Heippa!
Viime viikko oli kaikin puolin niin paljon parempi, kuin edellinen,
vaikka senkin kruunas tippuminen! :D Oonkohan ottanut uudeksi tavaksi
tippua kerran viikossa vai mikä on iskenyt, kun rattoisan sunnuntairatsastuksen
lopussa tammani kenties pelästyi jotain, itse olin vähän muissa maailmoissa ja
muksahdin alas. Päätin olla päästämättä ohjista, ja raahauduin maatamyöden
muutaman metrin tamman vetäessä. Ja tietenkin satutin saman kohdan kuin
edelliselläkin viikolla, että nyt on kunnon mustelmat alaselän oikealla
puolella! Mutta ei se mitään, luita ei murtunut ja me ollaan edelleen ihan
kavereita, tai siis tulossa kavereiksi :)
Keskiviikkona
haettiin isosta laumasta pari nuorta tammaa tähän pihaporukkaan (tai muiden ajamiksihan ne joutuivat, että ovat nyt vain muutaman säyseämmän kaverin kanssa toisessa tarhassa :/), toinen,
punarautias, on tottunut jo aika hyvin käsittelyyn, toinen, kirjava, ei. Kirjavasta
tammasta tuli mun uusi käsittelyprojekti, eli sain tehtäväkseni silitellä ja
harjailla sitä kauttaaltaan, välillä kiinni, välillä ei, välillä karsinassa ja välillä
käytävällä, aamutallin yhteydessä. Tätä työtehtävää suorittaessani tuntui niin
kivalta ajatella, että kerrankin mulla on oikeasti aikaa olla hevosten kanssa
ja mulle maksetaan siitä, välillä jopa ihan vain ja ainoastaan hevosen rapsuttelusta!
Aivan mahtavaa! Usein kun mielekkäissäkin töissä käy niin, ettei periaatteessa
enää jääkään aikaa juuri sille, mikä on kyseiseen työtehtävään ihmisen tuonut. Hevosten
kanssa seurustelu jäi Australiassakin kovin vähiin, kun kaikki piti tehdä
quickquickquick! Täällä tekee mielellään vähän ylimääräistäkin, kun ei
jatkuvasti tarvi juosta pää kolmantena jalkana ympäriinsä tai pelätä, että joku
näkee sinut hetken paikoillasi. Nojoo, onhan täälläkin sellaisia vetämättömiä
hetkiä, mutta silti motivaatio kaikkeen on aika korkealla ja mieli hyvä :) Lähestymistapa
on myös tällä tilalla niin hevosystävällinen, mutta kuitenkin käytännöllinen, että
täällä annetaan asioille aikaa, myös hevosten (ja sikojen ;)) ja ihmisten
väliselle vuorovaikutukselle. Usko tai älä, kaikki toimiikin vielä, vaikkei porukka
jatkuvasti kauheessa kiireessä ympäriinsä juoksekaan! ;) Hevoset on rentoja ja
rauhallisia ja tulevat aina mielellään ihmisen luo, tai no, ei silloin kun
päättivät karata, mutta pääosin :D Potkuja tai puremista ei tarvitse turhaan
pelätä ja asiat niin hevosen päässä kuin ympäristössäkin toimii järkevän
loogisesti. Tykkään myös pomosta, joka kehuu ja kiittää, kun siihen on aihetta,
mutta osaa antaa myös negatiivista palautetta asiallisesti. Tämä täällä on
ollut yksi parhaimmista pomoista, joita olen saanut tähän mennessä tuntea. Ja
Australiasta löytyy se kertakaikkiaan huonoin! Onneksi on tuo kenguruiden
valtakunta kaukana! ;)
Käytiin keskiviikkona oikein isolla (mukana oli mummut,
äidit, lapsenlapset ja tallitytöt) porukalla ratsastamassakin ja myönnettäköön,
että mua vähän etukäteen jännitti, miten saan mun tammani hallintaan porukassa.
Mutta olipas hyvä mieli ratsastuksen jälkeen! Sekä Gudny että Gudnyn äiti
sanoivat, että kuningattareni näytti hyvältä, jopa töltissä! Me edistytään! :)
Illalla ei meinannut tulla uni silmään kirkkaan kuun vuoksi ja vilkaistessani
ulos ikkunasta, näytti yks pilvi tosi jännältä, että piti mennä oikein ulos
katsomaan. Sinnehän mä sit jäin taivaalle ilmestyneiden komeiden revontulien
lumoihin!
Torstaina taisi olla ihan perusnormipäivä töissä ja illalla
odotti lentisottelu, joka me tietenkin voitettiin :) Meitä oli kahdeksan
tyyppiä mukana pelipaikalla, eli kaksi “ylimääräistä”. Olin vähän ärsyttävän
paljon vaihtopenkillä ja tulin siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla otan
selvää pelaajamäärästä ennen kuin lupaudun mukaan otteluun. Oon sellaista
hitaasti lämpenevää sorttia ja pelitaso tipahtaa ojasta allikkoon, jos olen
sivussa liian kauan. Ja koska mä oon niin HYVÄ, haluan olla kentällä koko ajan!
;) Meillä oli muuten lauantainakin harjoituspelit Fludirin kylässä toisen
porukan kanssa ja käytiin kahvilla yhdellä pelaajalla. On tää jännää, kun vähän
niinkuin tuntee kuuluvansa ydinporukkaan vaikkei yhteistä kieltä oo ollenkaan
:D Ja kiitos vain Tapanilan Erän mahtaville valmentajille, ilman Helsingissä
oppimiani perusteita, en olisi ehkä ihan näin arvostettu pelaaja edes tässä
porukassa. Nyt olen sopivaa ylempää keskitasoa ja suunta on ylöspäin, kivaa! :)
Perjantaina hieroin taas “mun” tamman, joka seisoikin irti jo
koko tunnin lähes paikoillaan, jää siis sulaa hitaasti, mutta varmasti! ;) Tosin
tällä viikolla on tuntunut kuin hevonen olisi vain jäykempi, hmmm, ei sen
hieronnan ihan niin pitäisi vaikuttaa… :D Viikonloppuna hoitelin myös pikkuisen
hevosia, kun isäntäväki oli viikonlopunvietossa kavereidensa kanssa ja tällä
viikolla mulla on vastuu myös kanalasta, kun vanha pari on etelän auringon
alla. Eivät paljon parempaa ajankohtaa säiden puolesta olisi voineet valita:
Tällä ja viimeviikolla on tuntunut siltä, että on tainnut olla jonkinlaista
kinaa noilla pakkas-, sade-, lumi- ja tuuliukoilla. Puoltuntia sataa, sitten
paistaa, sitten taas sataa, illalla nukkumaan mennessä maa on valkoinen,
aamulla kaikki on yhtä kuraa ja välillä tuulee ja välillä taas ei. Alla olevat kuvat
on otettu parin minuutin välein, kuva näyttää sumuiselta, koska lunta tuli jälleen
vaakatasossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti