Sattuu ja tapahtuu..

Heippa hei taas!

Perjantaina syötiin hyvää ruokaa hienossa paikassa, lauantai ja sunnuntai olivat varsin puuhakkaita ja ratsastuksentäyteisiä, maanantaina karkas taas muutamat hevoset ja tänään on vallinnut myrsky…

Oikealla pihatto, vasemalla ravintola ja välissä Gudny :)

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, mentiin hieman isommalla porukalla jonnekin tuonne vuorten keskelle sellaisella hervottoman kokoisella maasturilla. Kuvittele Hummer, jossa on paikat noin kymmenelle hengelle, sellainen se meidän auto oli. Paikka, jonne päädyttiin, oli uudehko ravintola “keskellä ei mitään”, niinkuin lähes kaikki paikat täällä. Ai, että mä tykkäsin niiden ideasta! Ilmeisesti ravintola on kohonnut tilalle, jossa alunperin on pidetty islannin omaa maitokarjaa. Tuota erittäin kirjavaa ja moniväristä karjaa tilalla oli edelleenkin ja ammujen touhuja pihattossaan saattoi katsella ikkunan läpi ravintolasta! Jotenkin todella hauska idea yhdistää navetta ja ravintola siistillä tavalla, voit vierailla navetassa alkamatta haista lehmältä jne… :D Koko ravintolakokemus vain parani paranemistaan, kun saatiin lautaset eteemme, ai, että mun medium-naudanlihapihvi uuniperunalla ja kasviksilla oli hyvää!!! Nams! Enkä ollut meistä suinkaan ainoa, jonka pihvi oli hyvää, eipä porukasta itseasiassa tainnut löytyä ketään, jonka pihvi ei olisi ollut suussasulavan maukas ;)

Drottning-parka joutui kovaan kouluun!

Lauantai- ja sunnuntai-päivät alkoivat aikaisin aamulla pakkaamalla hevoset autoon ja lähtemällä kohti ratsastuskurssia. Mulle ja mun tammalle oli buukattu viikonlopulle neljä noin 45 minuutin pituista ”tuntia”. Oikeesti tuntien piti olla 30 min pituisia, mutta meidän Reykjavikista saapunut opettaja vaipui jonkinnäköiseen opetustranssiin eikä malttanut päästää ratsukkoja pois maneesista :D Mä tykkäsin opettajan tyylistä, hän oli asiansa osaava ja kärsivällinen. Musta oli myös erittäin hyvä, että hän kokeili itsekin ratsujamme, joten saattoi paremmin sanoa, mistä ongelmat kullakin johtui ja miten mikäkin hevonen ehkä parhaiten toimii.. Mehän ei mun tamman kanssa päästy lauantain aikana käyntiä pidemmälle, mutta sunnuntain viimeisellä tunnilla testattiin jo pikkuisen tölttiäkin. Tämän ratsukon ongelmana on muun muassa kovasuinen ja itsepäinen tamma sekä ylävartalostaan (ainakin) jäykkä, hieman heikon jalkatyöskentelyn ja hitaan ajoituksen omaava ratsastaja :D Sain, kirjaimellisesti kädestäpitäen, käyttökelpoisia ohjeita, jotka loppua kohti alkoivat toimiakin, olis vielä kauhean kätevää, kun ne muistaisi ikuisesti!

Lilli ja Lillin Glámur odottavat vuoroaan

Pääasiassa koko viikonlopun aikana tavoitteena oli saada tammani myötäämään eli ”pehmeäksi” suustaan (eli ei tarvisi puristaa ohjia rystyset punaisena). Kaikki lähti siitä, että hidastin istunnalla hevosen liikettä (pakaralihaksetkin joutuivat aika koville), puristin kädet nyrkkiin samalla painamalla pohkeilla (tavoitteena ei ollut ”kiihdytys” vaan kokoaminen) ja heti kun hevonen laski päätään ja tuntuma ohjissa tuntui kevyeltä, hellitin kaikilla osa-alueilla, tai siis yritin. Ajoitus! ;) Kommunikointia ja hevosen oikeaoppista muotoa kehitettiin myös takaosan väistöllä (onkohan ihan oikea termi?), joka aloitettiin olemalla paikoillaan, puristamalla sisäpohkeella ja pitämällä ulko-ohja hyvällä tuntumalla (kääntymällä ylävartalosta hieman sisään päin, jolloin ulkokäsi tuli aavistuksen sään päälle), jolloin hevosen takaosan oli tarkoitus käytännössä pyöriä etuosan ympäri. Tämä harjoitus auttaa hevosta ottamaan käyttöön vatsalihaksensa ja käyttämään vartaloaan oikein ilman jännitystä. Opettaja vertasi hevosta ja ratsastajaa ihmiseksi ja perunasäkiksi, ei kukaan kanna perunasäkkiä selässään selkä mutkalla. Sitä ei haluta hevosenkaan tekevän... Noin, sainpas kirjoitettua pääperiaatteet jonnekin ylös, voi sitten joskus tarkistaa jostain :)

Ai niin, treeniin tuli myös yksi tapiiri! Voi tuo pikkuinen hepo näytti aivan siltä sademetsien kavioeläimeltä paksuine kauloineen :D

Voi, tuota niin pientä ja suloista tapiiria! :)

Mieli oli viikonlopun jälkeen hyvä, kysymysmerkkejäkin jäi ja olisin toivonut saavani opettajan mukaani kävelemään vierellä joka päivä, pitäen käteni oikeilla paikoillaan, mutta rajansa kaikella :D Tiistairatsastuksella testailin jo oppimaani, tammani oli pehmeämpi, mutta on meillä vielä työstettävääkin. Oman vartalonikäytön kanssa olen myös vähän väliä pikkuisen ulapalla, ja miettiessäni kumpaan suuntaan pitäisi milloinkin kallistua on tammani ehtinyt jo tehdä omat ratkaisunsa...

Yhä enemmän hämilleni jouduin, kun sain tehtäväkseni ruveta ratsastamaan sitä punarautiasta uutta tammaa, jonka kirjavaa kaveria silittelen päivittäin. Tämä pikkuinen punainen on vasta ihan opetteluvaiheessa ja harjoittelemme hänen kanssaan kääntyilyä n. 10 min per päivä, huhhuh, raskasta on! :D Ja nyt mä en oikein tiedä, oonko oppinut kaiken aivan päin honkia vai toimiiko nuoret hevoset päinvastoin kuin vanhat, sillä tämä kääntyy oikealle, kun keikautan itseni vasemmalle ja toisin päin. Ja keikauttamisella tarkoitan todellakin keikauttamista. Kun Gudny mua oli opastamassa, hän nykäisi housujeni vyötäisiltä niin, että melkein valahdin maahan, että nämä keikautukset on ihan näkyviä keikautuksia :D

Mutta noista suunnista: Mä kun olen ratsastanut niin, että asetan painoani vasemmalle, jos haluan hevosen vasemmalle, tai ainakin siirtyvän vasempaan reunaan... Hmmm, hetkinen... Tätä pitääkin hieman miettiä... No, mutta kuitenkin tuon pikkutamman kanssa puuhastelu on aika hauskaa, nuoret hevoset ovat niin herkkiä, ettei sitä ominaisuutta voi kuin ihailla... Oon aatellut, ettei musta taida olla nuorten hevosten ratsastajaksi, mutta toisaalta, on niin hienoa nähdä, miten helposti ne reagoivat, jos ratsastaja tietää, mitä tekee :) Pääosin sain tamman kulkemaan ja kääntyilemään juuri sinne, minne ajattelinkin, mitä nyt reaktioaika saattoi vähän venähdellä ja välillä paukkui polvet päin tallin seinää tai aitaa, mutta ei se nyt ole ihan niin justiinsa ;)

Niin ja kun me oltiin ekaa kertaa testailemassa tuota pikkutammaa, alkoi viereisen tarhan neljä hevosta juoksennella oudosti aitojen vieressä edestakaisin. Kohta yksi niistä rymisti lankojen läpi toiseen tarhaan, seuraavaksi jäljelle jäänyt kolmen poppoo ryntäs vieteriportin läpi aidatulle tallipihalle, kohta erilleen itsensä vapauttanut neljäs sankaritar liittyi muiden joukkoon ja loppujen lopuksi tämä neljän poppoo ryntäs vielä tallipihankin vieteriaidan läpi täydelliseen vapauteen. Tässä vaiheessa katseltiin Gudnyn kanssa hivenen huvittuneen hämmentyneenä vapaana kirmailevien hevosten menoa, kunnes sikalan puolelta Lilli tuli kertomaan, että olivat joutuneet lopettamaan yhden sian. Johan selvis meidän hevosten outo käytös! Vaikkeivat ne mitään nähneet, kuulivat kyllä... Jonkin ajan päästä saatiin hevoset talliin jälleen leipäpussin avulla ja rauhallinen, uusi pikkutamma, todellakin  todisti olevansa varsin rauhallinen tapaus, eipä paljoa sian lopettamiset häntä pelotelleet...

Tänään kaikki onkin sit ollut yhtä sadetta, tuulta ja kuraa. Kattoni alkoi vuotaa eikä patterit toimi, mutta tilannetta yritetään parantaa :) Kanalassa aloitin keräilemään isoja ruskeita munia, joista olisi tarkoitus kehittää uusia pikku kanoja, jännää nähdä, mitä siitäkin loppujen lopuksi tulee! :)

Heihei!

H.