Voi Jumpe!

Eiks ookin komeet pilvet, ja tuo rinkula oli sateenkaaren väreissä!

Kukkuluuruu, mitä kuuluu?! Aktiivinen – yritetään ainakin – blogikirjoittelu taas alkakoon! Pääsin turvallisesti perille eilen ja yllätyin heti ensimmäiseksi sitä, ettei tuuli puhaltanut yhtään! Pöh, mua on varmaan huijattu, koska ei se tuuli puhaltanut tänäänkään! No, mutta sehän ei haittaa ollenkaan :) Kentällä mua olivat vastassa pomoni, eli Gudnyn, isä ja serkku-tyttö, jonka hevoset napattiin Reykjavikista kyytiin. Ensimmäisten hetkieni perusteella tuntui siltä, että tämä todellakin on hevosmaa. Voit katsokaas huoletta asua hevosenomistajanakin vaikkapa pääkaupungissa, tällöin hevosesi vaan asustelee kaupungin laidalle rakennetussa jumalattoman kokoisessa tallikompleksissa (vähän niinkuin suomalaiset ratatallit, mutta paaljon isommin). Tallilta ei suinkaan vuokrata tallipaikkaa, vaan sieltä omistetaan yksi osa, johon on ”sullottu” esim. n. 10 kaikennäköistä karvaturpaa (mun silmissä karsinat on pieniä, mut eipä ne hepot hulluksi tulleilta vaikuttaneet). Sieltä sit löytyy niin äidin, tyttären, isän kuin kummin kaimankin menopelit... Melkoista menoa...

Hevosten lastauksen ja trailerin kiinnityksen jälkeen tilalle päästiin ehkä noin tunnissa. Hevoset laitettiin talliin ja mulle näytettiin mun kolo, joka on niiiiiiin paljon parempi kuin, mihin Australiassa ”totuin” (en ikinä ihastunut siihen home- + torakkaloukkoon!). Tämä on siis Gudnyn perheen yläkerta omalla sisäänkäynnillä, löytyy vessa, riittävän kivasti varustellut keittiö ja olohuone sekä tietty mun oma makkari. Täällä on siistiä, parkettilattia ja LÄMMIN! Ehkäpä pienenä miinuksena mainittakoon, että tämä toimii myös joidenkin tilan työntekijöiden taukopaikkana ja yksi huone on Gudnyn toimistona, mutta eipä sekään vielä ainakaan tähän mennessä ole pahemmin haitannut, itsekin kun tulen olemaan päivät jossakin muualla kuin sisällä :)

Hetken, kun olin kamojani levitellyt, tuli Gudnyn tytär ja Ragnar, tuo Gudnyn serkku, kolkuttelemaan oven taa. Tytöt halusivat näyttää mulle, mistä voi hakea leipää, joo-o näillä on kokonainen oma rakennuksensa kaupoista tulleille ylijäämäleiville! Eipä tarvi leivättömyydestä kärsiä... Syli täynnä leipäpusseja haettiin vielä parit tuoreet kananmunatkin kanalasta, jossa asustaa ehkä noin kahdeksan tytsyä ja yksi komea kukko. Samalla kurkistettiin yhden oven taa, josta löytyi ne varsinaiset tämän tilan leivänsyöjät, eli siat! Siis mainitsinko jo, että tämä tosiaan on sikatila? :) Eli lihakin löytyy omasta takaa, eikä ehkä aivan heti lopu, nuo isot rakennukset pihan yhdellä reunalla pitävät nimittäin sisällään n. kolmeTUHATTA röhkijää, aikamoinen lauma, etten sanoisi. Ja löytyy emakoita, porsaita ja lihaksi meneviä nasuja, ett vähän niinkuin jokaiselle jotakin... Ja kasvihuoneitakin näillä täällä on, niitä ylläpitää Gudnyn sisko ja kasvattaa siellä myyntiin tomaatteja ja joitain yrttejä... Että sellainen farmi tämä, pihapiirissä asuu monta toisilleen sukua olevaa perhettä kera kissa- ja koiralauman, tietenkään hevosia unohtamatta. Heppojahan mä pääasiassa tulin hoitelemaan, mutta saattaapi olla, että löydän itseni välillä myös sikalasta tai kasvihuoneesta, ainakin vuosittaista sikaflunssapiikkiä on munkin käsivarteen suunniteltu iskettävän... Mutta monipuolinen työhän ei mua haittaa!

Tältä näyttää piha yhteen suuntaan oveltani, kyllä on aakeeta laakeeta, mutta tärkein keskipisteessä, vanha, mukava islannin pystykorva :)

Tänään mut tutustutettiin talliin ja hevosiin, joita on sisällä hieman yli kymmenen, loppulauma elelee ulkona. Myönnettäköön nyt, että ratsastustaidot on sen verran ruosteessa, että mun käsiin luotetaan VAIN kaksi ratsastettavaa hevosta :D Mutta, kuten yhdessä Gudnyn kanssa todettiin, on ihan hyvä aloittaa rauhassa ja kuulemma toivoa mun pikaisesta oppimisestakin kuitenkin on, ett ei tää nyt ihan mahdottoman huono eka päivä ollut :) Mun opettajina alkavat siis toimia ujo tamma, joka osaa, muttei näytä sitä, jos et osaa pyytää ja ruuna, joka osaa ja näyttää sen, mutta vain sen verran kuin on pakko, eli ihan hyvä yhdistelmä, toisella opettelen, toisella harjoittelen oppimaani :)

Piha toisesta suunnasta, mukavat pikku kaljamot, huomaa mopot ja niiden talli.

Iltapäivällä lähdettiin tuohon lähimpään kaupunkiin, Selfossiin, vietiin Gudnyn poika treeneihin ja käytiin kaupassa, tulomatkalla bongattiin liftari tienvarresta, otettiin tyttö kyytiin ja heitettiin hänet n. kolmen kilsan päässä olevaan kylään, jos sitä muutaman talon ympäröimää aluetta kyläksi voi kutsua ;) Tuo tyttö on Espanjasta ja työskenteli em. kylässä sijaitsevassa kehitysvammaisten(ko? Muistaakseni) hoitokodissa vapaaehtoisena kuulemma monen muunkin ulkomaalaisen tavoin. Ensi viikonloppuna hän on muuttamassa Reykjavikiin ja kutsui mut sinne kylään, vaihdettiin siis yhteystietoja, joten täälläolon alku vaikuttaa varsin lupaavalta! Kielestä en kyllä ymmärrä sitten yhtään mitään, mutta muuten täällä asiat tuntuu toimivan ja vastaavan kivasti suomalaista menoa. Vastaanottokin oli ainakin Australiaan verrattuna varsin paljon kivemman oloinen ja ”asunnossani” voin oleskella kivasti kevyt toppi ja hame päällä, villasukkiakaan ei tarvita. Kyllä tässä halvassa energiassa on vaan paljon hyviä puolia! ;) Ensi vai seuraavallako viikolla olis tiedossa sitten jonkinlaiset kyläjuhlat, joissa saan maistaa kaikenlaisia kivoja paikallisia herkkuja. Nuo oikein toivovat mun osallistuvan mukaan, mätä hai ja lampaan aivot ovat sen verran maukkaita, että odottavat innolla näkevänsä mun reaktiot, slurps! Ehkä tässä kirjoittelen vielä ennen tuotakin tapahtumaa, mutta katsoaan, so long people! :)

Heli

Löysin arkistoista jälleen yhden hemaisevan kuvan, jääköön Australia taa tämän saattelemana :)