Kaikki hajoo!

Helou! Nyt se on alkanut! Nimittäin se jonkin aikaa kateissa ollut epäonni. Asiat ovat alkaneet hajoilemaan ympärilläni! :D Olin viikonloppuna vilkaisemassa sattumien summana Selfossin mahdottoman ”vauhdikasta” ilta- ja yöelämää (kerron tästäkin tarkemmin alempana) ja huomasin, että villapaidassani, kyynärpään kohdalla on ihan hirmuinen reikä! Uuvuttavan viikonlopun jälkeen maanantaina taas aloin kiskomaan tallikamoja päälleni ja huomasin, että mun housuissakin on reikä! Eikä siinä vielä kaikki, myös mun tallivillapaitani hihassa oli hirmuinen aukko! Eli sitten kun on taas vapaa-aikaa, tiedän, mitä tehdä, ei muuta kuin neulaa ja lankaa vaan! ;)

Noniin aloitetaanpas perjantaista. Tuossa Borgissa, jossa pelaan lentistä ja jossa on yksi kauppa ja koulu, järjestettiin paikallinen þorrablót, eli eräänlainen, perinteisilla ruokalajeilla kyllastetty, kyläjuhla, jossa syötiin hyvin (toiset söi, toiset ei), pidettiin muutama pieni esitys ja tanssahdeltiin bändin aikaansaamien sävelten tahtiin, koulun ruokalassa, aina kolmeen-neljään asti aamuyöllä. Ja se syömämme ruokahan oli oikein namnam-perinteisiä herkkuja täynnä! Mä en kertakaikkiaan voi käsittää, kuinka joku voi oikeasti tykätä esimerkiksi kuukausia maahan haudattuna olleesta mädätetystä hain lihasta! Makuhermoja kutkuttelevasta ammoniakkisesta vivahteesta ei liha ainakaan ole jäänyt paitsi! Ja se maku tulee voimakkaimmin esiin sillai kivasti loppuvaiheessa ja jää ”leijumaan” kielelle joksikin aikaa (eli kuvittele se haju suuhusi, minkä haistat astuessasi esim. siivoamattomaan talliin.. Tai no, vaikka vessaan). Sitten, kun se koostumuskin on sellainen, ehkä vähän, no äklö. Vähän niinkuin puraisis läskiä, mut sit jossain kohtaa hampaat osuu kuitenkin sellaiseen vähän sitkeämpään kohtaan, mikä pitää jauhaa hajalle. Että lopputulema on, ihan yksinkertaisesti, yäk! Mutta tiedättekö mitä, tuo ei ollut ollenkaan sitä kamalinta illan aikana maistamaani ruokaa! Kuten Gudnyn mies ja siskonpoika totesivat ihmetellessäni heidän himoaan tuohon haihin, maistuu mädätetty hai jo melkein herkulta hapatettujen pässin munien (jossakin hyytelöisessä muodossa), valaan lihan sekä lampaan mahalaukussa paistettujen veri- ja maksapateiden (tai hyytelöiden) jälkeen! Napsin siis lautaselleni rohkeasti kaikkia mahdollisia ”herkkuja” hapatettujen ruokien joukosta ja pahaltahan ne kaikki maistui! Ihan hirvittävän pahalta! Ja enemmän tai vähemmän samaltakin vielä... Heti ensimmäiseksi iski sellainen vähän etikan kaltainen tujaus kielenpäähän ja sehän oikeastaan riittikin jo pilaamaan koko elämyksen... Ehkä eniten petyin valaan kohdalla, koska kuvittelin, että lautasellani oli karmivaa kokemusta helpottava päärynän pala, mutta ei, se olikin sellainen ällöttävä pahanmakuinen höllyvä läski-lihapalanen! Kyllä on kovaa kansaa nämä muinaisten viikinkien jälkeläiset, kun tuollaisia namupaloja, osa jopa himolla, naamaansa tunkee! Mutta kiva oli saada noita maistaa, tietää, ettei vahingossa tarvii tuollaisia toiste lautaselleen laittaa! ;) Lampaan pää ja kieli olivat sentään yllättäen ihan hyviä, kuten myös vihanneslaatikot, tavallinen lihakastike ja eri kastikkeissa olevat sillit, NAM! :) Niin ja kokemuksestahan jai jalkeen myos mukava muisto, vaatteet nimittain haisi kivasti sille haille niin kauan kunnes ne tunki pesukoneeseen!

Slurps! Ylhäältä, tummasta kolmioleivästä (klo 12) myötäpäivään kehällä: Pässinmunat, hapatettua sekalaista lihaa, maksapatee, pieni hapatettu lihakimpale ja veripatee (klo 18), keskellä suikale valasta, hai puuttuu, mutta se oli pieni harmaa kuutio. Lampaan pään tunnistaa varmaan sanomattakin vasemmassa reunassa...

Lauantaina mun oli epätoivoisesti päästävä Selfossiin ostamaan Gudnyn kaksosille synttärilahjat sunnuntaisia 7 v.-juhlia varten. Suunnitelma oli hyvä: Hyppään Lillin kyytiin tämän lähtiessä illalla, noin viiden maissa, ko kaupungissa asuvan poikaystävänsä luo ja tulen muutaman tunnin päästä illalla bussilla takaisin Borgiin, josta joku tilalta voi hakea mut takaisin kotiovelle. No hommahan kosahti sitten siihen, että lähdettiin hieman aikataulusta myöhässä Selfossiin, oltiin siis perilläkin luonnollisesti myöhemmin ja kun tarkastettiin bussiaikatauluja, kävi ilmi, että viimeinen bussi Borgiin oli lähtenyt puolituntia sitten! Olin tiedostanut tällaisen ketjureaktion mahdollisuuden, joten olin varautunut vähän, mutta silti olis ollut kiva päästä illan aikana takas tilalle. No eipä siinä sit muuta, kuin ostettiin lapsille krääsää ainoasta aukiolevasta kaupasta ja alettiin pelaileen porukalla korttia, mikä kuluttikin aikaa aika kivasti ihan siihen asti, että lähdettiin Lillin kanssa tapaamaan tämän sveitsiläistä kaveria yhteen baariin. Tarvottiin baariin lähiön läpi, parkkipaikan poikki, pikkuisen tietä pitkin ja sitten oltiinkin jo perillä n. kymmenessä minuutissa, kätevää! Kyseisessä paikassa oltiin tunti tai toinenkin, juuri sen verran, että tulin siihen tulokseen, että paikka muistuttaa ihan kotipaikkakuntani yömenosta, hyvä taikka huono, miten kukakin sen nyt haluaa ajatella ;) Kun musiikki alkoi olla tylsää, siirryttiin toiseen kuppilaan, vaihtoehtojahan kaupungissa on kaksi ja toisessa me jo oltiin :D. Tämä muistutti lounge-tyyppistä oleskelu-hengailu-olohuonetta, minkä asiakaskunta koostui lähinnä just ja just täysi-ikäisyyden saavuttaneesta nuorisosta.

Mähän ajattelin sit poistuvani paikalta jo hieman aiemmin ja käpertyä nauttimaan hieman pidemmistä yöunista Lillin poikaystävän sohvalle. Ajatushan oli mainio, mutta toteutus oli vähän toisenlainen. Astelin aiemman baarin kohdalle, kävelin pikkuisen tietä pitkin, kahden kerrostalon välistä, parkkipaikan poikki, pikkuisen nurmialueella, eih, en löytänyt perille! Palasin takaisin, otin uuden suunnan ja etenin samalla kaavalla... Jonnekin  ei-tutun-näköiselle omakotitaloalueelle! Palasin jälleen takaisin, ja uusi suunta! Ja sama kaava! Välillä luulin näkeväni jotain tuttua, mutta lähelle päästyäni, totesin kokevani näköharhoja. Mulla ei siis ollut hajuakaan, mihin suuntaan, minkä parkkipaikan ja minkä lähiön läpi mun olis ollut tarkoitus kulkea! Mahtoivat harvat hereillä olevat asukkaat ihmetellä, onko yksi joulupukin tontuista jäänyt pahankerran reestä, kun töpsöttelin missä sattuu kirkkaanpunaisessa nutussani! Loppujen lopuksi mä siis luovutin, soitin Lillille ja sovittiin tapaavamme ensimmäisen baarin kohdalla jonkin ajan päästä. Piilouduin tuulen suojaan baarin nurkalle, jonne vielä kaiken kukkuraksi eksyi joku tukevassa humalassa oleva puolalainen sankari pitämään mulle juttuseuraa. Huumorintajuni oli sillä hetkellä aika vähissä, joten oli ehkä kaikkien onni, että Lilli saapui paikalle aika pian :D Ja se ongelmahan siihen, etten löytänyt perille oli muuten se, että pienellä, mutta riittävän pitkällä, etäisyydellä toisistaan oli kaksi samanlaista kerrostaloryhmittymää ja mä olin valinnut väärän! :D No vihdoin päästiin kivasta pikku tuulentuiverruksesta oikeaan paikkaan ja sain käpertyä sohvalle, enkä suinkaan ollut yksin, kainalooni tunkesi Lillin pieni, vauhdikas kääpiöpinseri, Nemo! :)

Edellisillan pitkäksi venyneestä seikkailusta huolimatta olin ihan reippaassa vedossa sunnuntaisilla kekkereillä, kiitos myös muutaman tunnin mittaisten päikkäreiden! Gudnyn perheen talo oli tupaten täynnä eri suunnasta olevia sukulaisia ja keittiön pöydällä oli jos jonkinlaisia herkkuja. Pari tuntia siinä sitten vierähtikin niitä napostellessa ja maanantaina olo oli sen mukainen, aivan veto vekka! Oli sellainen löysä, ei niinkään niin väsynyt, olo... Olis ehkä kannattanut jättää väliin ainakin ne lasten lahjoiksi tarkoitetut karkkipatukat! ;) Tää on muuten laku-suklaan ja marsipaanin ystävän maa! :)

Viikonloppuun mahtui siis jos jonkinlaista, eilen, maanantaina en tehnyt pahemmin mitään hevosten kanssa, tuuli kun vei melkein mukanaan, ihan hyvä, kun muutenkin oli ihan löysä olo. Ei voi muuta sanoa kuin, että on nuo tämän maan ”alkuasukkaat” vaan olleet urpoja kaataessaan maasta kaikki puut! Tukka menee sekaisin niin maalla kuin kaupungissa, jos se ylipäätään pysyy päässä! Tänään on taas tullut tehot takaisin ja palautin kolmen päivän ratsastamattomuuden jälkeen taas istunnan ja oppimani takaisin, kiitos viiden ratsun! Niin ja Nemo on mulla pari päivää yökylässä, mikä on aika kiva juttu, kyllä tuollainen musta rotta luo tunnelmaa tähänkin kämppään! :)

Pojat pylly kohti tuulta, tukevassa asennossa!

Nemo

P.S. Voinko sanoa olevani melkein sukua julkkikselle, kun yhden paikallisen ”kummin kaiman siskon pojan” setä on Duudsonien Jukka!? :D Näillä islantilaisilla on ihmeellisiä sukulaisuussuhteita Suomeen... :D