Normipäiviä

Mo!

Lauantaina oli sään puolesta ehkä paskin päivä pitkään aikaan ja tietenkin juuri silloin oli tuon meidän lähiradan kesän avajaiset ja samalla kesän ekat laukkakisat Ascotissa. Halusin itsekin osallistua menoon mukaan ja hypätä glamourin maailmaan, joten ei muuta kuin heti aamutöiden ja parin tunnin päikkäreiden jälkeen mekko päälle, tukka kuntoon, meikit naamaan ja irvistellen kipittämään kohti rataa kylmän koleaan vesisateeseen korkkarit jalassa! Oli tosi huikeeta! ;) (Onneksi) en pystynyt (joutunut) iltapäivätöiden takia jäämään kisoihin pidemmäksi aikaa ja palasin parin suomalaisen työkaverin kanssa takas kämpille ja tallitöihin parin tunnin värjöttelyn jälkeen. Kisoissa oli kyllä ihan mukavasti jengiä, ehkei niin paljoa kuin aurinkoisella säällä, mutta kuitenkin. Ja tosiaan yleisön pukeutumista ei kertakaikkiaan voi edes verrata suomalaisiin raveihin; (Säästä huolimatta) kaikki, muutamia hyvin hyvin harvoja lukuun ottamatta, ovat pukeutuneet ykkösiinsä. Paikalla vilkkuu jos jonkinmoisia hiuskoristeita, hattuja, korkokenkiä, mekkoja ja pukuja. Ei ole mikään ihme, että täällä päin on aikas paljon erinäisiin juhlapukuihin erikoistuneita liikkeitä...

Olisin mieluusti mennyt iltapäivätöiden jälkeen vielä takaisin kisoihin, mutta sää oli niin uskomattoman huono, että päädyin kököttämään puoliksi juhlavermeissä television ääreen toivoen, että sää vielä illan mittaan paranisi... No eihän se mihinkään muuttunut, joten vaihdoin kotivaatteisiin ja jatkoin television tuijotusta harkiten jopa aikaista pehkuihin painumista vaikka sunnuntaina olikin luvassa vapari. Kaikki kuitenkin muuttui, kun toinen suomalaisista parikymppisistä kämppiksistä tuli mielestään tylsän ajoissa kotiin ja harmitteli, että kerrankin kun on saanut pukeutua kivasti niin seuralaiset suuntaavatkin jo yhdeksän maissa kotiin nukkumaan. Olihan siinä sit autettava ystävää hädässä ja totesin, ett pitäiskö meidän nyt sit kuitenkin mennä lähikuppilaan, että kämppis sais vielä yhden kaljan ja sen myötä paremman mielen. Eipä tarvinnut toista kertaa ehdottaa ja suunnattiin suoraan läheisen hotellin/majapaikan aulabaariin... Joka oli juuri ja juuri vielä auki. Kämppis sai kaljansa ja hädin tuskin päästiin pöytään istumaan, kun joku miespolttariporukka pelmahti meidän kimppuun kuin tyhjästä. Siinähän sitä oli sit seuraa kerrakseen, oli pojilla ihan sopivasti alkoholia veressä ja ikääkin suurimmalla osalla jo varmaan 40+. Jengi oli kuin kärpäset konsanaan ja mitäs siinä ”hyvää” seuraa turhaan hätistelemäänkään :D Aulabaarin mennessä kiinni, olikin sitten ankara mietintä mennäkö koko porukalla taksilla muutaman kilsan päässä sijaitsevalle casinolle (jonka ympäristöstä löytyy siis useampi baari, pubi ja tietty hervottomasti erilaisia pelimahdollisuuksia) vai ihan vaan tylsästi nukkumaan... Itse olin ehkä enemmän nukkumisen kannalla, mutta kun kerran seura oli niin mahdottoman mainiota, suostuin itsekin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Casinolle siis! Odotin ehkä laukkakisojen jälkeen vähän enemmän glamouria sinnekin, mutta ilmeisesti paikka on lähiseudulla ainoita yöajan menomestoja, jos ei Perthiin asti jaksa raahautua, joten sinne pukeutuminen ei ehkä ole niin justiinsa... Eli periaatteessa sinne on aika helppo mennä kenen tahansa, mikä ei nyt niin huono asia ehkä ole... Casinolla viihdyttiin tunti jos toinenkin, saavuin takas kämpille kahden jälkeen aamuyöllä, eli jos lasketaan oikein tarkkaan, tuli vuorokauden aikana nukuttua sellaiset pari tuntia :)

Sunnuntaina oli kuitenkin vähäisistä unista huolimatta sopivasti vielä puhtia niin, että jaksoin nähdä yhden indonesialaisen tytön kirjaston keskustelutunnilta Perthin keskustassa. Käytiin tämän Lian kanssa syömässä ja Western Australian museossa (tai nimi oli jotain sinne päin), joka oli ehkä vähän niinkuin luonnontieteellinen museo, suht pieni, mutta mukava ja ilmainen. Sinne voisi mennä toistekin opiskelemaan Australian luontoa. Muuten sitten vain hengailtiin kaupungilla ja voi että! Mä olisin NIIIIIN halunnut osallistua kisaan, joka siellä oli meneillään! Vähän niinkuin Perthin amazing race, erinäköisiä ja kokoisia joukkueita kiertämässä ympäri kaupunkia rastilta toiselle hamuillen palkintomatkaa Eurooppaan! Olen haaveillut amazing race-formaatin rantautumisesta myös Suomeen ja suomalaisille ja tuo olis ollut niiiiiiiin kiva! Kuin mulle tehty, oijoijoijoi!!! Sama tapahtuma järjestetään kuulemma vuosittain sekä Perthissä että ilmeisesti myös Melbournessa, ens kerralla siis! Kuka mukana?! :D

Hmmm, mitäs vielä... Niin mulla on nyt siis australialainen pankkikortti, kirjastokortti, medicarekortti (vrt. kelakortti, muuten ei täällä kait saa hoitoja, jos jotain sattuu), bussikortti ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä thoroughbred stablehand/strapper-kortti! Melkoisesti on kortteja ja tuo viimeksi mainittu on pakollinen näissä hommissa, maksaa 40-80 dollaria riippuen ottaako kortin vuodeksi vai kahdeksi. Onneksi kortti maksaa itsensä ehkä myös takaisin, sillä kun pääsee laukkakisoihin (pääsymaksu n. $15->) ilmaiseksi meni sitten töihin tai ei!:)

Hevosmaailmassa kaikki samanlaisesti, meidän miljoonahevosella käy silloin tällöin hieroja, parista kärttyisästä hevosesta (vastaanottavat ihmisen boksiinsa korvat luimussa, hampaat irvessä, söpöä!) tulee kuulemma vieläkin kärttyisämpiä, kun kisakausi pääsee kunnolla alkamaan (kaura- ja hevosten ”gatorade”-lisät tekevät terää) ja meidän pihi ja tiukka ei-aina-niin-kiva pomo pisti meidät tänään kitkemään rikkaruohoja pihalaattojen välistä, koska hommat hoidettiin aamulla ”liian” ripeästi! Niin ja hevosten pesu on ihan hauskaa puuhaa, mutta kun pestävänä on hevonen, joka ei pysy paikallaan, yrittää juoda letkusta ja huitoo päällään joka suuntaan, voit olla varma, että saat itsekin samalla virkistävän aamusuihkun, hyvällä tuurilla jopa monta kertaa peräkkäin, jos pestäväksi sattuu toistensa kopioita... Ja ihan on normisettiä, että nuo laumasielut saavat pieniä paniikkikohtauksia, ihan vaikka vaan muodon vuoksi, jos treeneihin mentäessä parkkipaikalla (jonka läpi hevoset talutetaan ja jonne osa trailereilla tuodaan), joku sattuu pelästymään jotain. Oikeastaan ketjureaktion saa aikaiseksi jo rytmistä poikkeava kavioiden kopina... Jossain takana... Vaikka aika kaukanakin... Tai ihan kokonaan näkymättömissä... Tai hevosen mielikuvituksessa... Mut on ne silti söppänöitä :)