiaan, iloni on kertoa, että oon viihtynyt täällä oikeastaan aika hyvin :). Vielä mulle ei ole syntynyt säännöllistä työrytmiä, mutta kaikki, mitä on pitänyt hoitaa, on tullut hoidettua. Välillä oon pyörinyt mukana huskyhommissa, välillä vetänyt reki- tai ratsastusretkiä ja kaiken tämän lomassa yrittänyt katsella sivusilmällä, että kaikki on ok. Olen iloinen asemastani 'vähän-kuin-2. tilavastaavana' ja mielissäni siitä, että muhun on luotettu alusta asti, mikä on antanut vapauksia ja tilaa käyttää omaa päätäni, kun se tuossa kaulan jatkeena kuitenkin mukana heiluu.

Innokkaampia työntekijöitä saa hakea... Sagi ja Lobo.

Tämä tila on siis pikkuinen saamelaisporonhoitotila, alunperin, nykyään poroja ei ole ja niiden aitaukset täyttää noin nelisenkymmentä iloista huskya ja viisi itsepäistä, mutta työmotivoitunutta norjanvuonohevosta. Kuten olen tainnut jo aiemminkin mainita, eläinten lisäksi, tällä tilalla asuu myös sveitsiläinen Lukas, jonka heiniä on pääasiassa koirat ja myönnettäköön, että nuoresta iästään huolimatta, 1. tilavastaava tietää, mitä tekee ja ilo on olla, kun ei kollegan, ja kämppiksen, kanssa tarvi kinata :) Me jaetaan siis Lukaksen kanssa tilan päärakennuksen alakerta, mikä tietyllä tavalla on myös ehkä jonkinlainen kunnioitus meitä kohtaan. Kyseiselle pyhälle alueelle, firman omistajien alkuperäiseen kotiin, kun ei oikeastaan kukaan muu saa astua ;). Lukaksen lisäksi ihmis-ilonani on päivittäin kaksi vaihtelevaa vapaaehtoista, jotka työskentelevät tila-apureina pari päivää kerrallaan. Tällä hetkellä rinkiin kuuluu yksi suomalainen, yksi tsekki, yksi tanskalainen, yksi sveitsiläinen ja pian pitäisi porukkaan tulla vielä ainakin pari-kolme uutta naamaa, kun meidän norjatar ja britti poistuvat valitettavasti kuvioista :/ vapaaehtoiset asustelevat 'santa's cabinissa' piharakennuksen kulmauksessa, joka on myös vähän niinkuin mun ja Lukaksen olohuone. Niin ja sitten täällä on myös Satu, toinen hevostyttö (ja kengittäjä), joka ajelee Ivalosta hommiin, kun niiden aika on. Eli sellainen kokoonpano meillä täällä ja elämä rulla seesteisesti. Alussa oli ehkä pienen pientä hakemista siitä, kuka tekee, mitäkin, mutta hyvin olen mielestäni paikkani vaivihkaa pikku pomona lunastanut :D ;) ja suht lungia on elämä, eläinten ruokinta tai tarhojen siivoilu ei varsinaisesti työnkuvaani kuulu, mutta, myönnettäköön, että teen sitäkin, ehkä just siks, kun kukaan ei pakota ;) ja tie eläinten sydämeen vie vatsan kautta ;)

Ronja, Sarakka ja Snilli.

Tämä asuminen on vähän extremeä, ainakin tällaiselle vesivessojen aikaan syntyneelle kompostointiin oppineelle.. Kun ei kerran ole sähköä, ei paljon vesikään juokse. Lyhykäisyydessään se täällä tarkoittaa sitä, että pissat tehdään pihalle ja kakka huussiin, josta pytyt tyhjennetään kaatopaikalle... Oon miettinyt, että eikö tähän todellakaan ole muuta vaihtoehtoa (mietin tätä aika paljon ensimmäisinä päivinäni ;)), mutta ehkäpä täällä tuo pakkanen on sen verran pureva, ettei kompostikaan sitä aina kestäisi... Mutta kyllä se pakkasukko ehkä vähän pyllyynkin puraisee... 30 asteen pakkasia odotellessa... Niin ja kylpymahdollisuuksista tarvitsee tuskin ees mainita... Niitä kun ei ole, muuta kuin kylällä olevassa majatalossa :D mutta, koska on ennemmin kylmä, kuin kuuma, ei paljoa tule hikoiltua ja tämä kerran n. 1,5 viikossa suihkussakäynti tekee itseasiassa aika hyvää herkälle ja kuivalle iholleni. Pakkasilma ja vesi kun ei atoopikolle yleensä ole se parhain yhdistelmä...

Lukas meni koiran koppiin...

Käyttövesi eläimille haetaan kaivosta ja ihmisille järvestä, ja se on hyvää. Mulla ja Lukaksella on käytännössä omat varaavat takat, joiden kanssa suhteet alkavat olla jo ehkä vähän huolestuttavalla tasolla, lämmitystekniikat, päivittäinen tulenteon onnistuminen, sytykkeiden koko ja takkojen huolenpito ovat lähes päivittäisiä puheenaiheita :D vapaaehtoisten santa's cabinissa taas tapahtuu yhtä sun toista paranormaalia. Milloin joku herää siihen, että tuntematon mies seisoo sängynvieressä tai toinen hakkaa pihan laavussa puita ja tultiin me yks ilta siihenkin tulokseen, että joulupukki jäi jumiin savupiippuun... Hmmm, vähän sisäpiirin juttua, mutta kun päivässä on hämy muutaman tunnin ja loput ajasta on pimeää, niin eipä siinä kai muuta voi, kun laittaa mielikuvitus laukkaamaan ;) mutta yhtä kaikki, täällä on ollut aika viihtyisää. Oon päivissä sekaisin, enkä tiedä onko se hyvä vai huono juttu, että tuntuu kuin olisin ollut täällä jo tosi kauan. Eikä se tunne ole vain mussa, myös pomosta ja muistakin tuntuu vähän samalta... Nyt se on ainakin ehkä ihan hyvä juttu :) Ja se muuten on mainittava, että ennen kuin tulin tälle tilalle, yritin olla odottamatta liikoja ja ehkä just siks tää vaikutti ensinäkemältä kivalta ja yllättävänkin toimivalta paikalta olosuhteet huomioon ottaen. Ihmisten kanssa oli ehkä vähän hakemista, varsinkin santa's cabinissa en alussa iltaisin lähtenyt itse pistäytymään, vaan viihdyin omissa oloissani. Mutta sen kerran, kun Lukas (= vähän niinkuin tutorini ja linkki vapaaehtoisiin) oli kylillä ja nähdessäni norjalaisen pompahtavan sängystään ilahtuneesti astuessani tupaan, murtui henkinen jääni ja cabinista tuli toinen olohuoneeni, jossa toissailtana pidettiin silmiä auki aamukolmeen :) Ilmapiiri on siis ollut hyvä, mikä on tärkeää tällaisessa ympäristössä.

Santa's cabinin tunnelmallinen kynttilänvalo

Joulukuun 3. päivä meille tuli pihan perälle myös aarteita: viisi mustavalkoista, pääosin valkoista, huskyn pentua, joita myös valkoisiksi makkaroiksi, tai kaljurotiksi (on näillä karvat, mutta ovat sellaisia lihavia pötköjä :D ) kutsutaan, nurisevat ja möngertävät tyytyväisenoloisesti nisältä toiselle äitinsä hellässä ja hienotunteisessa hoivassa... Aarteisiin ei saa vielä koskea, jos yrität hipaista niitä 'vahingossa' vaikkapa sormella, ilmeestyykin kätesi päälle esim. mamman tassu ;)

Sellaista meillä täällä. Eilen kolattiin lunta jäällä paikasta toiseen, älä kysy miksi ja keksin uuden keinon leikata tukkaa: sitä voi myös polttaa... Ruoka valmistetaan kaasulla, vielä ei ole paikatkaan räjähtäneet, vaikka yritys on kova, tallin seinätkin valeltiin eilen dieselillä ;)

Laavussa syödään keksiä tai makkaraa ja juodaan lämmintä mehua.

Heippa!

Ihan omin kätösin tehty islantilainen villapaitakin on saanut tärkeän käyttötarkoituksen...