Maalaiselämää Islannissa

Moron!

Katsopas, olen aika ahkerasti päivittelemässä! ;) Syy tähän on se, etten jaksanut tehdä tänään mitään ylimääräistä ja muun muassa erään kaverini toiveesta mulla on ollut mielessä kirjoittaa pikkuisen siitä, mitä kuuluu arkisiin askareisiini. Sitä saa, mitä tilaa! ;)

Arjen perussettiä:

Elikkäs, hevoset saavat heinästä ja parista leivänpalasta koostuvan aamiaisensa kahdeksalta aamulla, jonka heille kultalautaselta tarjoilen minä. Tänä aamuna tosin, talliin astuessani, oli jo yksi, porukan lihavin tamma, Rima, nauttiskelemassa herkuista hevosten ”karkki”ämpärillä tyhjennettyään aiemmin aamun/yön aikana omatoimisesti leipäpussien sisällöt. Kun sain koko talliin valot, havaitsin myös ”poikien puolella” (talli on jaettu kahteen osaan portilla) liikettä käytävällä. Fontur, tällä hetkellä kolhiintuneen jalkansa vuoksi sairaslomalla oleva, toinen ratsuni, se siellä tepasteli karsinansa ulkopuolella, mutta fiksuna poikana meni äkkiä omaan lokeroonsa, kun näki heinänjaon toisella puolella alkavan ;) Eli joku, joka oli illalla ottanut hevoset sisään ollessani lentistreeneissä, oli unohdellut sulkea yhden, jos toisenkin oven. Vahinkoja sattuu ja Rimakin näytti koko päivän olevan hengissä vaikka olikin syöpötellyt ihan riittävästi yli oman tarpeen. Yleensä siis hevoset ovat aamulla yksin tai kaksin oikeissa karsinoissaan, eikä ihan näin vapaana, vaikka luonnonlapsia ovatkin :D

Toisen puolen toinen rivi

Kun heinät, leivät ja mahdolliset vitamiinit on karsinoissa, käyn itse syömässä aamiaisen ja hengailemassa kämpällä tunnin-puoltoista, eli sen aikaa, että hevoset saavat ruokansa syötyä. Puoli kympin korvilla avautuvat karsionoiden ovet ja paimennan pollet pihalle, pojat ja tytöt omille puolilleen mahdollisten kahnauksien välttämiseksi. On muuten todella käteviä nämä tällaiset tallit, joista hevoset voivat ihan itse kulkeutua talvitarhoihinsa, ei tarvi laitella riimuja ja sähläillä narujen kanssa, riittää, että tarkistaa tiettyjen kulkuväylien olevan kiinni ja vahtii, että kaikki turpavärkit on pihalla. Näppärää!

Ja toisen puolen toinen rivi :D

Nykyään, saatuani hevoset pihalle, suuntaan sikalaan, jossa siivoilen emakkokarsinat, heittelen joillekin mammoille heinää nassutettavaksi ja pikkuisille sahanpurua kuivikkeeksi. Tietenkin myös ohikulkiessani silloin tällöin rapsuttelen isompia ja pienempiä antaen niiden samalla tutkiskella mua liikkuvilla pistorasioillaan. Näiden peruspuuhien lisäksi saattaa ohjelmassa olla jotain muutakin, kuten tänään esimerkiksi siirrettiin isoja sikoja, uusia emakoita tällä kertaa, karjujen lähelle odottelemaan kiimaa. On katsokaas niin komeita poikia, että porsaiden tuloa ei voi estää ;) Mutta on noi tytöt välillä tyhmiä, eikä sitä auta yhtään se, että ne on niin jumalattoman isoja ja raskaita. Tuossa sikalassa eri osastot ovat eri korkeuksilla (tätä on laajennettu asteittain jonkin verran), eikä nuo oikein oo innostuneita kipuamaan ylöspäin ramppeja pitkin. Siinä, kun sika päättää tehdä stopin tai tulee siihen tulokseen, että lähtöpisteessä oli sittenkin kivempaa, on hyvät keinot, ”neuvottelutaidot” ja ehkä hitusen voimakin tarpeen. Ja hommahan on aina vaan hauskempaa juurikin ylöspäin mentäessä, ramppien kohdalla. Se on myös jännä juttu, että pissahätäkin yllättää juuri silloin, kun joku hoitaja on työntämässä takapuolesta...

Tällaiset, pääpiirteittäin hyvin onnistuneet, siirrot auttavat mua pääsemään yli siitä aiemmasta äksidentistä ja tekevät siat tutuiksi mulle. Oon ollut tekemisissä monenlaisten eläinten kanssa, mutta kyllä se vaan niin on, että erilaisia ne on kaikki toisiinsa verrattuna ja vain tekemällä oppii kunkin eläinlajin käsittelyn. Sikojen ”hälytysjärjestelmääkin” on hauska seurata: Siivoillessani yhden huoneen karsinoita, oli lähes kaikki viis-kuus äitiä ja heidän lapsensa untenmailla, koko tila oli yllättävän hiljainen ja rauhallinen, mutta SITTEN yksi äiti havahtui mun läsnäoloon, päästi haukahtavan äännähdyksen ja kaikki karsinat säpsähtivät ja avasivat silmänsä. Reaktio ei ollut ilmeisesti hälyttäjän mielestä kuitenkaan riittävä, joten se haukahti uudestaan, kaikki asukit säpsähtivät jälleen ja valpastuivat vähän enemmän, muttei vieläkään ilmeisesti aivan halutulla tavalla. Kolmannella, viimeisellä, haukahduksella tuli jälleen säpsähdys, jota seurasi kolina ja kopse, kun joka ikinen otus oli pystyssä ja porsaat tönöttivät karsinoissaan tukevasti neljällä jalalla, tuoijottaen mua hievahtamatta! Ai, että ne on huvittavia! :D

"Poikien puoli"! Dagur menossa ulos.

Noniin ja sitten takaisin arkiaskareisiin. Eli parin tunnin sikalapuuhastelun jälkeen on lounastauko, jolloin (ainakin niin kauan, kunnes kyllästyn tai turrun) käyn suihkussa. Sikalassa ei tarvi kauaa olla, että sen mukava, hempeä, ominaistuoksu tarttuu vaatteisiin, hiuksiin ja ihoon. Sitä hajua en jaksa haistella hiuksissani pitkin päivää ja yritän välttää sen tarttumisen tallivaatteisiini... Joten käyn suihkussa :) Tauon jälkeen astun jälleen talliin ja ryhdyn siivoamaan tai nappaan satulani!!! (-> satulat ovat täällä ratsastaja- EI hevoskohtaisia). Tänään nappasin satulani, suitset sekä hevosen ja lähdin ennen siivoiluja ratsastamaan, koska maha oli niin täynnä, etten jaksanut aloittaa harjan ja lapion heiluttelulla. Ehkäpä ruoan tuoman lisäpainon vuoksi ”tammani” meni tänään välillä jopa aika nättiä ja puhdasta tölttiä, jei! :).

Tallia siivoillessani olen tullut siihen tulokseen, että voisin osata rakentaa aika toimivan tallin, kiitos useiden vierailemieni tallien :) Täytyy sanoa, että varsinkin tämän tallin toinen puoli on varsin kätevä. Talli on rakennettu niin, että sen alla on vain tyhjää tilaa ja ”poikien puolen” karsinoiden pohja on tehty mm. autojen rengaskumeilla päällysteteyistä betoniritilöistä. Eli nesteet tipahtavat lattian läpi samantien ja kakkakikkareet on helppo pujotella lattiaharjan/lapion kanssa raoista tallin alle. Itse tykkäisin hevosilla olevan allaan myös jotain kuiviketta, mutta jossain määrin tällainen ritiläpohja on kyllä varsin näppärä keksintö! Toisella puolella karsinoiden pohjana on sellainen huokoinen ”matto”, vähän niinkuin urheilukentän pohja tai kovahko pesusieni :D ko materiaali imee enemmän tai vähemmän pissat, mutta kakat keräillään perinteisellä menetelmällä kottikärryillä ulos kärrättäväksi.

Pyöröaitaus kuvan oikeassa reunassa.

Siivouksen jälkeen heitän iltaheinät valmiiksi ja siinäpä se. Hevoset otetaan sisään myöhemmin illalla, mikä ei yleensä enää kuulu tehtäviini. Viimeaikoina olen nykyään juoksuttanut myös muutamaa nuorta hevosta vapaana pyörössä (= pyöreä aitaus, joka on tainnut tulla ”muotiin” hevoskuiskauksen (= hevosystävällisten hevosmiestaitojen kehityksen ja hyväksikäytön) myötä, kätevä keksintö :)). Eli lähinnä tarkoituksena on ollut hevosten liikutus, kun Ragna on kipeillyt. Tavoitteena on ollut saada hevonen ravaamaan rennosti ja rentona ympärilläni joitain minuutteja kumpaankin suuntaan. Rentoutumisen merkkejä ovat muun muassa suun maiskuttelu/jauhaminen, pään laskeminen ja pärskähtely. Tuossa hommassa mulla on vielä kehitettävää, ihan jo siinäkin, että oppii näkemään myös ”näkymättömiä” asioita, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt suht mallikkaasti :)

Noin, nyt oli ihan vain ja ainoastaan maalaiselämää ja tämän maatilan töitä käsittelevä juttu. Tätä varten mulla on harmittavan vähän kuvia, mutta jos kamera sattuu olemaan joskus kätevästi ulottuvilla, voisin täydentää tätä postausta muutamalla kuvalla myöhemmin... Ehkä. :)

Possun ruokaa: parit joulukeksit...

Palailemisiin!

H.