Puuhastelua siellä sun täällä vulkaanisen maan päällä

Moikka moi taas!

Tällä viikolla on taas tullut oltua töissä niin sikalassa, heppalassa, kanalassa kuin kasvihuoneellakin. Vapaa-ajallakin on tullut säntäiltyä vähän sinne sun tänne...

Vaaleanpunaisia röhnöttelijöitä kävin moikkaamassa sekä maanantaina että perjantaina ja lähellä oli, että olisin päässyt todistamaan syntymän ihmettä siivoillessani emakkokarsinoita ja asetellessani tulevia vauvoja varten lämpölamppuja, mutta olin synnyttävän emakon luona ehkä sekä tuntia etuajassa että tuntia myöhässä. Eipä se haitannut, mahdollisuuksia tulee vielä ja mun suosikkeja on edelleen ne noin parin viikon vanhat viipottajat. Sian kärsä on kyllä tosi hauska tapaus, varsinkin noiden vähän nuorempien kohdalla. Ei ole mitään väliä, onko se märkä tai muuten vaan jossain töhnässä, sen liikkeitä on vaan niin hauska seurata. Välillä se tulee kohti ja liimautuu vaikka käteen ja samalla, myönnettäköön, tekis niin mieli kokeilla kiinnittää siihen jonkun laitteen töpseli! :D Välillä tosin tuosta liikkuvasta pistorasiasta on kyllä myös haittaa. Tein kyseisen havainnon perjantaina, kun mun oli tarkoitus siivoilla sikojen karsinoita ja heitellä tämän jälkeen pikkuisille pikkuisen purua kuivikkeeksi ja isoille heinää nassutettavaksi. Auta armias, kun yks emakko havaitsi mun siivouslastani vierellään, eipä mun siivouksesta siinä karsinassa enää sen jälkeen tahtonut tulla yhtään mitään, kun mamma ryhtyi voimalla ja tauotta tökkimään lastaani. Meidän yhteistyö ennemmin levitti kuin poisti karsinan liat...

Huom: Kaunis, korkein punavalkoinen, "virheellinen" kukka!

Kasvihuoneelle pääsin kiireapulaisen hommiin, kun täällä on nyt ollut valloillaan kaikennäköisten sairauksien aalto ja kukkienkin luota oli muutamat työntekijät taudin kourissa. Tänään, sunnuntaina, oli ilmeisesti jonkinlainen naistenpäivä ja sen takia tiistaina oli kiire saada niputeltua tulppaaneja paketteihinsa eteenpäin kuljetettaviksi. Siinä sitä sitten hetki, jos toinenkin, tönötettiin ja niputettiin kymmenen tulppaanin nippuja varsileikkuria ja pakettia varten. Sainpas myös mukaani muutamat ylijäämä-/epänormaalit (= mm. yks tosi nätti raidallinen) yksilöt kämppääni koristamaan, että siinä mielessä ihan kiva keikka :)

Pojat ovat usein mukana kottikärryjen tyhjennystalkoissa

Niin, tosiaan Gudnyn serkku, Ragna, joka mun kanssa täällä on hevosia ratsastellut, oli koko viikon Reykjavikissa, eli sen takia tallihommien suhteen on ollut vähän hiljaisempaa (usein Ragnan ratsastaessa nuorempia hevosia, on parempi, että mukana on toinenkin ratsukko, jolloin uusia asioita opetteleva hevonen saa esim. ”turvaa” vanhemman hevosen läsnäolosta). Em syystä viikon aikana olen lähinnä tavalliseen tapaan vain ruokkinut hevoset ja siivoillut tallin. Päivittäiset ratsastukset ovat jääneet vaan ”mun” kahteen heppaan, Fonturiin ja Drottningiin, jonka kanssa on ehkä ollut jopa aika kivojakin ratsastuksia. Tuo nimensä mukainen tamma (drottning = kuningatar) on itsepäinen, ujo ja tietyllä tavalla herkkä. Töltissä Drottning ”rullaa” toista etujalkaansa (eli kolme jalkaa menevät tölttiä ja ”rullaava” jalka laukkaa). Yhdessä vaiheessa meidän ratsastusretket menivät siihen pisteeseen, että kiisimme enemmän tai vähemmän hallitsematonta laukkaa pitkin teitä, koska rullaavasta töltistä ratsuni siirtyi turhan helposti laukkaan, oli tosi kova suustaan ja lähinnä vain kiihdytti, jos sille ”murahti” (eli siinä mielessä aika herkkä hienohelma). Sanoin hyvällä alulla olevasta ongelmastamme Gudnylle ja onneksi suunnitteilla oli tuolloin harjoitukset sisätiloissa, maneesissa. Ko harjoitusten jälkeen tajusin muun muassa, että töltissä ohjani saisivat olla paljon lyhyemmät ja jalkatyöskentely tehokkaampaa. Otin myös ratsastukseen vähän toisenlaisen tyylin: Annan välillä Drottningin valita ihan itse polkumme löysin ohjin, tölttiä taas mennään mun määrätessä, erittäin hitaasti ja vain pieniä pätkiä kerrallaan. Lisäksi kommunikoimme rauhallisesti islanniksi, käyttäen paljon sanoja: ”nej”, ”fin” ja ”já” (lausutaan: ”jau”) :) Tähän asti homma on sujunut aika kivasti, ja ajattelen koko ajan, että jos kerran joku saa ko hevosen liikkumaan hyvin, niin kyllä sitten minäkin ajan kanssa! Kerrankin mulla on työssäni halu jatkaa eikä suinkaan luovuttaa! Jei!! :) 

 

Tuulitukkatammuskani sliipattuna :)

Ratsastelujen vähyyden vuoksi otin itselleni lisäprojektiksi siistiä kaikkien nuorten ja tietenkin myös Drottningin harjan ja hännän. Tuo ”mun” tamma ei esim. anna ottaa itseään aina sujuvasti kiinni (tai siis, perässä juosten saat juosta vaikka koko päivän, oikealla lähestymisellä homma sujuu vähän paremmin :)), eikä tykkää, jos riimu pujotetaan väkisin päähän, vaan se kuuluu tarjota HÄNELLE nätisti, jolloin hevonen itse pujottaa turvan oikeasta lenkistä jne... HÄN on vähän SELLAINEN ;) Ja mä oon päättänyt, että meistä tulee kaverit, eli tamma on mukana mun projekteissa, halus tai ei! ;). 

Tytöt suorittamassa tupatarkastusta

Yhtenä päivänä kävin myös siivoamassa pikku-kanalan ja laittamassa pesiin uudet heinät. Siivoillessani tein hienon kasan kaikista lattialle kertyineistä jätteistä ja kun hetkeksi käänsin selkäni, oli koko jengi kukon kera pöyhimässä ja levittelemässä kasaa ympäriinsä :D

Siinä he ovat, aarteita etsimässä!

Keskiviikkona täällä oli myrsky ja aamupäivän islannin tunneilla en oppinut mitään uutta, kun viimeiset kaksi tuntia katseltiin englannin kielisiä videoita ja ”opettaja” esitteli valokuvin perhettään?! *turhautunutta murinaa*. Illalla lähdettiin Lillin kanssa kohti kirkkoa, jossa meillä oli tarkoitus olla kuoroharjoitukset, vaan eipä olleetkaan. Tämä selvisi vasta, kun auto oli parkissa ja suomalais-saksalainen pariskunta kirkossa :D Pyörimme hetken ympyrää tyhjässä kirkossa keskustellen kaikennäköisistä uskonasioista, kunnes päätimme lähteä takaisin kotimatkalle. Vaan eipäs lähdettykään, halusin nähdä geysirin! Lillille sopi noin 40 kilometrin kierto ja kohta olimmekin jo saaneet auton parkkiin ja kuljeskelimme pimeällä myrskysäällä aidatulla geysir-alueella (ei murtauduttu, portit oli auki!!!). Tuuli puhalsi niin voimakkaasti, että siihen oikeasti pystyi nojaamaan! Lilli tunsi alueen ja johdatti meidät geysirin lähelle. Vitsit se oli huikeaa (ja vähän jopa pelottavaa), kun vesihöyry purkautui! Myrskystä johtuen tuuli puhalsi höryn samantien vaakatasoon, mikä teki tuosta tapahtumasta vielä normaalia jänskemmän ja pelkäsin, että saadaan kohta kuuma höyry niskaamme! Tietenkin myös se illan pimeys toi tilanteeseen oman lisänsä ;) Ei voi muuta sanoa kuin, että hauska ja mieleenpainuva ensimmäinen geysir-kokemukseni! :)

Tässä oli tää käsienläpsyttelypeli, olin aika huono :D

Perjantaina käytiin Lillin kanssa taas moikkaamassa Sólheimarin tuttuja ja turvallisia ulkomaalaisia vapaaehtoisia (asuvat siis kaikki samassa talossa, eli kaikkien, noin kymmenen, tapaaminen yhtäaikaa on aika helppoa) pelailtiin jonkin aikaa korttia. Yksi asia johti toiseen, ja kohta oltiinkin paikan amerikkalaisten opiskelijavieraiden kämpällä läpsyttelemässä käsiä pöytään ja pelaamassa UNOa :D Mun perjantainen aikomus mennä ajoissa nukkumaan kariutui sitten siinä, että olin mukavan peli-illan jälkeen kämpälläni noin yhden-kahden maissa yöllä. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla oli lauantai-aamuna aikainen lähtö lentisotteluun Reykjavikiin. Siis älkää nyt käsittäkö väärin, ei tässä mitään pro-pelaajia olla! :D Ihan höntsäilypalloa se oli, mutta ottelu mikä ottelu! Meitä oli ehkä noin kymmenen joukkuetta ja tultiin kolmansiks, voitettiin neljästä ottelustamme kolme, aika hyvästi siis meni! :) Huomasin hämmästyksekseni päivän aikana sen, että mua ei haitannut tippaakaan vaikken ymmärtänyt kielestä yhtään mitään. Tulin siihen tulokseen, että ehkäpä syy oli se, no tietenkin, että kyseessä oli uusi juttu, mutta myös se, että peli on sama kaikkialla... Jännä havainto, olin ihan rauhassa ja rento koko päivän, ilman minkäänlaista vaivaantunutta tunnelmaa :) Ehkä senkin takia olin lauantaina kuulemma ”aika hyvä” :) Omien pelien jälkeen käytiin vielä kannustamassa meidän valmentajienkin joukkue voittoon ja bongasin vastustajista ehkä yhden viikingin! Vastaavia partaveikkoja en paljoa oo suomalaisessa pelimaailmassa kohdannut, tai en ainkaan yhtä paljon kuin Islannissa ;)

Meidän ottelupaikalta tauolla

No eiks ookin partaa kuin viikingeillä?! ;)

Meidän valmentajat, hyvin sattuivat kentällä samaan kuvaan! :)

Vai liittyikö kukkien jakaminen jotenkin partiolaisuuteen? emt?!

Nyt on taas sunnuntai, tein aiemmin päivällä käppäilylenkin jälleen Sólheimarin suuntaan ja päädyin jälleen kirkkoon! :D Kaikki naiset saivat kirkossa kukan (naistenpäivä?!), minkä perässä ulkomaalaisetkin tytöt kirkkoon menivät ja pojat tuli tyttöjen perässä :D Ja arvatkaas, mitä kukkia tytöt sai? No tulppaaneja! Ja arvatkaas, mistä tulppaanit olivat kirkkoon tulleet? No tuosta Artangista, eli Gudnyn siskon kasvihuoneesta, jossa mä niitä alkuviikosta niputin! :D Tää ympyrä sulkeutui nopeesti :D

Kirkon jälkeen pelailin vielä kaksi erää shakkia, ensimmäisen romanialaisen Georgen kanssa ja toisen belgialaisen/ranskalaisen(?!) Romanin kanssa. Molemmat pelit hävisin! Pöh!

P.S. Gudnyn kaksoset yrittivät epätoivoisesti opettaa mulle värejä islanniksi yks päivä. Ei voi kuin hämmästellä lasten kärsivällisyyttä: siinä ne juoksivat ympäriinsä, etsien läheltämme eri värejä omaavia asioita :D Nyt mä osaan jotenkuten yhden värilaulun ja sen (ja muiden kielten) ansiosta ehkä jopa muistankin muutaman värin ulkoa! :)

P.S.S. Kävin äsken vilkaisemassa ulkona revontulia, nyt on hedelmällisyyskin taattu! :D 

Rauhallista viikon alkua!

http://www.youtube.com/watch?v=qycqF1CWcXg

H.