Pääsiäistunnelmia

Moi!

Mitäs mä oonkaan täällä viikon kuluessa tehnyt, hmmm... Viikonloppuna en tehnyt paljon mitään, paitsi kiipesin vihdoin Hestfjallille, viereiselle mäennyppylälle ja olin auttelemassa kasvihuoneella pakkaillen pääsiäiskukkia. Alkuviikolla haettiin kantavat tammat lähilaitumelle paremmin tarkkailtaviksi, päästettiin muutamat nuoret tauolle ja tuotiin parit 3­­-4 vuotiaat palauttelemaan mieleen ratsastuksen alkeita. Tänään kuljetin Solheimarin vapaaehtoisia kauppaan, vierailin heidän kasvihuoneella ja huomenna körötän tänään alkaneen myrskyn kourissa Reykjavikiin juhlimaan Yolin läksiäisiä ja MUN 3-kymppisiä!!! Oh no, vanha akka! ;)

Hestfjall

Joo, viime viikonlopulle ei ollut mitään ohjelmoitua, joten kun sain perjantaina kuulla, että tuo Ártangi, eli pomoni siskon kasvihuonetila, ottaa mieluusti pakkaus-yms.-apua vastaan viikonloppunakin, lupauduin lauantai-apulaiseksi. Menin kasvihuoneelle, kun siltä tuntui ja puuhastelin siellä seitsemään illalla, minkä jälkeen paikan emäntä kutsui kaikki luokseen illalliselle. Aamulla mulla oli vähän vetämätön ja tylsä olo, mutta kasvihuoneella oli aika leppoisa ja rento tunnelma, mikä piristi omaakin mieltä kummasti ja ilta päättyi hyvillä mielin. Ja seuraava alkoi samoissa tunnelmissa, ikkunasta katsoi sininen taivas ja satunnaiset auringonsäteet, joten päätin vihdoin toteuttaa kauan suunnittelemani kapuamisen Hestfjallille, lähivuorelle (317 m) (tai mikä nyt ikinä onkaan vuoren määritelmä). Kapusin ylös ja tulin alas, ilma ei ollut ihan täysin kirkas, mutta totaalisen tuuleton, edes vuoren huipulla ei käynyt kuin ihan pienen pieni hönkäys. Näkyvyys oli kuitenkin ihan riittävä ja aurinko näyttäytyi senkin verran, että välillä se jopa ihan lämmitti. Oli jotenkin hirveen hienon hiljaista ja oli jännä katsella vuoren toiselle puolelle, alueelle, jota en ole koskaan nähnytkään :D Yllätyin myös siitä, kuinka tasainen ja leveä vuoren laki on, vähän niinkuin oltaisiin merenpinnan tasolla, mutta silti muutamia satoja metrejä korkeammalla, jotkut ovat jopa ratsastaneet sinne ja siellä :) Blogissa vilkkuvat kuvat, viimeistä lukuunottamatta on otettu Hestfjallin alta, päältä ja rinteeltä :)

Alkuviikolla tai viikonlopun aikana sain kuulla, että mullahan on vain kolmipäiväinen, ja seuraavaksi nelipäiväinen, työviikko, koska torstai, perjantai, viikonloppu, luonnollisesti, ja vielä seuraavan viikon maanantai ovat vapaapäiviäni pääsiäisen kunniaksi. Se oli kiva yllätys, koska en odottanut mitään extravapaita, kun eläinten on silti syötävä, vaikka pääsiäinen onkin. Tämän tiedon vauhdittamana teinkin tosi reippaasti töitä joka päivä, en ollut ollenkaan sikalassa, kun haettiin ja vietiin hevosia sinne, tänne ja tuonne. Maanantaina tuotiin kantavat tammat isosta laumasta lähilaitumelle, tiistaina vietiin muutamat nuoret isoon laumaan tauolle ja tuotiin kuusi nuorta talliin. Sää oli surkea ja niitä talutellessa tuli pieniä flashbackejä Australian ajoista, kaksi nuorta karkasi Ragnalta ja mun käskettiin päästää omani vapaaksi, kun olis sählännyt kuitenkin muiden perään. Hauskaa, Australiassa hevosesta oli pidettävä kiinni vaikka mikä olisi, täällä mieluummin päästetään heti irti, ettei ne koe talutusta inhokiksi :D Ja kummankin maan käytännöt ymmärrän tässä tapauksessa: Australiassa käsissäsi on iso tukko rahaa ja vieressä vilkkaat tiet, täällä vieressä on tie, jolla huristaa ehkä yksi auto kahdessa tunnissa ja käsissäsi on rahaa, mutta viereisellä laitumella on pankki ;)

 

Tuomamme nuoret ovat tottuneet satulaan, muttei pahemmin muuhun kummempaan. Laitettiin niille vuoron perään varusteet päälle, pyöritettiin hetken aikaa irtona, varusteineen, pyörössä, tuotiin sisälle talliin, sidottiin kiinni ja kiivettiin rauhallisesti hetkeksi selkään. Ja pikkuiset eivät tehneet mitään! Nää on niin lungia porukkaa, ettei toista! Tietenkin ne vähän ihmettelivät, mut mitäs sitä muuten riehumaan ja riuhtomaan, kun kiinni ollessa pitää seistä paikoillaan eikä ympärillä ole mitään pelättävää :) Oli muuten hutera olo satulassa, kun ei ollut mitään käsissä (= ei ohjia), outoa, mutta hyvää harjoitusta :) Seuraavina päivinä ratsastellessani muita hevosia, katselin noita pikkuisia tarhassaan ja siinä rivissä seistessään ja katsellessaan mua ja mun ratsua ne näyttivät ihan siltä, että olisivat ihaillen mietiskelleet, että ”voi vitsi on tuo ruskee/musta kaveri kyllä taitava, miten se osaa?” ;) Voi pieniä! :D Nyt pienet on taas pääsiäisen yli isossa laumassa, ja tää on muuten eka juttu näissä hommissa täällä, mikä ei oikein osunut mun logiikkaan: Haettiin nuoret tiistaina kauheessa vesisateessa talliin, työstettiin niitä pari päivää ja nyt ne on taas ensi viikolla haettava takaisin, eikö koko projektia olisi voinut aloittaa vasta ensi viikolla?! :D Mutta annettakoon tämä anteeksi, ehkä tällekin on joku looginen selitys, joka selviää myöhemmin :)

Minihiirenkirnu?

Tänään onkin ollut kivan puuhakas päivä, vaikka vapaalla olenkin :) Hain kaarallani yhden italialaisen, romanialaisen, britin ja ranskalaisen kaverin Sólheimarista ja surautettiin Selfossiin niinkin jännään paikkaan, kuin kauppaan! :D Kauppahan oli muuten täynnä jengiä ja italialainen Lisa sai siitä vähän traumoja, oli kuulemma aivan liikaa ihmisiä verrattuna normaaliin :D Törmäsin myös naapuriimme, parin kilsan päästä, jonka kanssa en oikeastaan oo koskaan puhunut mitään, nähnytkin vain kerran ratsastuskurssin yhteydessä. Ja sehän tiesi, että aloitan työt Eldhestarilla toukokuussa (hyvä ettei ihan sentään tarkkaa päivää tiennyt!), mulla on synttärit huomenna ja oon menossa juhliin niitä Reykjavikiin, eli tiesi siis käytännössä kaiken :D Varsin hupaisaa, eikä haittaa, niin kauan kun asiat on positiivisia... Tai no tuskin kukaan koskaan mulle kertoo, jos musta liikkuu jotain negatiivista, mut eipä sen nyt oikeastaan oo ees niin väliä :D

Kauppareissun jälkeen tutustuin vielä Sólheimarin kasvihuoneisiin, joissa tosiaan kasvaa kaikkea mahdollista puista basilikaan. Ja äsken kävin ”pikaisesti” lainaamassa navigaattorin Lilliltä, joka oli lähdössä kuorolauleloimaan iltamessuun, päädyin sinne sitten itsekin :D Parin minuutin pikavisiitti muuttui parin tunnin kirkkovierailuksi ja päättyi koko kirkon tarkoitukselliseen pimenemiseen ja rattoisaan ajeluun myrskyssä... Huomenna otan ilon irti ehkä viimeistä kertaa Reykjavikin yöstä katalaanin kanssa (ellei suistuta matkalla ojaan), hyvästelen kakkosella alkavat ikävuodet ja toivotan hyvillä mielin uuden vuosikymmenen tervetulleeksi elämääni. Tämä vuosi on ollut yhtä synttärilahjaa, mutta kokeakseni kaiken täällä niin positiivisena, olen tarvinnut matkan varrella myös niitä kuoppia, joihin kompastua. Palapeli syntyy pala kerrallaan ja ajan kanssa oppii myös näkemään, mitkä palat ovat täysin väärästä pelistä :D
Kiitos kaikille, jotka ovat kuuluneet elämääni jollakin tavalla jossakin kohtaa 30 vuoden aikana :)

 

Heihei!

 H.