Moro!
Eipa tassa mitaan ihmeempia, kunhan ajattelin aikani kuluksi paivittaa blogin TAAS ja omistaa lahes kokonaan yhden postauksen eraalle erittain tarkealle hahmolle. Nimittain talle auton yliajamalle ja reumaa(?) sairastavalle sankarille, joka on islannin oman koirarodun, islannin lammaskoiran, edustaja. Ja melkoisen vaikutusvaltainen edustaja onkin! Itsekin erittain tietoinen omasta arvostaan, vaikka esimerkiksi on jo kerran havinnyt autolle 1-0, ei han silti turhaan viitsi tielta vaistya, kun auto on tulossa. Auto vaistaa, tietenkin. Ja sit se toinen juttu, missa tama herra Kópur tietaa olevansa erittain hyva, ellei taydellinen ja ennen kaikkea on aina aktiivisesti suurena apuna, on hevosten paastaminen aamulla ulos ja illalla sisaan (tai niiden hakeminen treeniin, tai tuominen takaisin laitumelle, tai tai tai...). Varmasti tyypista olis paljon apua, jos meilla olis yhteisymmarrys siita, mihin me hevosia halutaan, mutta kun meilla ei ole! Tuo vaalea lumipallo ryntailee sinne tanne hevosten perassa (onneksi ne sentaan ei ihan hirveesti siita valita!) ja haukkua raksyttaa aanensa kaheaksi. Kieltava karjaisukin menee kuuroille korville lahes poikkeuksetta, paitsi tanaan sain sen hiljaiseksi ehka viiden sekunnin ajaksi :D Viime viikolla tuo susien kaukainen sukulainen yritti jopa naykata yhta tammaa takajalasta, onneksi saamatta minkaanlaista reaktiota aikaiseksi. Ois saattanut kayda hassustikin, jos tamma olisi ollut kiukkuisella tuulella... On se vaan hieno ja nappara mies! ;)
Tanaan aamulla olis melkein ollut tarvetta HYVALLE paimenkoiralle, kun kuljetin hevoslaumaa pihan poikki toiseen tarhaan. Eli aitasin narulla pihan alkaen tallin kummastakin reunasta ja paastin polskit pihalle. Laumassa on erityisesti yksi varsinainen sankari, "suuri punainen", joka on tavallista alykkaampi tai sitten vaan aika tyhma juntti. Tuo punainen oli ensimmaisten joukossa ja johdatti tietenkin kaikki muutkin kaverit kurkistelemaan pikkuisen Guðnyn terassia, lasten leikkipaikkaa ja kavi heidan mielessaan karauttaa taas karkuunkin puskien lapi, mutta onneksi talla kertaa luin noin viidentoista hevosen laumaa kuin avointa kirjaa ja ehdin niiden eteen. Etta niiden saaminen ulos oikeaan paikkaan oli tanaan hidasta! Matkalla aitausta kohti ne kurkistelivat viela vahan Guðnyn vanhempien ikkuinoista sisaan ja tarkastelivat autojen kunnon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sain hevoset oikeaan paikkaan ja karautin Guðdnyn isan autolla kielitunnille. Myohassa...
Tyopaivan paatteeksi kaivoin vaaleita, pyoreita aarteita kanojen alta ja siivosin heidan lukaalinsa, koska maa on TAAS valkoinen (ei ollut eilen!) ja lumi suojalunta, kivasti kavioihin tarttuvaa, eli ei ratsastusta.
Tanaan odottaa viela kuoro, huomenna lentis, perjantaina ehka illallinen koko tilan vaen ja tyontekijoiden kesken ja viikonloppu taitaa normaalista poiketen olla melkoisen hevospainotteinen. Borgissa, lahikylassani (tai siis pisteessa, jossa on koulu, liikunta"keskus" ja kauppa) nimittain jarjestetaan "hevosklinikka": eli ratsastustunteja lahes yksityisopetuksella. Mulla ja Lillilla tulee olemaan yksi yhteinen tunti seka lauantaina etta sunnuntaina, minka lisaksi saatan haluta viela yhden tai kaksi ekstratuntia... Motivaatio itseni kehittamiseen ratsastajana ja hevosihmisena on erittain korkealla ja taalla, jos missa siihen on hyva mahdollisuus! Taa on oikeesti tosi kivaa! :) Taalla ma en oo oikeastaan ees kaivannut mitaan ekstraa tyonteon lisaksi (esim. pitaakseni mielen virkeana), mutta kaikkia lisatekemisia on vain pulpahdellut, mika on kylla hyva juttu pidemman paalle. Silti mulla ei ole pahemmin ollut tarvetta lahtea oikeastaan ees taman tilan ulkopuolelle, taalta kun vaan loytyy niin paljon mua piristavia asioita! :) Paivaakaan en vaihtaisi pois ja jos onnellisuus on sita, etta asiat paaasiassa vaan tuntuu hyvalta, niin siina tapauksessa olen nyt onnellinen! :D Tietenkin olisi viela hienompaa, jos kotivaki ja suomen kaverit olisivat lahempana ja saisin jotenkin ympattya suomen ja islannin elamani yhteen, mutta eihan nyt herranes aika kaikkea voi saada! ;) Nain on ihan riittavan hyva nyt! :)
H.
Eipa tassa mitaan ihmeempia, kunhan ajattelin aikani kuluksi paivittaa blogin TAAS ja omistaa lahes kokonaan yhden postauksen eraalle erittain tarkealle hahmolle. Nimittain talle auton yliajamalle ja reumaa(?) sairastavalle sankarille, joka on islannin oman koirarodun, islannin lammaskoiran, edustaja. Ja melkoisen vaikutusvaltainen edustaja onkin! Itsekin erittain tietoinen omasta arvostaan, vaikka esimerkiksi on jo kerran havinnyt autolle 1-0, ei han silti turhaan viitsi tielta vaistya, kun auto on tulossa. Auto vaistaa, tietenkin. Ja sit se toinen juttu, missa tama herra Kópur tietaa olevansa erittain hyva, ellei taydellinen ja ennen kaikkea on aina aktiivisesti suurena apuna, on hevosten paastaminen aamulla ulos ja illalla sisaan (tai niiden hakeminen treeniin, tai tuominen takaisin laitumelle, tai tai tai...). Varmasti tyypista olis paljon apua, jos meilla olis yhteisymmarrys siita, mihin me hevosia halutaan, mutta kun meilla ei ole! Tuo vaalea lumipallo ryntailee sinne tanne hevosten perassa (onneksi ne sentaan ei ihan hirveesti siita valita!) ja haukkua raksyttaa aanensa kaheaksi. Kieltava karjaisukin menee kuuroille korville lahes poikkeuksetta, paitsi tanaan sain sen hiljaiseksi ehka viiden sekunnin ajaksi :D Viime viikolla tuo susien kaukainen sukulainen yritti jopa naykata yhta tammaa takajalasta, onneksi saamatta minkaanlaista reaktiota aikaiseksi. Ois saattanut kayda hassustikin, jos tamma olisi ollut kiukkuisella tuulella... On se vaan hieno ja nappara mies! ;)Tanaan aamulla olis melkein ollut tarvetta HYVALLE paimenkoiralle, kun kuljetin hevoslaumaa pihan poikki toiseen tarhaan. Eli aitasin narulla pihan alkaen tallin kummastakin reunasta ja paastin polskit pihalle. Laumassa on erityisesti yksi varsinainen sankari, "suuri punainen", joka on tavallista alykkaampi tai sitten vaan aika tyhma juntti. Tuo punainen oli ensimmaisten joukossa ja johdatti tietenkin kaikki muutkin kaverit kurkistelemaan pikkuisen Guðnyn terassia, lasten leikkipaikkaa ja kavi heidan mielessaan karauttaa taas karkuunkin puskien lapi, mutta onneksi talla kertaa luin noin viidentoista hevosen laumaa kuin avointa kirjaa ja ehdin niiden eteen. Etta niiden saaminen ulos oikeaan paikkaan oli tanaan hidasta! Matkalla aitausta kohti ne kurkistelivat viela vahan Guðnyn vanhempien ikkuinoista sisaan ja tarkastelivat autojen kunnon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sain hevoset oikeaan paikkaan ja karautin Guðdnyn isan autolla kielitunnille. Myohassa...
 |
| Edessa Guðnyn vanhempien talo ja sen vieressa "autotalli", hevosten pitaisi menna laitumelle rakennusten valista... |
Tanaan odottaa viela kuoro, huomenna lentis, perjantaina ehka illallinen koko tilan vaen ja tyontekijoiden kesken ja viikonloppu taitaa normaalista poiketen olla melkoisen hevospainotteinen. Borgissa, lahikylassani (tai siis pisteessa, jossa on koulu, liikunta"keskus" ja kauppa) nimittain jarjestetaan "hevosklinikka": eli ratsastustunteja lahes yksityisopetuksella. Mulla ja Lillilla tulee olemaan yksi yhteinen tunti seka lauantaina etta sunnuntaina, minka lisaksi saatan haluta viela yhden tai kaksi ekstratuntia... Motivaatio itseni kehittamiseen ratsastajana ja hevosihmisena on erittain korkealla ja taalla, jos missa siihen on hyva mahdollisuus! Taa on oikeesti tosi kivaa! :) Taalla ma en oo oikeastaan ees kaivannut mitaan ekstraa tyonteon lisaksi (esim. pitaakseni mielen virkeana), mutta kaikkia lisatekemisia on vain pulpahdellut, mika on kylla hyva juttu pidemman paalle. Silti mulla ei ole pahemmin ollut tarvetta lahtea oikeastaan ees taman tilan ulkopuolelle, taalta kun vaan loytyy niin paljon mua piristavia asioita! :) Paivaakaan en vaihtaisi pois ja jos onnellisuus on sita, etta asiat paaasiassa vaan tuntuu hyvalta, niin siina tapauksessa olen nyt onnellinen! :D Tietenkin olisi viela hienompaa, jos kotivaki ja suomen kaverit olisivat lahempana ja saisin jotenkin ympattya suomen ja islannin elamani yhteen, mutta eihan nyt herranes aika kaikkea voi saada! ;) Nain on ihan riittavan hyva nyt! :)
H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti