Lentopalloa!

Moikka taas!

Tämän näen ikkunastani aurinkoisena aamuna, hiukka hieno serpentiini-joki! :)

Tää maa ja paikka jaksaa yllättää aina vaan, kaikkee kivaa tipahtelee kuin käpyjä kuusesta :D Sattumalta kävi nimittäin sunnuntaina ilmi sellainenkin, että tuossa ihan kulmilla, 7 kilometrin päässä, uimahallin yhteydessä olevassa liikuntasalissa on naisten lentistreenit maanantaisin ja torstaisin! Ja tänne tullessa ehdin pikkuisen harmittelemaan mielessäni, että joudun luopumaan lentopalloilusta, tuosta monen vuoden takaisesta haaveilupelistä ja vihdoin pari vuotta sitten alkaneesta rakkaasta harrastuksesta. Mutta ei, en joudukaan! Kävin sit heti viime maanantaina kokeilemassa pallottelua tilalla työkentelevän saksalaisen Lillin kanssa, joka intoutui mukaan ilmeisesti ihan vaan mun intoilun houkuttelemana. Ja oli muuten kivaa! Oon taidoiltani ihan suht sopiva porukkaan (ainakin omasta mielestäni ;) ) ja vaikken kieltä osaakaan, tiesin ainakin suunnilleen, mitä missäkin treenissä piti tehdä, kiitos pienen pohjan :) Maanantaina meillä oli ihan valmentajakin, eli lähinnä tehtiin vaan erilaisia harjoitteita ja pelattiin vaan n. 15 min lopusta. Tänään, torstaina, olis varmaankin ollut enemmänkin tarkoitus pelata, mutta Lillin, mun kuskin, vierailu Reykjavikissa Gudnyn apulaisena venyikin niin, että pelit jäi väliin, mutta onhan tässä vielä päiviä... Ja sainpas aikaa päivittää blogia! :)

Tuon maanantain jälkeen mietiskelin, että mun oleskeluhan täällä on vähän niinkuin pelkkää harrastusta :D Päivällä teen pääasiassa tallitöitä ja ratsastelen, mitä oon tehnyt joskus ihan ilmaiseksikin (luonnollisesti!). Ja sit töiden jälkeen pelailen lentistä tai yritän touhuta jotain muuta mukavaa, kuten esimerkiksi hoilottaa kirkkokuorossa! :D Jep, vähän niinkuin vuoroin vieraissa, kuoro on Lillin harrastus ja koska Lilli lähti niin innolla, pyytämättä, mun mukaan lentikseen, niin ajattelin sit mennä vuorostani hänen seuraksi kuoroharjoituksiin keskiviikkoiltana. Pientä hapuilua oli ehkä ilmassa, en osaa lukea nuotteja, enkä osaa lausua islantia ja latinan kielinen laulu, aivan liian monen, monimutkaisen ja moniäänisen rivin kera oli yhtä hepreaa! Onneks Lilli oli vieressä ja näytti aina silloin tällöin, missä mennään! Mutta silti, voin mennä toistekin, nytpähän on jää murrettu tämänkin, myös joskus aiemmin mielessä käyneen, harrastuksen suhteen :)

Että sellaista, mitäs muuta... Sikaflunssapiikki iskettiin keskiviikkona käsivarteen, nyt sitten odotellaan 14 päivää ja saan laittaa jalkani sikalan puolelle, odotan sitäkin hetkeä ihan mielenkiinnolla, siat ovat kivoja ja on mieltäavartavaa nähdä, mistä jääkaapissanikin oleva liha on oikeastaan peräisin. Sen olen ainakin tähän mennessä oppinut, että osa siitä muodostuu kekseistä, pannareista ja leivistä, mutta missä suhteessa, jaa-a ;)

Ai niin, tallilla kävi eläinlääkäri... Ja hän on suomalainen! Gudnykin muisti eläinlääkärinsä kansalaisuuden vasta aivan tämän vierailun loppupuolella, ehtiihän sen unohtamaan, jos ihminen on asunut Islannissa jo parikymmentä vuotta. Tänne kuulemma vaan jää... Eläinlääkäriä varten kävin hakemassa Gudnyn isän kanssa (antoi mulle autokyydin heppojen luo) yksi tamma näiden päälaumasta, tuosta noin puolen kilsan päästä. Oli se vaan aika hienoa, aurinkoisella säällä mennä pellolle ja erinäköisiä, ikäisiä ja kokoisia karvaturreja alkoi vain vaeltaa meitä kohti. Ne kaikki tulivat niin hyväntuulisesti ja rauhallisesti luo, että olisin voinut jäädä vaikka koko loppupäiväksi istuskelemaan pellolle :)

Nopea kuva laumasta, menen toistekin ja otan paremman :)

Ratsastustaitojen suhteen on ehkä pikkuisen havaittavissa edistystä, istunta alkaa muotoutua oikeaan suuntaan ja vakiratsuni, Fottur-ruuna (en tiiä miten ihan oikein kirjoitetaan) ja Drottning-tamma tekevät, mitä pyydän... Ainakin välillä. Tänään kipusin kolmen muunkin polluskan selkään, joista yksi on vielä iältään ihan pikkuinen, opetteluasteella oleva viisivuotias mustavalkoinen ruuna. Sen kanssa teen niitä juttuja, mitkä sille on jo opetettu, eli opettajaksi minua ei vielä päästetä, mutta on kivaa, että saan ja mulle uskalletaan antaa käsiin uusia hevosia, koska jokainen eläin on erilainen, eikä näitä juttuja ilman vaihtelevia opettajia opi :) Ja alkaahan tämäkin homma työltä tuntua, jos ratsastettavien määrä vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Mutta ainakaan vielä tässä vaiheessa en valita! :)

Pojat odottelevat sisälle (= iltaheinille) pääsyä. Mustavalkea pikkupoika tönöttää mun, suomenhevosen näköisen, vakiruunan vieressä.

Että kaikki aika hyvin täällä vieläkin, nyt olen saanut hipaisun säidenkin vaihtelusta. Tänään on ollut useita tunteja aivan tyyntä, muutaman tunnin ehti sataa vettä ennen kuin sade muuttui vaakatasossa puskevaksi lumisateeksi ja viimeksi kun katsoin ovesta ulos, oli kaikkialla valkoista ja hiiren hiljaista, puhurista ei tietoakaan...

Tytöillä samat jutut mielessä kuin pojillakin, Melodia ja Drottning, eikö se olekin niin kaunis! :)