Moikka!
Nyt kirjoittelen farmin koneella, kamppani vakiovarusteella, koska en jaksa avata vanhaa prutkuani ja tuli sellainen paivitysolo...
Eilen oli kuulkaas taas myrsky, pikkuinen puhuri, joka naytti mulle myrskyista ensimmaisena vaikutuksensa ja voimakkuutensa tyontouhussa. Meinas meinaan kottikarryt lahtea lentoon, kun olin niita takas talliin kuljettamassa! :D Ja sita ennen en meinannut saada laitumen, jolla hevoset ovat paivisin ja jonne myös kakkelit kottareilla kipataan, porttia auki/kiinni, kun tuuli puski niin kovaa.Yrita siina nyt sitten valttaa sahkoiskua, tahdata hakasta oikeaan koloseen ja pysya ylipaataan pystyssa lumi-sohjo-jaisella maalla tuulen "puhallellessa"! Illemmalla Guðny heitti mut lentikseen ja auton ovea avatessani unohdin ulkona vallitsevan ilman. Onneksi ei ole heikkorakenteisimmasta paasta tuo naiden Chevrolet, olisi nimittain saattanut ovi hyvinkin olla jossain aivan muualla kuin kiinni autossa, sen verran kivasti se aukeni, kuin sesamkasvi konsanaan! Ja nyt, myonnettakoon, pelkaajanpaikan ovi klonksahtaa pikkuisen sita avatessa :/ Eli hittia otti, muttei sentaan lahtenyt taivaan tuuliin! Huh!
Sikalan puolella ei tuuli pahemmin vaikutellut elamanmenoon, rokotettiin varmaan kolmisenkymmenta porsasta, huhhuh, kovaa hommaa niidenkin nostelu! Ja siirrettiin pari kantavaa emakkoa porsaskarsinoihin Lillin kanssa. Mun mammani ei meinannut suostua tepsuttamaan ramppia alaspain ja Lillin emakko jumahti keskelle kaytavaa, lahtokarsinansa eteen, kun takajalat eivat oikein kantaneet runsaan elopainon ja liukkaan lattian yhteisvaikutuksesta. Saatiin yhteistuumin mun emakko lopulta oikeaan karsinaan, mutta toisen kanssa eivat meidan voimat ja keinot riittaneet, joten turvauduttiin Guðnyn apuun. Napparana tyttona han haki koyden, sitoi sen kumpaankin takajalkaan toisilleen tukea antamaan ja kannustettiin emakko eteenpain, yksi lapsytti selkaa ja esti tata kaantymasta, toinen antoi jaloille tukea ja kolmas nosti hannasta ja tyonsi takapuolesta, kyllahan se siita sitten lahti hetken pohdittuaan! :D
Tana aamuna ma sitten ajattelin paastaa noin puolet meidan hevoslaumasta vapaaksi ;) Noi pollethan ei ihan heti ovesta paastyaan ole viela laitumella, vaan ne kulkeutuvat sinne sellaisen "valitilan" (jossa mm. laitetaan hevoset ratsastuskuntoon tai josta kuljetaan pyöröön) lapi, joka on aidattu. Tai siis oli aidattu. Ennen eilista myrskya. Eli yhdessa kohdassa ei ollutkaan enaa aitaa. Eika mulla kaynyt mielessakaan vilkaista siihen suuntaan, koska se aita on kiinni aina! Vaan ei ollut tanaan ja muutamat sankarithan sen sitten huomas. Kylla oli voittajatunne, kun ohjatessani hevosia takaapain laitumelle, nain viimeisten kavelevankin pihatielle! Kuvittelivat, etta nyt on kesa ja mennaan kesalaitumille, jee! Ehdin kiertaa niiden eteen, jolloin he pinkaisivat toista laidunta kohti, tietenkin niiden kaikkien kolmen, tilan pihapiirissa olevien, omakotitalojen pihan poikki. Tassa vaiheessa koiratkin tulivat kivasti auttaan asiaa, eli paimensivat sattumanvaraisista suunnista jo valmiiksi innostuneita hevosia! Jotenkin sain(?) kuuden hevosen lauman kaantymaan tilalle johtavalla tiella jalleen tallin suuntaan, mutta ei, pihaan paastyaan hevoset paattivatkin kaantya alas vasemmalle, yhdelle laitumelle, kun talli on ylhaalla oikealla! Guðny tuli auttamaan ja kaski hakea leipapusseja, niita rapisuttamalla alku nayttikin varsin lupaavalta ja saatiin hevoset tallin eteen, mutta eipas he viela halunneetkaan laitumelle, vaan karauttivatkin viela pihan toisella laidalla olevia laitumia kohti! Kaytannossa vapauden makuun paassyt lauma kokeili kaikkia mahdollisia ilmansuuntia ja laitumien edustoja, paitsi sita, minne niiden olisi ollut tarkoitus menna! Tietenkin! Loppujen lopuksi saatiin tuon viimeisen laitumen edustalta kerattya hevoset yksitellen takaisin laitumelle muiden seuraan ja portit kiinni. Ei voi muuta sanoa, kuin, etta onneksi on laania juosta ja leivasta tykkaavia hevosia ;) Olis heti alkumetreilla tarvinnut itsekin tajuta tuo leipajuttu, vaan enpa aatellut, etta leipa melkein voittaa vapauden! :D Oppia ika kaikki!
Niin ja eilisen myrskyn jaljilta lunta ei ole enaa juuri ollenkaan ja maa on kurassa...
Huomenna odottaa Solheimarissa kielitunnit + kenties terveellinen lounas, illalla nöyryytys kuorossa (en osaa lukea nuotteja!) ja torstaina on lentisottelu, janskaa! Kaikista jo tahan mennessa tapahtuneista kommelluksista huolimatta tama viikko tuntuu paljon mukavammalta kuin viime viikko :)
H.
Nyt kirjoittelen farmin koneella, kamppani vakiovarusteella, koska en jaksa avata vanhaa prutkuani ja tuli sellainen paivitysolo...
Eilen oli kuulkaas taas myrsky, pikkuinen puhuri, joka naytti mulle myrskyista ensimmaisena vaikutuksensa ja voimakkuutensa tyontouhussa. Meinas meinaan kottikarryt lahtea lentoon, kun olin niita takas talliin kuljettamassa! :D Ja sita ennen en meinannut saada laitumen, jolla hevoset ovat paivisin ja jonne myös kakkelit kottareilla kipataan, porttia auki/kiinni, kun tuuli puski niin kovaa.Yrita siina nyt sitten valttaa sahkoiskua, tahdata hakasta oikeaan koloseen ja pysya ylipaataan pystyssa lumi-sohjo-jaisella maalla tuulen "puhallellessa"! Illemmalla Guðny heitti mut lentikseen ja auton ovea avatessani unohdin ulkona vallitsevan ilman. Onneksi ei ole heikkorakenteisimmasta paasta tuo naiden Chevrolet, olisi nimittain saattanut ovi hyvinkin olla jossain aivan muualla kuin kiinni autossa, sen verran kivasti se aukeni, kuin sesamkasvi konsanaan! Ja nyt, myonnettakoon, pelkaajanpaikan ovi klonksahtaa pikkuisen sita avatessa :/ Eli hittia otti, muttei sentaan lahtenyt taivaan tuuliin! Huh!
Sikalan puolella ei tuuli pahemmin vaikutellut elamanmenoon, rokotettiin varmaan kolmisenkymmenta porsasta, huhhuh, kovaa hommaa niidenkin nostelu! Ja siirrettiin pari kantavaa emakkoa porsaskarsinoihin Lillin kanssa. Mun mammani ei meinannut suostua tepsuttamaan ramppia alaspain ja Lillin emakko jumahti keskelle kaytavaa, lahtokarsinansa eteen, kun takajalat eivat oikein kantaneet runsaan elopainon ja liukkaan lattian yhteisvaikutuksesta. Saatiin yhteistuumin mun emakko lopulta oikeaan karsinaan, mutta toisen kanssa eivat meidan voimat ja keinot riittaneet, joten turvauduttiin Guðnyn apuun. Napparana tyttona han haki koyden, sitoi sen kumpaankin takajalkaan toisilleen tukea antamaan ja kannustettiin emakko eteenpain, yksi lapsytti selkaa ja esti tata kaantymasta, toinen antoi jaloille tukea ja kolmas nosti hannasta ja tyonsi takapuolesta, kyllahan se siita sitten lahti hetken pohdittuaan! :D
Tana aamuna ma sitten ajattelin paastaa noin puolet meidan hevoslaumasta vapaaksi ;) Noi pollethan ei ihan heti ovesta paastyaan ole viela laitumella, vaan ne kulkeutuvat sinne sellaisen "valitilan" (jossa mm. laitetaan hevoset ratsastuskuntoon tai josta kuljetaan pyöröön) lapi, joka on aidattu. Tai siis oli aidattu. Ennen eilista myrskya. Eli yhdessa kohdassa ei ollutkaan enaa aitaa. Eika mulla kaynyt mielessakaan vilkaista siihen suuntaan, koska se aita on kiinni aina! Vaan ei ollut tanaan ja muutamat sankarithan sen sitten huomas. Kylla oli voittajatunne, kun ohjatessani hevosia takaapain laitumelle, nain viimeisten kavelevankin pihatielle! Kuvittelivat, etta nyt on kesa ja mennaan kesalaitumille, jee! Ehdin kiertaa niiden eteen, jolloin he pinkaisivat toista laidunta kohti, tietenkin niiden kaikkien kolmen, tilan pihapiirissa olevien, omakotitalojen pihan poikki. Tassa vaiheessa koiratkin tulivat kivasti auttaan asiaa, eli paimensivat sattumanvaraisista suunnista jo valmiiksi innostuneita hevosia! Jotenkin sain(?) kuuden hevosen lauman kaantymaan tilalle johtavalla tiella jalleen tallin suuntaan, mutta ei, pihaan paastyaan hevoset paattivatkin kaantya alas vasemmalle, yhdelle laitumelle, kun talli on ylhaalla oikealla! Guðny tuli auttamaan ja kaski hakea leipapusseja, niita rapisuttamalla alku nayttikin varsin lupaavalta ja saatiin hevoset tallin eteen, mutta eipas he viela halunneetkaan laitumelle, vaan karauttivatkin viela pihan toisella laidalla olevia laitumia kohti! Kaytannossa vapauden makuun paassyt lauma kokeili kaikkia mahdollisia ilmansuuntia ja laitumien edustoja, paitsi sita, minne niiden olisi ollut tarkoitus menna! Tietenkin! Loppujen lopuksi saatiin tuon viimeisen laitumen edustalta kerattya hevoset yksitellen takaisin laitumelle muiden seuraan ja portit kiinni. Ei voi muuta sanoa, kuin, etta onneksi on laania juosta ja leivasta tykkaavia hevosia ;) Olis heti alkumetreilla tarvinnut itsekin tajuta tuo leipajuttu, vaan enpa aatellut, etta leipa melkein voittaa vapauden! :D Oppia ika kaikki!
Niin ja eilisen myrskyn jaljilta lunta ei ole enaa juuri ollenkaan ja maa on kurassa...
Huomenna odottaa Solheimarissa kielitunnit + kenties terveellinen lounas, illalla nöyryytys kuorossa (en osaa lukea nuotteja!) ja torstaina on lentisottelu, janskaa! Kaikista jo tahan mennessa tapahtuneista kommelluksista huolimatta tama viikko tuntuu paljon mukavammalta kuin viime viikko :)
H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti