Aurinko paistaa, eika vetta sada!

Moi!

Talla saalla ja nakymalla startattiin seikkailu lannessa. Ei huono.

Sisko oli ja meni, aika kiireista oli meno, kun pyräytettiin samantien maan lansikulmalle Westfjordeille, Lansivuonoille, jonne ei kovin moni eksy. Edes asumaan. Komeat oli nakymat ja paljon oli ajoa. Muutama paiva vietettiin taalla mun tilalla ja sain sattumalta yhden ylimaaraisen vapaapaivankin. Loppujen lopuksi paadyin tuolloin kuitenkin vetamaan yhden puolen paivan ratsastusretken siskolleni ja yhdelle ulkopuoliselle vieraalle. (En saanut lupaa osallistua retkelle pelkkana vieraana, koska tallilla oli pulaa oppaista ;) Tehokas vapaapaiva! ;)

Haahkan(ko?) muna. Pahaa oli.

Saat ovat olleet aika vilpoisia ja sateisia ja valilla se on "vahan" ketuttanut, mutta kun Anu (-sisko) laks, tuli meille aurinko ja ihan kuulkaas T-PAITA-kelit! Tata onnea on nyt jatkunut noin puoltoista viikkoa, maa alkaa kuivua eika kaikki paikat oo enaa ihan kurassa, Jess! Olen myos intoutunut kuljettamaan kameraa mukanani ratsastusretkilla ja komeita kuvia on tullut :D





Parina iltana ollaan kayty uiskentelemassa meidan lahijoessa, ihanan kirkasta ja lamminta vetta! Eilen nuo nuoret halusivat menna hveragerdin uima-altaille, liityin myos joukkoon, mutta paadyinkin paa-asiassa pelaamaan biitsia paikallisen pariskunnan kanssa viereiselle hiekkakentalle. Ai etta oli kivaa pelata, pitkasta aikaa!






Lauantaina olis tiedossa varmaan koko kesan kohokohta, ainakin Hveragerdissa: Kukkaisfestivaalit! :D Ajatuksissa olis menna pyorimaan nurkkiin lauantai-iltana toiden jalkeen, saidenkin pitais olla hyvat, niin mikas siina on ollessa, ilotulituksia ja kokkoa katsellessa. :)

Arki on kovaa tyontekoa, eika vapaa-ajan ongelmia yleensa ole: peti kutsuu pian tai vahan myohemmin toista paastyani. Mutta itse tyo on kylla silti aika kivaa, tietenkin valilla tulee vahan arsyynnyttya, jos tuntuu, ettei ihmiset kuuntele (kuvien henkilot eivat liity tapauksiin :) ), sellaista se vaan valilla on.

Eilen en voinut olla nauramatta, kun nain yhden asiakkaani pitka, liehuva hame paalla lahdossa ratsastamaan :D Sanoinkin, etten itse ole hameen kanssa ratsastanut, mutta voidaan koittaa, miten homma sujuu ja sujuihan se, loppujen lopuksi ihan ookoosti. En kuitenkaan suosittele kenellekaan hametta, jos on ratsastusretki suunnitteilla, naistensatulat on aika harvassa nykyaan ;)

P.S. Joku on saattanut yrittaa tavoitella mua suomalaisesta puhelinnumerostani. Se on vahan hankalaa. Mukanani oli alussa kaksi puhelinta, suomalaista numeroa mukanaan kantanut puhelin hajosi, enka ole vaihdellut simeja. Ja vaikka olisinkin, olen paivat ulkona ja puhelin sisalla, yot taas vietan kivasti hotellin alakerrassa, maan alla, jossa kuuluvuus on mita on. Pahoittelen siis vaikeastitavoiteltavuuttani, mutta oon vahan vasynyt tekemaan asian eteen paljon mitaan, kun mahdollisuudet ei hirveasti ole. Mun tietokonekin on kovin hankala! Etta en voi nyt muuta kuin, syvasti pahoitella eritasoista hitauttani.

Kun saa herata auringonpaisteeseen, ei se niin kamalaa ole se noin 150 hevosen pellolta tallille paimentaminen kahteen pekkaan klo 6.30 ;)

H.

Landmannalaugar paivitys osa 2.

Moi!

No niin nyt seuraa lupaamani tarkempi paivitys mun elamani ensimmaisesta pitkasta ratsastusvaelluksesta Islannissa. Kuten jo mainitsinkin, mun retken nimi oli Landmannalaugar, jonka huipennus asiakkaille on paasta lilluttelemaan kuumissa lahteissa keskella Islannin eramaata. Toki koko vaellus on jo ihan itsessaan, vapaana juoksevan hevoslaumamme joukossa, ainutlaatuinen elamys. Joillekin jo pelkan Heklan, joka on ko vaelluksella nakopiirissa lahes koko ajan, nakeminen on jo jotain. Meilla on monia muitakin pitkia vaelluksia, mm. Yksi, huima noin kahdeksassa paivassa lapi maan kulkeva vaellus, jossa ratsastetaan sellaiset kuutisen kymmenta kilometria paivassa. Landmannalaugar-vaelluksella ratsastuskilometreja kertyi paivassa noin 40 km, mika tarkoittaa istumista hevosen selassa suunnilleen kahdeksan tuntia paivassa.

Meidan ryhma oli aavistuksen haastava seka kooltaan etta laadultaan, mika tarkoittaa sita, etta joukossamme oli yksi aloittelija (joita naille vaelluksille ei yleensa oteta) ja ryhmakoko oli aavistuksen normaalia pienempi, eli myos hevoslaumamme oli pienempi. Ja kun vapaana juokseva hevoslauma on pikkuinen, voi kayda niin, ettei lauman jasenet kayttaydy aivan laumaelainten tavoin, seuraten toisiaan vaan tekevat myos itsenaisia paatoksia. Ja kun hevoset tekevat omia, itsenaisia paatoksia saattaa kerran tai kaksi kayda niin, etta osa laumasta seuraa natisti ratsastajia (pari-kolme ratsastajaa “ajaa” laumaa takaapain ja yksi ratsastaja pitaa lauman paaratsastusryhman takana, jotta lauma ja ratsastajat eivat sekoitu keskenaan), mutta osa laumasta paattaakin esimerkiksi lahtea aivan painvastaiseen suuntaan! Nain kavi meille pari kertaa: kerran puolet hevosista paattivat lahtea kotimatkalle ennen aikojaan ja toisella kertaa osa hevosista halusi tehda ihan ite ihan oman tutkimusmatkan kohti tuntematona. Onneksi kummallakin kerralla toinen meista apuoppaista, ruotsalainen Marika, oli nopea ja nappara ja sai paimennettua loppulauman takaisin joukkoomme! Laumamme myos vahan villiintyi kerran tai kaksi ja sekoittui ratsastajaryhmaan. Ensimmaisella kerralla oma ratsuni pukitti minut selastaan ja tama meidan ryhman aloittelija muksahti maahan myos. Kellekaan ei kaynyt mitaan ja matka jatkui uusien ratsujen kera. Toisella kerralla meidan lauma luuli kuulleensa jotain todella pelottavaa ja koko lauma ohitti ryhmamme yhdessa hujauksessa, kukaan ei tippunut, eika lauma vienut yhtakaan ratsukkoa mukanaan, mutta suurempi huolenaihe oli saada lauma pysaytettya, ennen kuin se katoaa kokonaan nakyvista. Kaikki kuitenkin paattyi onnellisesti, saatiin lauma kasaan ja rauhoittumaan ja itseasiassa kaikki vieraat olivat ennemminkin oikein innoissaan laumamme aiheuttamasta tempauksesta ja sita seuranneesta vauhdin hurmasta, kuin peloissaan ;)

 

Meilla oli muutamat kivat sankarit laumassamme, jotka joko yrittivat koko ajan tunkeutua ratsastajien valiin tai kehittelivat omia polkujaan, mutta viikon mittaan kaikki jo tiesivat, miten kukakin laumassa kayttaytyy ja pahempia kommelluksia valttaaksemme satuloimme nama haastavat kaverit allemme aina kun tiedossa oli esimerkiksi katoamistempauksia mahdollistavat alueet. Kaiken kaikkiaan viikon mittainen retki onnistui suht kivasti, eika ainakaan ollut liian tylsa. Myos nakymat, ehka hivenen kosteahkosta saasta huolimatta, olivat komeat ja tama maa jaksaa aina vaan ihmetyttaa jo ihan pelkalla karulla olemuksellaan, mutta myos silla, miten napparasti isokin hevoslauma voi kulkeutua paikasta A paikkaan B ihan vain muutamien ihmisten ohjatessa. Jos autoja jossain tuli vastaan, ne hidastivat ja antoivat hevosten ohittaa, kukaan ei missaan heristanyt nyrkkia ja kaikissa maja- ja useammissa pysahdyspaikoissamme oli hevosille aitaukset valmiina. Jos aitauksia ei ollut, me teimme ne paimennarulla ihmisten toimiessa tolppina, katevaa! :)

Nyt elama on taas normalisoitunut ja yks paiva kohtasin ehka arsyttavimman asiakkaani ikina! Meilla kay jos jonkinlaisia vieraita ja paaasiassa kaikki ovat enemman tai vahemman mukavia ja tekevat mita pyydetaan jne. Enka pahemmin valita kenestakaan, koska sellaiseen ei ole tarvetta. Mutta sen ma vaan sanon, etta, jos et ole ikina ennen ratsastanut, et ole kiinnostunut hevosista pienintakaan pirausta eika sulla ole minkaanlaista kiinnostusta edes yrittaa tehda oloasi mukavaksi hevosen selassa, ALA VARAA RATSASTUSRETKEA, edes lyhytta! Sattuipa kerran niin, etta eras keskieurooppalainen sankari oli tullut Islantiin patikoimaan ja saanut sitten loistavan ajatuksen varata viikon vaelluksen jalkeen itselleen ratsastusretken kuvitellen, etta ratsastus on kuin nojatuolissa istumista. Parhaimmillaan toltti voi kyseisen kokemuksen tarjota, mutta meilla ei valitettavasti ole yli 300 taydellisesti tolttaavaa hevosta, vaan joskus toltti on pikkuisen pomppivaa tai joudut tekemaan edes vahan toita sen loytaaksesi. Moni meidan vieraista yrittaa tyoskennella ratsunsa kanssa ja aika usein yritys myos palkitaan. Mutta tama sankari oli jo suht kypsa siihen, etta hevonen meni aavistuksen kavelyvauhtia kovempaa. Kun kuulin takaani suht kovaaanisen komennuksen (karjaisun) hevoselle, oli myos tama opas aika kypsa eraaseen asiakkaaseen ja pysaytti hevosensa komentaakseen pikkuisen asiakastaan. Eli sanoin hieman painokkaammin etta ala ikina, missaan tapauksessa huuda, kilju tai karju hevoselle, koska pahimmassa tapauksessa tama saattaa pelottaa kanssaratsastajienkin hevoset! Meilla oli parisenkymmenta aloittelijaa matkassa... Yhdessa vaiheessa tama sankari oli sitten talutusratsastuksessa, minun rinnalla ja joka ikinen tolttiaskel joka otettiin, oli aivan liian vauhdikas. Yrittaa siina sitten tarjota muille tolttikokemuksen, kun yksi nelikymppinen kitisija vinkuu vieressa. Sattui nilkkoihin ja sattui takapuoleen ja huojutti ja vaikka mita! Ratsastus ei ollut turvallista, hevoset eivat totelleet jne jne jne. Eihan ne hevoset tottele ja onhan ratsastus, kuten kaikki muukin urheilu, vaarallista, jos sina et kuuntele, mita sinulle sanotaan, etka oikeastaan ole kiinnostunutkaan tekemaan mitaan muuta kuin valittamaan. Nih! Ei ratsastus ole kaikkien juttu, eika siihen ketaan pakoteta. Paaosin asiakkaamme, myos aloittelijat, lahtevat talliltamme hyvilla mielin, taysissa sielun ja ruumiin voimissa, vaikka takapuolta vahan valilla pakottaakin ;)

Siskosein tulee ensi viikolla kaymaan, tiedossa on armotonta ajoa, saa nahda mita muuta, mutta tutun ihmisen vierailu tulee ihan tarpeeseen! :)

Kaytiin pelaamassa vahan paintballia... Voitin pelin nimelta "chicken", pysyin kentalla ainoana tiimistani!

H.

Landmannalaugar ja Landsmot, paivitys osa 1.

Moi!

Taas on kulunut edellisesta paivityksesta hetki, sori! Ja tama paivitys on jalleen lyhyt, periaatteessa annan vain pienen maistiaisen tulevasta ;)

Hiljaiselooni on jalleen erittain hyvia selityksia!

Normielama taalla on enemmain tai vahemman kiireista ja vapaa-aikana, jos sita ylipaataan on, teen jotain muuta kuin istun koneella, yleensa meen ajoissa nukkumaan ja sita ennen ehka hengaan jossain tilan nurkissa joidenkin tyokavereiden kanssa tai olla vaan mollotan :D

Ja se toinen syy on se, etta sain viikko sitten tietaa, etta meikalaiselle tuli lahto "long tourille" puolentoista paivan varoitusajalla. Eli me kaikki tyontekijat paastaan mukaan vahintaan yhdelle pitkalle vaellukselle apulaisen osassa ja mun vuoro oli talla viikolla. Meilla oli yhdeksan vierasta, eli normaalista noin 15 hengesta hieman poikkeavan pienehko ryhma. Jokaiselle oli matkassa mukana noin 2,5 hevosta, joista 18 juoksi vapaana laumana mukana. Vaelluksen nimi on Landmannalaugar, ratsastuskilometreja kertyy 210 ja hevosen selassa istutaan 6 paivaa, jokaisena paivana noin kahdeksan tuntia. Meidan vaellukselta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut, mutta niistapa kerron seuraavassa paivityksessa, jonka yritan laittaa aluilleen mahdollisimman pian! ;)

Ja kolmas syy on Landsmot isoisoiso hevostapahtuma/kilpailu noin tunnin ajomatkan paassa Eldhestarilta. Kavi kivasti, etta palauduttiin vaellukselta perjantaina ja sain kuin sainkin seka lauantain etta sunnuntain vapaaksi. Nehan kulutin aika lahjakkaasti Hellan Landsmotissa nauttien seka auringosta etta alyttoman kovasta tuulesta ja vesisateesta... Tastakin vahan lisaa seuraavassa!

Heippa hei!

P.S. Ja kattokaas miten komeat kehut yks Eldhestarin tyontekija on saanut jenkkiasiakkaaltaan ;) Lammittaa mielta ja innostaa olemaan aina vaan yhta reipas :): http://www.tripadvisor.com/Attraction_Review-g315849-d3369289-Reviews-Eldhestar_Private_Day_Tours-Hveragerdi_South_Region.html

Elaman alkua Eldhestarilla

MOOOIIIIII!!!!

No niin, taalla taas! Olen elossa ja lahes taysissa sielun ja ruumiin voimissani, pikku nuha-olosta huolimatta!

Oon tehnyt ihan pirusti toita, kaynyt Reykjavikissa pikkuisen viihteella ja leiriytymassa Akureyrin kauniin kesaisissa maisemissa.

Siinapa se kaikki sitten onkin. Taalla ei paljoa aikaa ylimaaraiseen ole ja yksi-kaksi vapaapaivaa viikossa pitavat aika tiukasti tilan kulmilla. Ja kuten aiemmin mainitsin, se vahan ahdisti, niinkuin moni muukin asia siihen aikaan, kun taalla aloitin. Mutta nyt ma oon alkanut tottua tahan rytmiin ja osaan taas arvostaa sita kaikkea, mita ma taalla saan. Eli siis suljin silmani negatiivisille asioille ja avasin ne positiivisille. Meilla on taalla paljon hotellin tiloissa asuvia tyontekijoita, joiden kanssa tanne on muodostunut sellainen oma, kiva, pikku kommuuni. Alussa olin vahan epatoivoinen hakiessani omaa paikkaani naiden, NUORTEN, keskella, mutta nyt mulla on ehka ihan sopiva paikka. En yritakaan olla liian hyva kaveri kenenkaan kanssa, mutta toisin kuin eraat taalla, uin kuin kala vedessa yhdesta porukasta toiseen ja olen tervetullut jokaiseen. ;)

Jos mulla olisi oma talliyritys, tekisin muutamat asiat erilaisesti, mutta koska mulla ei ole ja olen toissa Eldhestarilla, olen noin kuukaudessa sopeutunut tekemaan asiat taman tallin tavoin. Tyon sisalto on sita mita odotinkin, enka ole pettynyt tyonkuvaani tai itseeni, vaan kapuan edelleen aamuisin erittain mielellani hevosen selkaan ja huolehdin parhaani mukaan siita, etta asiakkaani ovat paaosin hyvillaan retkien paatyttya. Meilla on laaja valikoima eripituisia ja nakoisia retkia, vedan paivaretkia, joiden kestot vaihtelevat parista tunnista kuuteen tuntiin. Oma spesiaalini taitaa olla lintubongausretket, koska olen porukasta ainoa, joka on edes vahan enemman kiinnostunut luonnosta ja linnuista. Nyt tosin muutama muukin meista on vetanyt ko retkea, mutta eihan ne nyt millaan veda vertoja mun tietotaidolle, vaikka yks saikin 5000 kruunun tipin, poh! ;) Eli tuo retki on kestoltaan pari tuntia, minka aikana vien asiakkaat eraalla laitumella olevalle lammikolle kiikaroimaan vesilintuja. Taalla on paljon meriharakoita ja pohjolan lintuja, kuten esim. kiiruna(!) ja lapintiira, jolla on pesa aivan yhden toisen reittimme varrella, mutta pesaa ei ole viela bongattu. Pari opasta ovat vaan saaneet nokasta paahansa (linnut hyokkaavat ensimmaiseen), onneksi on kyparat! (On muuten janna ratsastaa, kun et pysty nakemaan paasi ylle, mutta kuulet napakat naksutukset ja humahdukset aivan paasi ylapuolella! ;) )

Yhdella retkellani en muuten oikeastaan tieda, mita oikein tein, mutta sain retken jalkeen huiman kymmenen euron tipin! Ja taas saksalaisilta rouvilta :D Siis janninta on se, etta yhdessa vaiheessa tiesin rouvien pettyneen pahan kerran, kun jouduin aikataulusyista tekemaan muutoksia reittiimme. Pettymyksen huomattuani yritin jollain tavalla saada tadit paremmalle mielelle ja aloin hopotteleen ja kyselemaan eri asioista, paa-asiassa, hevosasioista melkein yli oman tarpeen. Ja sehan sit ilmeisesti tuotti tulosta, emmeka ainakaan viela menettaneet kahta tulevaa vakiasiakastamme ;)

Toinen retki menikin sitten aika lailla kaikin puolin penkin alle. No se nyt tapahtuikin aivan alkuaikoinani ja oli ensimmainen Reykjadalur-paivaretkeni. Eli Reykjadalur on nakemisen ja kokemisen arvoinen lammin joki, jossa voi kayda uimassa, Hveragerdissa. Uintipaikkaan paastakseen taytyy joko patikoida omin tai hevosen jaloin noin kolmisen kilometria makia ylos ja alas, pienia kinttupolkuja pitkin. Ensimmainen vikakohta on noi kinttupolut: henkilokohtaisesti tykkaan ratsastaa enemman kivoja teita ja isohkoja polkuja kuin pienenpienia kivisia ja liukkaita polkuja. Toinen ongelma tuolloin oli se, etta saa oli aivan surkea: Hyvin hyvin sumuinen, kylma ja sateinen, eli kaikenlisaksi polut olivat mutaisia ja vielakin liukkaampia. Kolmas mutka matkassa oli se, etta paastaksemme kinttupolkujen juurelle jouduimme puikkelehtimaan pitkin vanhaa laavakenttaa, nakemisen arvoinen ehka kylla, mutta aivan hirvea ratsastaa. Nyttemmin kyseinen laavakenttareitti ei ole kaytossa, koska yksi kayttamamme laavakentalle johtava polku, aivan paatien varrella, vuoren rinteessa, ROMAHTI paatien korjaustoimenpiteiden seurauksena (ja romahdus tapahtui eraan ryhmamme nokan edessa!). Neljas pulma oli se, etta meilla oli isohko ryhma, noin 14­­-16 vierasta (= kaksi opasta), kummallakin oppaalla oli oman ratsunsa lisaksi viela ”kasihevonen” eli lisahevonen vaihdettavaksi matkan puolessavalissa. Ja ihan niinkuin se ei olisi jo tarpeeksi hankalaa ihan muuten vaan hallita kahta hevosta, oli ”hevosvastaavamme” paattanyt antaa meille kayttoon juuri lomilta palanneet, energisemmat hevoset, joista oma ratsuni ei ilmeisesti tykannyt, kun kasihevonen meni liian taa. Taman hoksatakseni paasi kasihevoseni kerran irti ja toisella kertaa tipuin selasta, pitaen edellisesta vahingosta viisastuneena kummankin hevosen ohjista tiukasti kii. Olen siis kakun velkaa! Toinen opas pysyi selassa, mutta jalkautui suosiolla muutamia kertoja valttaakseen pyllahtamisen syysta tai toisesta. Niin ja meilla oli joukossamme myos muutamien epaonnisten sattumien summana tytto joka oli korkeanpaikankammoinen. Eika han uskaltanut ratsastaa takaisin Reykjadalurin korkeuksissa, vaan puolet matkasta toinen opas kaveli tyton ja hevosten kanssa mun johdattaessa ratsukkoja. Perille paastyamme olimme noin tunnin aikataulusta myohassa, erittain kylmissamme ja arsyyntyneita hevosvastaavaan seka tuon reitin kayttoon kurjalla saalla ja aikataulupaineeseen. Asiakkaat suhtautuivat kaikkeen kuitenkin suht hyvalla asenteella, mutta henkilokohtaisesti olisin jattanyt tuon reitin tuolloin paitsioon jo ihan vaan saaolosuhteiden takia.

Muuten meidan retket onkin ihan kivoja ja tuo Reykjadalur on kylla kieltamatta mukavaa ja huimaa nahtavaa, vaikka retkeen kulutettava viitisen tuntia kuluukin valilla liiankin nopeasti kun otetaan huomioon, etta siina ajassa pitaisi saada kaikentasoiset ratsastajat Reykjadaluriin ja takaisin ja ehtia viela syottamaan ja uittamaan vieraat puolessa valissa!

Etta sellaisia retkia meilla, kaikentasoisia ratsastajia ja hevosia monipuolisten nakymien kera. Aurinkoisella saalla ei tosiaankaan oo pahemmin valittamista, ja sateeseenkin tottuu, eika nykyaan oo enaa yhtaan niin kylma kuin alussa.

Yhtena viikonloppuna kavin taas pohjoisessa moikkaamassa katalaania ja silloin ma tan ison ahaa-elamyksenkin hokasin, etta kylla mulla silti voi elamaa olla vaikka painankin aika paljon toita. Se oli ihanan rentouttava viikonloppu, kaytiin ”telttailemassa” joka muuttui karavaanailuksi, kun katalaanin tuoreen poikaystavan vanhemmat halusivatkin tarjota meille matkailuvaununsa. Ilmat oli hyvat, niinkuin aina pohjoisessa, ja kaytannossa ma vaan rentouduin ja PERHOkalastin pikkuisen (kuvat sielta, kiivettiin vuorolle, jonka paalla oli natti pieni "lampi" taynna kaloja). Aivan taydellista. Sen jalkeen mulla olikin aivan uusi puhti ryhtya jalleen toihin ja aloin osata arvostaa kaikkia pikku etuja, mita me voidaan taalla tyoskennellessamme saada.

Nyt on hyva, ja jos tama nain jatkuu, kesa on ihan mukava... Kieltamatta taalla sumussa on kylla pikkuisen ikava suomen kesakeleja ja –menoja, mutta ei nyt kaikkea voi saada! :)

Kivaa kesan jatkoa!

H.

Maltti on valttia!

Moi!

Ei. En kirjoita nyt pitkaa kertomusta, vaan ilmoitan olevani elossa ja tiedotan, etta yritan kaikin voimin paivittaa blogin lahitulevaisuudessa! Pahoittelut pitkasta viiveesta!

Tuossa oli hetki, jolloin olin aika vasynyt henkisesti, enka ollut ihan varma onko tama mun paikka tai etta mika ylipaatan mun paikka on. Mutta, kuten tuohon uupumiseen, myos nyt lisaantyneeseen piristymiseen ovat vaikuttaneet monet asiat ja mieli on taas suht hyva. Sain sattumalta tarvitsemaani perspektiivia tilanteeseeni, tyokavereita on paljon ja henki on suht hyva, mutta otan valilla myos ihan tarkoituksella etaisyytta. Muutenhan me vietellaan aikaa porukalla myohaan yohon. Nyt on menossa game of thrones -villitys, en tosin oo viela ihan koukussa. Tyoajatkin on oikeastaan suht kohtalaiset. Hevosia on paljon ja vahempikin ehka riittaisi, mutta nain kuukauden jalkeen voin edelleen sanoa, etta itse tyo on kylla aika kivaa (siis tyonkuvassa ei ole missaan vaiheessa ollut mitaan valittamista). Paivittain vedan yhden tai kahden retken riippuen naiden kestosta ja paa-asiassa hevosen selassa tulee istuttua vahintaan viitisen tuntia paivassa kierrellen ympari tilaa ja Hveragerðia. Mukavalla saalla tyoni on lahes taydellinen ja surkealla saalla, hmmm... No niin no niin, tuleepahan oltua ainakin ulkona riittavasti saalla kuin saalla! ;)

Palaan pian astialle, hyvaa yota!

Matkakuvat ja tamanhetken tuntemuksia

Moi!

Terkut Eldhestarilta sen reippaalta ja rempsealta tyontekijalta!

Meidan pomo ja paikan osaomistaja on Pepe Wilberg-look-a-like ja aika kova bisnesmies. Tyontekijoita on monta ja kaikilla on sujuvaan yhteistyohon pyrkiva mieli. Tama helpottaa elamaa jonkinverran varsinkin, kun tyotahti on kova ja kesaa kohti stressitaso tulee nousemaan.

Kiiretta siis pitaa ja aika Eldhestarin ulkopuoliselle elamalle on vahan kortilla. Tyopaivat aloitetaan aamulla seitseman maissa ja paatetaan viiden maissa. Aamulla haetaan hevoslauma pieneen tallitarhaan, josta valkataan paivan mittaan kaytettavat hevoset, siivotaan karsinat ja harjataan + satuloidaan sellaiset kolmisenkymmenta hevosta tai enemman, riippuen asiakasmaarasta. Ysin maissa saapuvat aamu- ja kokopaivaretkien asiakkaat, joille jarjestetaan asianmukaiset varusteet ja etsitaan sopivat hevoset. Asiakasmaarasta riippuen ratsastusretkille lahdetaan noin puoli kymmenen ja palaudutaan takaisin tallille kahteentoista mennessa. Tassa valissa syodaan lounas ja valmistellaan talli ja hevoset kahdelta starttaavia, uusia retkia varten.Tahan mennessa oon tykannyt tyonkuvastani ja yritan painaa aktiivisesti mieleeni noin 200 hevosen nimia, maksusysteemia ja ratsastusreitteja ja niiden nimia. Taalla useamman paivan ratsastaneen ja viipyneen kahden saksalaisen rouvan mielesta olin paras opas. Ehkapa sen takia, etta vein heidat kaksin elamani ensimmaiselle yksin vetamalleni ratsastusretkelle, jonka reitista en ollut ihan varma. Siina sita sitten topsoteltiin vahan sinne sun tanne ja valilla paasteltiin aika reipastakin tolttia. Mun oli tarkoitus kulkea yhden tilan lapi (siggin tila), en vaan tiennyt, etta mika oli oikea tila :D Vein joukkoni yhdelle tilalle, jonka pihasta loytyi vanhahko tilan isanta, kysyin talta, onko han mahdollisesti Siggi ja hanhan oli! Eli oikea reitti oli loytynyt! :D


Taalla ja Ormsstadirilla tyoskentely ovat kuin yo ja paiva ja tassa paikassa katselemme tyokavereiden kanssa toisiamme aamusta iltaan, illasta aamuun. Se on seka hyva etta huono asia ja vain aika nayttaa, mitka ovat tuntemukset kesan lopussa. Itse henkilokohtaisesti tykkaan seesteisesta tunne-elamasta, jota yritan taallakin yllapitaa ja voin muuten sanoa, etta asiakkaista taalla pidetaan erittain hyvaa huolta, suosittelen! :)

Ja alla muutamat kuvat lomareissulta!

Namafjallin kuumatlahteet, huomaa kuplat! Ihana pohjola!

POROJA!

Jökulsarlon, janna, jainen pikku poukama :)

Vatnajökull, hassusti tuo jaa on tuohon jamahtanyt...

Ja tassa on kuva uusista tyokavereistani, kastettiin eilen talviturkit :)

Elossa!

Moi!

Ma oon kovissa muuttotohinoissa, mutta ajattelin tehda pienen paivityksen, etta kaikki tietaa olevani elossa! :)

Mulla oli aivan hirvittavan huikea loma!

Se alkoi lentisturnauksella Pohjoisen Akureyrissa, jossa saatiin sarjamme hopeaa, juhlittiin ja pelattiin ihan mahdottomasti. Ehka oltais saatu parempi sijoitus, jos sita juhlimista ei olisi ollut noin paljoa! :D Mutta vietin varsin viihdyttavaa aikaa tuossa pienessa n. 18000 asukkaan kaupungissa. Jain sinne viela muutamaksi ylimaaraiseksi paivaksi, jotka viettelin katalaanikaverin ja muiden tuttujen kanssa, taydellista! :)

Tiistaina oli tarkoitus jarjestaa jonkinnakoinen kuljetus takas Selfossiin, mutta maanantaina sita porukalla mietiskellessamme, katalaani ja taman kamppikset istuttivat paahani ajatuksen liftauksesta. Omat aivoni alkoivat lisata vetta myllyyn ja loppujen lopuksi mainion aamu-uiskentelun, aamiaisen ja kivan kiireettoman hengailun paatteeksi paadyin aamupaivalla tienposkeen, josta suunta olikin lannen sijaan ITA! :D Oon halunnut kokeilla lifatusta ja nyt kun se vihdoin tapahtui, oli olo kuin kerjalaisella! :D Mutta eipa tarvinnut tienposkessa 15 minuuttia pitempaa tonottaa peukalo pystyssa, kun 5-6-kymppinen paikallinen miekkonen otti mut kyytiin (han oli vahan "tavallisesta" poikkeava, mut kuitenkin laskelmoin, etta kyyti on turvallinen :) ). Parempaa kuskia en olis voinut kohti idan kylaa, Egilstadia, saada! Han poikkeili tielta ja naytti mulle kaikki mahdolliset nahtavyydet matkan varrella! Jopa piiloisen lampiman kylpylahteensa. Ei menty kylpyyn! :D

Nelisentuntia ajeltua paastiin maaranpaahan ja kiitin kauniisti, mainio kuljetus! Menin majataloon, jonka bongasin paikallisesta kartasta. Majatalon isanta oli kovin kiireinen, mutta herttainen, itseasiassa jouduin odottaa hanta huoltoasemalla ennen kuin paasin nakemaan majapaikkani. Syy siihen oli se, etta lampaat karitsoivat tallahetkella ja kun varasin huonetta puhelimitse, isanta sanoi "voitko odottaa puolisen tuntia, kun ma oon just nyt taalla maalla ja meidan lampaat synnyttaa, ja mun taytyy kayda viela kodinkin kautta hakemassa avaimet. Mutta voin kylla tulla hakeen sut asemalta ja heittaa majatalolle". Ma en voinut muuta kuin naurahdella, han kuulosti just vahan kiireiselta, pikkuisen epatoivoiselta ja kaiken muun yhdistelmalta! :D Mutta ymmartaahan sen, jos on aamu-kolmesta ollut vahtimassa lampaita.

Majatalossa majoittui kaksi muuta ihmista, haamatkalaiset, suomalaisia. Ja mies on kaynyt kanssani saman yla-asteen ja lukion. Taas taa maailma vahan kutistui ;)

Seuraavana aamupaivana tonotin taas tienposkessa, ehka noin puolisen tunnin, tai vajaan, paasta kohdalleni pysahtyi matkailuauto, jonka etuovesta kurkisti aasialainen nainen kartta kadessa. Han pyysi nayttamaan, mihin olen menossa. Naytin epamaaraisesti kylia etelassa-kaakossa, ja itseasiassa hetken tuumailtuamme tein ihan itse paatoksen ja sanoin, ett tuun teidan kyytiin. Pariskunta teki tilaa takaosaan ja matka jatkui. Alkumetreilla aattelin, ett tama tulee kestamaan ikuisuuden, kun auto tuntui kulkevan hitaasti ja itsella oli ajatuksena viela jatkaa heidan mahdollisesta maaranpaastaan matkaa liftaten pikkuisen eteenpain samana paivana.

Aika kului, hopoteltiin, syotiin lounas matkanvarrella, saavuttiin heidan tavoitekylaansa, mutta paiva oli viela valoisa. Matka jatkui! Paadyttiin Vikin kylaan, aivan etelaan, varasin itselleni hostellista, joka oli myohemmin jo tayteenbuukattu, makuupaikan. Valmistettiin yhdessa illallinen ja tultiin siihen tulokseen, etta jatkamme matkaa yhdessa tuon malesialaisen haaparin (myos!!! Mika mua vaivaa!! :D) kanssa viela seuraavanakin paivana, torstaina! Niinhan me jatkettiin, ihan tanne mun tilalle asti! Ja meilla oli koko ajan ihan tosi kivaa yhdessa! He majoittuivat pihassamme viela kaksi yota ja otin varaslahdon oppaantyossa ;) Naapurivuorellamme oli myos 4.1 richterin jaristys, eika me havaittu pahemmin mitaan :D Ihmettelin tosin sekunnin murto-osan juuri silloin tallissa ollessamme, miksi joku iso auto ajaa pihaan myohaan illalla. Unohdin asian, kunnes pomoni lahetti viestin, etta oli ollut jaristys, mitas noista pienista, kilsan paassa tapahtuvista jaristyksista, kun 30 kilometrinkin paassa asukkaista tuntui kuin iso rekka ajaisi talon lapi... ;)

Mun lempparimalesialaispariskunta lahti eilen, nyt ma "pakkaan" ja lahden ihan kohta kohti Hveragerðia ristiriitaisin ajatuksin... Mutta vaihtelu virkistaa ja yritan olla tosi reipas ja iloinen! :)

En tieda koska saan mahdollisuuden tai aikaa kirjoittaa lisaa, mutta yritan laittaa kuvia mun ihan hurjan hienon kivasta lomasta jossakin vaiheessa! :)

H.