Poikamiessaari ja pikkupingut

(pahoittelut kuvien paikoista, ne eivat tottele minua!)

Noniin, nyt on vähän enemmän kirjoitettavaa, mutta toivottavasti ei liikaa, tulee käsi kipeäksi...

Lauantaina käväisin taas (kun vihdoin on oikeasti lämpimät kelit) juhlahamosissa Ascotin laukkakisoissa töiden lomassa. Meiltä oli kolmessa eri lähdössä neljä hevosta ja ehdin ennen iltapäivävuoroa näkemään Sweetyn ja Halusan lähdöt. Sijoitukset taisivat olla jossakin 5. ja 6. paikkeilla, ettei nyt ihan voitettu, mutta eivät nuo hitaimminkaan juosseet. Hevosten omalla tasolla taisivat sijoitukset olla ihan ehkä ok, punarautias tamma, Sweety olis kait voinut juosta paremminkin, mutta hei, eihän aina voi voittaa :)

Sweety lahdossa kisaamaan, huom jockeyn kippura-asento!

Ratsastajan paino saa olla noin 50-60 kg.

Ascotin radalta

Halusa esittelyringissa ennen kisaa

Väkeä ei noiden päivälähtöjen aikaan vielä ihan huimasti ollut, mutta sen verran, että muutaman ihmisen sain kuvaani bongattua. Noh, lähinnä kamerani linssiin osui hevosia jockeylla ja ilman, esittelyringeissä ja radalla. Muutama räpsy heiluu tässä blogissakin, yritin erityisesti saada kuvattua noita ihania lihaksia, mutta en ole ihan varma, onnistuinko...

Lauantaina menin petiin hyvissä ajoin, koska sunnuntai-aamuna heti seiskan maissa odotti taksi pihassa valmiina kuljettamaan minut Perthiin, niin, kun tuo julkinen liikenne ei sunnuntaisinkaan noin aikaisin kovin kätevästi kulje! Perthin turistibussipysäkillä odotin aikani, kunnes minibussi kera kolmen kajakin pyyhälsi paikalle (http://www.rivergods.com.au/). Tiedossa oli siis melontaretki, kuulemma poikkeuksellisen pienellä, mutta ihan kivalla porukalla, johon kuului itseni lisäksi kolme sweitsiläistä tyttöä, yksi ruotsalainen tyttö ja retken vetäjä. Suuntana meillä kaksikkokajakeilla meloen oli Pingviini-saari merileijonasaaren kautta. Huristelimme autolla noin tunnin rannalle, jossa raahasimme uskomattoman painavat kajakit vaivoin rantaan ja laskimme ne vesille jäämättä tietenkään itse rantaan. Välimatkat eivät olleet pitkiä, mutta suht kova merenkäynti sai itsenikin, melkoisen mainion melojan, olemaan tyytyväinen siihen, etten joutunut yksinäni paattiani merellä lykkimään.

Pingviinisaari (Penguin Island) Huom! Aboriginaaleja!!!

Ensimmäinen etappi oli siis merileijonasaari, johon ei saa rantautua, mutta hitaasti meloen, rantahietikolla lötköttelevät merileijonamiehet näkee ihan riittävän läheltä. Saarella oleilee australian merileijonia, jotka ovat merileijonista harvinasimpia. Ja tosiaan, kaikki saarella olevat leijonat ovat uroksia, naaraat ovat joidenkin satojen kilometrien päässä omassa kommuunissaan, jossa nämä komeat miekkoset vierailevat vain silloin tällöin, kätevää, eikö totta! :D Kajakista katsoen vaikutti siltä, että pojilla oli ihan rattoisat oltavat, paistattelivat päivää rantahiekalla ja kääntelivät välillä kylkeä, oikeastaan kaljakorit ja pitsalaatikot vain puuttuivat! ;) Yksi herroista lähti kajakkien välistä uiskentelemaankin, muttei voinut vähempää kiinnostua meidän olemassaolosta, joo joo, tosi leikkisiä otuksia :P (Leijonista ei valitettavasti ole tassa nyt kuvia, koska en pitanyt kameraa lahellani meloessa)

Pingviini? Ei. Tiira.

Jätimme aurinkoa palvovat rasvakasat taaksemme ja jatkoimme vielä jonkin aikaa melan heiluttelua, kunnes saavuimme ns. pingviinisaarelle. Ja olihan siellä paljon.... LOKKEJA! Ei siinä mitään, lokit ovat kauniita ja kivoja, varsinkin kesäisin Helsingin kauppatorilla, että mukavahan niitä oli taas pitkästä aikaa nähdä :D No joo, kyseisellä saarella on jonkinlainen pingviinien hoitola ja elelee siellä ihan villejäkin Ville-Viluisia, pelikaanien, tiirojen ja lokkien lisäksi, mutta enhän minä tietenkään sellaisia nähnyt. Hölmöt pelikaanitkin olivat perustelleet perheitään sellaiseen osaan saarta, jonne ihmisillä ei ole pääsyä! Kummallista...

Pingviini? Ei. Pelikaani. (jarkyttavan isoja, melkein joutsenen kokoisia)

Pingviini? Ei. Lokki.

Siina vahan mittasuhteita, hoitaja ei ollut jattilainen :)

Hoitolassa sentään sai vierailla ja nähdä pikkupingviinit polskuttelemassa ja syömässä ruokinta-aikaan, aika veikeitä kavereita... Ja niin hirvittävän pieniä! Variksen kokoisia pikku-mölliäisiä! Ruokinnan jälkeen meillä oli aikaa kierrellä saari vaikkapa ympäri (ei ole suuren suuri), uiskennella, snorklailla, napsia valokuvia ja vain hengailla. Välissä syötiin sandwicheistä ja hedelmistä koostuva lounas ja harrastettiin nuorallatanssintaa, jep, nimenomaan tansintaa, ainakin omalta osaltani, oli todella ihailtavaa! ;) Kaiken tuon jälkeen hypättiin jälleen kajakkeihin, melottiin lähes tyynellä merellä lähtöpisteeseemme, lastattiin painavat kajakit autoon ja nuokuttiin paluumatka puoliunessa takaisin Perthin keskustaan, josta tiemme jälleen erkanivat...

Pingviini? Kylla! (Little penguin)

Kaiken tämän lopputuloksena oli ihan tyytyväinen Heli, ihana pieni irtiotto arjesta, ulkoilma-aktiivinen, aurinkoinen ja kuuma, kiva päivä. Yökin oli kuuma... Ja heräilin vähän väliä tasaiseen rapinaan, jonka lähde jäi ja jääköön epäselväksi... Ja näin puoliunessa painajaista siitä, että minulle puhkesi melanooma. Vaikka täällä olenkin ollut palamisen suhteen kovin tarkka, olen rasvannut itseäni kiltisti ja viettänyt aikaa myös varjossa, mutta koska lauantaisissa kisoissa niskani saattoi ehkä pikkuisen, oikeasti vain pikkuisen kärähtää, niin painajainenhan siitä sit muodostui... Höh! Mutta sunnuntai oli kiva päivä, mukavaa vaihtelua, siitä ei pääse yli eikä ympäri! :)

Kay kuin tanssi!

Hevosten uittoallas, josta oli aiemmin puhetta.

Ensi viikolla juttua seuraavasta retkestä, vesileikkejä ja tutkimusmatka ”rotanpesään”...:)