Elämä jatkuu!

Moi!

Mä luulin, ett edellisestä päivityksestä on kulunut jo iäisyys, mutta eihän siitä sittenkään ole kuin viikko. Helpottava huomio! :) Tässä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista loppujen lopuksi aika pienessä ajassa, että ehkä viikkokin tuntuu pitkältä sen takia...

Mulla on nyt auto ja jatkoaika Islannissa! :D Auton otin tutun tutulta ensialkuun vuokralle, mutten tiedä sittenkään haluanko pitää, saatikka ostaa, sitä, kun en tiedä luotanko tuohon vanhaan mitsubisiin niin paljoa, että uskallan mennä sillä minnekään :D

Ja se jatkoaika, munhan työ”sopimus” loppuu tällä tilalla toukokuun puolenvälin paikkeilla ja lentolippu toukokuun 21. päivälle oli hankittu työnantajan puolesta. Mutta "niin moni" sanoi, että mun pitää olla täällä kesä, jos kerran jo osan talvesta olen kärsinyt, eikä mulla ole kyllä ollut mitään sellaista ajatusta vastaan... Suomessakaan ei ole kämppää eikä töitä :D Niinpä mä sit aloin kyselemään jotain paikkaa itselleni, kasvihuone-/ekohommia tuolta vammaiskylästä ja ratsastusvaellusoppaan paikkaa muutamilta vaellustalleilta. Kuinka ollakaan eräällä tallilla oltiin oikein mielellään järjestämässä mulle ja paikan pomolle tapaamista. Parin viikon odottelu ja säätö tapaamisen suhteen oli melkoisen turhauttavaa aikaa, mutta ehdinpähän treenailla ratsastusta, oppia laittamaan jalankin jalustimeen kerralla (mä en tajua, miten se on ollut niin uskomattoman vaikeaa mulle!!! Nääkin täällä on välillä olleet ihan ihmeissään mun nilkan taipumattomuuden kanssa :D ).

Viime maanantaina oli sitten vihdosta viimein odottamani tapaaminen ja ratsastuksen arviointi ja kaikkihan meni ihan kivasti! Tai no, mun passitahtinen, mutta myös tölttiin kykenevä ratsuni nyt töpötti, mitä sattui, mutta tuntuma oli aika kiva :) Tapaamisen lopussa (kun toinen tytto oli lähtenyt) tuleva pomoni sanoi mulle heti, että kyllä he minut voisivat palkata :D Hyvä, että tieto tuli noinkin sukkelasti, mutta vähän jäi kaivelemaan, että olin sen verran ihmeissäni, etten osannut reagoida palkkaehdotukseen millään tavalla. Toisin sanoen tulen tienaamaan ihan sopivasti huomioon ottaen sen, että olen uusi sekä kaikki ruoat ja majoitus ovat puoli-ilmaisia, mutta työmäärä tulee tod. näk. olemaan huomattavasti suurempi kuin taalla ja työ ehkä alkaa oikeasti tuntumaan työltä uudessa paikassa, etta siina mielessa korkeampikin palkka olisi tervetullut... Hmmm milloinkohan se ei olisi? ;) Mutta elämä on ja kaikesta oppii, tarkkailen tilannetta ensimmäisen kuukauden ja haistelen ilmaa sen jälkeen uudestaan ;)

Tuleva kesätyöpaikkani, Eldhestar, (outoa, olen kahden viikon päästä 30-vuotias ja puhun kesätöistä, hmmm, mikä mättää, onko se ikä vai työnlaatu?! ;) ) tarjoaa hotellimajoitusta (kyllä, tulen toimimaan silloin tällöin myös hotellin puolella) ja on Islannin suurin ratsastusvaelluksia järjestävä yritys puolen tunnin matkan päässä Reykjavikista ja tasta mun nykyisesta olinpaikastani. Tilalla on ihan kaikki: suuri maneesi (seinäpeileillä, jee!!), ulkoradat, modernit tallitilat, varusteet ja jumalattomasti hevosia! :D Tosin mua vähän pelottaa, että ehdinkö käyttämään tiloja ollenkaan hyväkseni vai painanko vaan töitä aamusta iltaan-illasta aamuun. Sen voi vain aika näyttää. Mulla ei ole pienintäkään valituksen aihetta täällä Ormsstaðirilla työskentelystä, olishan se kivaa jatkaa samanlaista olotilaa, mutta olisko se jo liian hyvää ollakseen totta? ;) Kuten sanottu, aika näyttää ja musta on kiva päästä kokeilemaan oikeasti hommia asiakaspalvelussa ja retkien vetäjänä. Retket, joita mun pitäis alkaa vetämään (hevosten ruokkimisen, hotelli- ja tallitöiden lisäksi) tulevat olemaan niitä kamalimpia tai parhaimpia, eli lyhyitä tunnin-kahden pituisia enemmän tai vähemmän amatööriretkiä. Kerron myöhemmin kumpaa mieltä olen ;) Bonuksena pääsen mukaan jossain vaiheessa kesällä pitkälle vaellukselle, siis useita päiviä kestävälle, saan hyvää kokemusta ja tosiaan syön laadukasta hotelliruokaa koko kesän! Että onhan tuossa nyt toisaalta muutamia ihan suht hyviäkin puolia :D Pankaas suomalaiset poiketen! :D

Jumpparetki

Mitäs muuta, hmmm, yks päivä pistettiin hevosia taas pikkuisen juoksentelemaan kuntoilumielessä pitkin maita ja mantuja. Eli hevoset päästettiin vapaaksi, Guðny ajoi niitä ”takaa” mönkijällä, Guðnyn äiti blokkas niiden tien sopivan etäisyyden päästä autolla ja mä vahdin yhdessä kohdassa, etteivät ne juokse erään portin ritilöihin katkomaan jalkojaan. Tää on täällä niin kätevää, kun lähes kaikki teitten varret on aidattu ja kaikkialla on niin aakeeta laakeeta, että mahdolliset autot tietävät hidastaa jo hyvän matkan päästä, jos jossain kirmaa hevoslauma :)

Kerið-kraatteriin infotaulu, ehka naet jotain :)

Itse kraatteri, pieni valkoinen ja sininen piste vas ylareunassa ovat kaksi ihmista

Niin ja perjantaina päätin pikkuisen pysähdellä katseleen ”nähtävyyksiä”, kun aattelin, että kai mun nyt jotain muutakin on täällä ees pikkuisen katottava kuin vain tätä tilaa, jos vaikka palaudunkin Suomeen jo toukokuussa. Olis se vähän noloa, jossei mitään, ees kauppamatkan varrella olevia maanmuodostumia olisi edes paria minuuttia katellut ;) Vierailin siis ohikulkumatkalla eräällä kraatterilla ja pysähdyin katselemaan Ingólfsfjallia, joka on vuori. Vaikuttava vuori, aivan Selfossin kupeessa.

Että sellaista, elämäni Islannissa siis jatkuu vielä pikkuisen ja nyt yritän kovasti sumplia uuden työn aloittamisen, vanhan työn lopettamisen ja mahdollisen välilomailun kanssa... Vaihtelu virkistää! :)

Niin, hirvean katevaa muuten on sekin, etta mulla on taalla mukanani lahinna vain talvivaatteita! :P

H.

Ingólfsfjall

Talo Ingólfsfjallin kupeessa alasvierineiden pikkukivien keskella ;)