Maalaiselämää Islannissa

Moron!

Katsopas, olen aika ahkerasti päivittelemässä! ;) Syy tähän on se, etten jaksanut tehdä tänään mitään ylimääräistä ja muun muassa erään kaverini toiveesta mulla on ollut mielessä kirjoittaa pikkuisen siitä, mitä kuuluu arkisiin askareisiini. Sitä saa, mitä tilaa! ;)

Arjen perussettiä:

Elikkäs, hevoset saavat heinästä ja parista leivänpalasta koostuvan aamiaisensa kahdeksalta aamulla, jonka heille kultalautaselta tarjoilen minä. Tänä aamuna tosin, talliin astuessani, oli jo yksi, porukan lihavin tamma, Rima, nauttiskelemassa herkuista hevosten ”karkki”ämpärillä tyhjennettyään aiemmin aamun/yön aikana omatoimisesti leipäpussien sisällöt. Kun sain koko talliin valot, havaitsin myös ”poikien puolella” (talli on jaettu kahteen osaan portilla) liikettä käytävällä. Fontur, tällä hetkellä kolhiintuneen jalkansa vuoksi sairaslomalla oleva, toinen ratsuni, se siellä tepasteli karsinansa ulkopuolella, mutta fiksuna poikana meni äkkiä omaan lokeroonsa, kun näki heinänjaon toisella puolella alkavan ;) Eli joku, joka oli illalla ottanut hevoset sisään ollessani lentistreeneissä, oli unohdellut sulkea yhden, jos toisenkin oven. Vahinkoja sattuu ja Rimakin näytti koko päivän olevan hengissä vaikka olikin syöpötellyt ihan riittävästi yli oman tarpeen. Yleensä siis hevoset ovat aamulla yksin tai kaksin oikeissa karsinoissaan, eikä ihan näin vapaana, vaikka luonnonlapsia ovatkin :D

Toisen puolen toinen rivi

Kun heinät, leivät ja mahdolliset vitamiinit on karsinoissa, käyn itse syömässä aamiaisen ja hengailemassa kämpällä tunnin-puoltoista, eli sen aikaa, että hevoset saavat ruokansa syötyä. Puoli kympin korvilla avautuvat karsionoiden ovet ja paimennan pollet pihalle, pojat ja tytöt omille puolilleen mahdollisten kahnauksien välttämiseksi. On muuten todella käteviä nämä tällaiset tallit, joista hevoset voivat ihan itse kulkeutua talvitarhoihinsa, ei tarvi laitella riimuja ja sähläillä narujen kanssa, riittää, että tarkistaa tiettyjen kulkuväylien olevan kiinni ja vahtii, että kaikki turpavärkit on pihalla. Näppärää!

Ja toisen puolen toinen rivi :D

Nykyään, saatuani hevoset pihalle, suuntaan sikalaan, jossa siivoilen emakkokarsinat, heittelen joillekin mammoille heinää nassutettavaksi ja pikkuisille sahanpurua kuivikkeeksi. Tietenkin myös ohikulkiessani silloin tällöin rapsuttelen isompia ja pienempiä antaen niiden samalla tutkiskella mua liikkuvilla pistorasioillaan. Näiden peruspuuhien lisäksi saattaa ohjelmassa olla jotain muutakin, kuten tänään esimerkiksi siirrettiin isoja sikoja, uusia emakoita tällä kertaa, karjujen lähelle odottelemaan kiimaa. On katsokaas niin komeita poikia, että porsaiden tuloa ei voi estää ;) Mutta on noi tytöt välillä tyhmiä, eikä sitä auta yhtään se, että ne on niin jumalattoman isoja ja raskaita. Tuossa sikalassa eri osastot ovat eri korkeuksilla (tätä on laajennettu asteittain jonkin verran), eikä nuo oikein oo innostuneita kipuamaan ylöspäin ramppeja pitkin. Siinä, kun sika päättää tehdä stopin tai tulee siihen tulokseen, että lähtöpisteessä oli sittenkin kivempaa, on hyvät keinot, ”neuvottelutaidot” ja ehkä hitusen voimakin tarpeen. Ja hommahan on aina vaan hauskempaa juurikin ylöspäin mentäessä, ramppien kohdalla. Se on myös jännä juttu, että pissahätäkin yllättää juuri silloin, kun joku hoitaja on työntämässä takapuolesta...

Tällaiset, pääpiirteittäin hyvin onnistuneet, siirrot auttavat mua pääsemään yli siitä aiemmasta äksidentistä ja tekevät siat tutuiksi mulle. Oon ollut tekemisissä monenlaisten eläinten kanssa, mutta kyllä se vaan niin on, että erilaisia ne on kaikki toisiinsa verrattuna ja vain tekemällä oppii kunkin eläinlajin käsittelyn. Sikojen ”hälytysjärjestelmääkin” on hauska seurata: Siivoillessani yhden huoneen karsinoita, oli lähes kaikki viis-kuus äitiä ja heidän lapsensa untenmailla, koko tila oli yllättävän hiljainen ja rauhallinen, mutta SITTEN yksi äiti havahtui mun läsnäoloon, päästi haukahtavan äännähdyksen ja kaikki karsinat säpsähtivät ja avasivat silmänsä. Reaktio ei ollut ilmeisesti hälyttäjän mielestä kuitenkaan riittävä, joten se haukahti uudestaan, kaikki asukit säpsähtivät jälleen ja valpastuivat vähän enemmän, muttei vieläkään ilmeisesti aivan halutulla tavalla. Kolmannella, viimeisellä, haukahduksella tuli jälleen säpsähdys, jota seurasi kolina ja kopse, kun joka ikinen otus oli pystyssä ja porsaat tönöttivät karsinoissaan tukevasti neljällä jalalla, tuoijottaen mua hievahtamatta! Ai, että ne on huvittavia! :D

"Poikien puoli"! Dagur menossa ulos.

Noniin ja sitten takaisin arkiaskareisiin. Eli parin tunnin sikalapuuhastelun jälkeen on lounastauko, jolloin (ainakin niin kauan, kunnes kyllästyn tai turrun) käyn suihkussa. Sikalassa ei tarvi kauaa olla, että sen mukava, hempeä, ominaistuoksu tarttuu vaatteisiin, hiuksiin ja ihoon. Sitä hajua en jaksa haistella hiuksissani pitkin päivää ja yritän välttää sen tarttumisen tallivaatteisiini... Joten käyn suihkussa :) Tauon jälkeen astun jälleen talliin ja ryhdyn siivoamaan tai nappaan satulani!!! (-> satulat ovat täällä ratsastaja- EI hevoskohtaisia). Tänään nappasin satulani, suitset sekä hevosen ja lähdin ennen siivoiluja ratsastamaan, koska maha oli niin täynnä, etten jaksanut aloittaa harjan ja lapion heiluttelulla. Ehkäpä ruoan tuoman lisäpainon vuoksi ”tammani” meni tänään välillä jopa aika nättiä ja puhdasta tölttiä, jei! :).

Tallia siivoillessani olen tullut siihen tulokseen, että voisin osata rakentaa aika toimivan tallin, kiitos useiden vierailemieni tallien :) Täytyy sanoa, että varsinkin tämän tallin toinen puoli on varsin kätevä. Talli on rakennettu niin, että sen alla on vain tyhjää tilaa ja ”poikien puolen” karsinoiden pohja on tehty mm. autojen rengaskumeilla päällysteteyistä betoniritilöistä. Eli nesteet tipahtavat lattian läpi samantien ja kakkakikkareet on helppo pujotella lattiaharjan/lapion kanssa raoista tallin alle. Itse tykkäisin hevosilla olevan allaan myös jotain kuiviketta, mutta jossain määrin tällainen ritiläpohja on kyllä varsin näppärä keksintö! Toisella puolella karsinoiden pohjana on sellainen huokoinen ”matto”, vähän niinkuin urheilukentän pohja tai kovahko pesusieni :D ko materiaali imee enemmän tai vähemmän pissat, mutta kakat keräillään perinteisellä menetelmällä kottikärryillä ulos kärrättäväksi.

Pyöröaitaus kuvan oikeassa reunassa.

Siivouksen jälkeen heitän iltaheinät valmiiksi ja siinäpä se. Hevoset otetaan sisään myöhemmin illalla, mikä ei yleensä enää kuulu tehtäviini. Viimeaikoina olen nykyään juoksuttanut myös muutamaa nuorta hevosta vapaana pyörössä (= pyöreä aitaus, joka on tainnut tulla ”muotiin” hevoskuiskauksen (= hevosystävällisten hevosmiestaitojen kehityksen ja hyväksikäytön) myötä, kätevä keksintö :)). Eli lähinnä tarkoituksena on ollut hevosten liikutus, kun Ragna on kipeillyt. Tavoitteena on ollut saada hevonen ravaamaan rennosti ja rentona ympärilläni joitain minuutteja kumpaankin suuntaan. Rentoutumisen merkkejä ovat muun muassa suun maiskuttelu/jauhaminen, pään laskeminen ja pärskähtely. Tuossa hommassa mulla on vielä kehitettävää, ihan jo siinäkin, että oppii näkemään myös ”näkymättömiä” asioita, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt suht mallikkaasti :)

Noin, nyt oli ihan vain ja ainoastaan maalaiselämää ja tämän maatilan töitä käsittelevä juttu. Tätä varten mulla on harmittavan vähän kuvia, mutta jos kamera sattuu olemaan joskus kätevästi ulottuvilla, voisin täydentää tätä postausta muutamalla kuvalla myöhemmin... Ehkä. :)

Possun ruokaa: parit joulukeksit...

Palailemisiin!

H.

Puuhastelua siellä sun täällä vulkaanisen maan päällä

Moikka moi taas!

Tällä viikolla on taas tullut oltua töissä niin sikalassa, heppalassa, kanalassa kuin kasvihuoneellakin. Vapaa-ajallakin on tullut säntäiltyä vähän sinne sun tänne...

Vaaleanpunaisia röhnöttelijöitä kävin moikkaamassa sekä maanantaina että perjantaina ja lähellä oli, että olisin päässyt todistamaan syntymän ihmettä siivoillessani emakkokarsinoita ja asetellessani tulevia vauvoja varten lämpölamppuja, mutta olin synnyttävän emakon luona ehkä sekä tuntia etuajassa että tuntia myöhässä. Eipä se haitannut, mahdollisuuksia tulee vielä ja mun suosikkeja on edelleen ne noin parin viikon vanhat viipottajat. Sian kärsä on kyllä tosi hauska tapaus, varsinkin noiden vähän nuorempien kohdalla. Ei ole mitään väliä, onko se märkä tai muuten vaan jossain töhnässä, sen liikkeitä on vaan niin hauska seurata. Välillä se tulee kohti ja liimautuu vaikka käteen ja samalla, myönnettäköön, tekis niin mieli kokeilla kiinnittää siihen jonkun laitteen töpseli! :D Välillä tosin tuosta liikkuvasta pistorasiasta on kyllä myös haittaa. Tein kyseisen havainnon perjantaina, kun mun oli tarkoitus siivoilla sikojen karsinoita ja heitellä tämän jälkeen pikkuisille pikkuisen purua kuivikkeeksi ja isoille heinää nassutettavaksi. Auta armias, kun yks emakko havaitsi mun siivouslastani vierellään, eipä mun siivouksesta siinä karsinassa enää sen jälkeen tahtonut tulla yhtään mitään, kun mamma ryhtyi voimalla ja tauotta tökkimään lastaani. Meidän yhteistyö ennemmin levitti kuin poisti karsinan liat...

Huom: Kaunis, korkein punavalkoinen, "virheellinen" kukka!

Kasvihuoneelle pääsin kiireapulaisen hommiin, kun täällä on nyt ollut valloillaan kaikennäköisten sairauksien aalto ja kukkienkin luota oli muutamat työntekijät taudin kourissa. Tänään, sunnuntaina, oli ilmeisesti jonkinlainen naistenpäivä ja sen takia tiistaina oli kiire saada niputeltua tulppaaneja paketteihinsa eteenpäin kuljetettaviksi. Siinä sitä sitten hetki, jos toinenkin, tönötettiin ja niputettiin kymmenen tulppaanin nippuja varsileikkuria ja pakettia varten. Sainpas myös mukaani muutamat ylijäämä-/epänormaalit (= mm. yks tosi nätti raidallinen) yksilöt kämppääni koristamaan, että siinä mielessä ihan kiva keikka :)

Pojat ovat usein mukana kottikärryjen tyhjennystalkoissa

Niin, tosiaan Gudnyn serkku, Ragna, joka mun kanssa täällä on hevosia ratsastellut, oli koko viikon Reykjavikissa, eli sen takia tallihommien suhteen on ollut vähän hiljaisempaa (usein Ragnan ratsastaessa nuorempia hevosia, on parempi, että mukana on toinenkin ratsukko, jolloin uusia asioita opetteleva hevonen saa esim. ”turvaa” vanhemman hevosen läsnäolosta). Em syystä viikon aikana olen lähinnä tavalliseen tapaan vain ruokkinut hevoset ja siivoillut tallin. Päivittäiset ratsastukset ovat jääneet vaan ”mun” kahteen heppaan, Fonturiin ja Drottningiin, jonka kanssa on ehkä ollut jopa aika kivojakin ratsastuksia. Tuo nimensä mukainen tamma (drottning = kuningatar) on itsepäinen, ujo ja tietyllä tavalla herkkä. Töltissä Drottning ”rullaa” toista etujalkaansa (eli kolme jalkaa menevät tölttiä ja ”rullaava” jalka laukkaa). Yhdessä vaiheessa meidän ratsastusretket menivät siihen pisteeseen, että kiisimme enemmän tai vähemmän hallitsematonta laukkaa pitkin teitä, koska rullaavasta töltistä ratsuni siirtyi turhan helposti laukkaan, oli tosi kova suustaan ja lähinnä vain kiihdytti, jos sille ”murahti” (eli siinä mielessä aika herkkä hienohelma). Sanoin hyvällä alulla olevasta ongelmastamme Gudnylle ja onneksi suunnitteilla oli tuolloin harjoitukset sisätiloissa, maneesissa. Ko harjoitusten jälkeen tajusin muun muassa, että töltissä ohjani saisivat olla paljon lyhyemmät ja jalkatyöskentely tehokkaampaa. Otin myös ratsastukseen vähän toisenlaisen tyylin: Annan välillä Drottningin valita ihan itse polkumme löysin ohjin, tölttiä taas mennään mun määrätessä, erittäin hitaasti ja vain pieniä pätkiä kerrallaan. Lisäksi kommunikoimme rauhallisesti islanniksi, käyttäen paljon sanoja: ”nej”, ”fin” ja ”já” (lausutaan: ”jau”) :) Tähän asti homma on sujunut aika kivasti, ja ajattelen koko ajan, että jos kerran joku saa ko hevosen liikkumaan hyvin, niin kyllä sitten minäkin ajan kanssa! Kerrankin mulla on työssäni halu jatkaa eikä suinkaan luovuttaa! Jei!! :) 

 

Tuulitukkatammuskani sliipattuna :)

Ratsastelujen vähyyden vuoksi otin itselleni lisäprojektiksi siistiä kaikkien nuorten ja tietenkin myös Drottningin harjan ja hännän. Tuo ”mun” tamma ei esim. anna ottaa itseään aina sujuvasti kiinni (tai siis, perässä juosten saat juosta vaikka koko päivän, oikealla lähestymisellä homma sujuu vähän paremmin :)), eikä tykkää, jos riimu pujotetaan väkisin päähän, vaan se kuuluu tarjota HÄNELLE nätisti, jolloin hevonen itse pujottaa turvan oikeasta lenkistä jne... HÄN on vähän SELLAINEN ;) Ja mä oon päättänyt, että meistä tulee kaverit, eli tamma on mukana mun projekteissa, halus tai ei! ;). 

Tytöt suorittamassa tupatarkastusta

Yhtenä päivänä kävin myös siivoamassa pikku-kanalan ja laittamassa pesiin uudet heinät. Siivoillessani tein hienon kasan kaikista lattialle kertyineistä jätteistä ja kun hetkeksi käänsin selkäni, oli koko jengi kukon kera pöyhimässä ja levittelemässä kasaa ympäriinsä :D

Siinä he ovat, aarteita etsimässä!

Keskiviikkona täällä oli myrsky ja aamupäivän islannin tunneilla en oppinut mitään uutta, kun viimeiset kaksi tuntia katseltiin englannin kielisiä videoita ja ”opettaja” esitteli valokuvin perhettään?! *turhautunutta murinaa*. Illalla lähdettiin Lillin kanssa kohti kirkkoa, jossa meillä oli tarkoitus olla kuoroharjoitukset, vaan eipä olleetkaan. Tämä selvisi vasta, kun auto oli parkissa ja suomalais-saksalainen pariskunta kirkossa :D Pyörimme hetken ympyrää tyhjässä kirkossa keskustellen kaikennäköisistä uskonasioista, kunnes päätimme lähteä takaisin kotimatkalle. Vaan eipäs lähdettykään, halusin nähdä geysirin! Lillille sopi noin 40 kilometrin kierto ja kohta olimmekin jo saaneet auton parkkiin ja kuljeskelimme pimeällä myrskysäällä aidatulla geysir-alueella (ei murtauduttu, portit oli auki!!!). Tuuli puhalsi niin voimakkaasti, että siihen oikeasti pystyi nojaamaan! Lilli tunsi alueen ja johdatti meidät geysirin lähelle. Vitsit se oli huikeaa (ja vähän jopa pelottavaa), kun vesihöyry purkautui! Myrskystä johtuen tuuli puhalsi höryn samantien vaakatasoon, mikä teki tuosta tapahtumasta vielä normaalia jänskemmän ja pelkäsin, että saadaan kohta kuuma höyry niskaamme! Tietenkin myös se illan pimeys toi tilanteeseen oman lisänsä ;) Ei voi muuta sanoa kuin, että hauska ja mieleenpainuva ensimmäinen geysir-kokemukseni! :)

Tässä oli tää käsienläpsyttelypeli, olin aika huono :D

Perjantaina käytiin Lillin kanssa taas moikkaamassa Sólheimarin tuttuja ja turvallisia ulkomaalaisia vapaaehtoisia (asuvat siis kaikki samassa talossa, eli kaikkien, noin kymmenen, tapaaminen yhtäaikaa on aika helppoa) pelailtiin jonkin aikaa korttia. Yksi asia johti toiseen, ja kohta oltiinkin paikan amerikkalaisten opiskelijavieraiden kämpällä läpsyttelemässä käsiä pöytään ja pelaamassa UNOa :D Mun perjantainen aikomus mennä ajoissa nukkumaan kariutui sitten siinä, että olin mukavan peli-illan jälkeen kämpälläni noin yhden-kahden maissa yöllä. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla oli lauantai-aamuna aikainen lähtö lentisotteluun Reykjavikiin. Siis älkää nyt käsittäkö väärin, ei tässä mitään pro-pelaajia olla! :D Ihan höntsäilypalloa se oli, mutta ottelu mikä ottelu! Meitä oli ehkä noin kymmenen joukkuetta ja tultiin kolmansiks, voitettiin neljästä ottelustamme kolme, aika hyvästi siis meni! :) Huomasin hämmästyksekseni päivän aikana sen, että mua ei haitannut tippaakaan vaikken ymmärtänyt kielestä yhtään mitään. Tulin siihen tulokseen, että ehkäpä syy oli se, no tietenkin, että kyseessä oli uusi juttu, mutta myös se, että peli on sama kaikkialla... Jännä havainto, olin ihan rauhassa ja rento koko päivän, ilman minkäänlaista vaivaantunutta tunnelmaa :) Ehkä senkin takia olin lauantaina kuulemma ”aika hyvä” :) Omien pelien jälkeen käytiin vielä kannustamassa meidän valmentajienkin joukkue voittoon ja bongasin vastustajista ehkä yhden viikingin! Vastaavia partaveikkoja en paljoa oo suomalaisessa pelimaailmassa kohdannut, tai en ainkaan yhtä paljon kuin Islannissa ;)

Meidän ottelupaikalta tauolla

No eiks ookin partaa kuin viikingeillä?! ;)

Meidän valmentajat, hyvin sattuivat kentällä samaan kuvaan! :)

Vai liittyikö kukkien jakaminen jotenkin partiolaisuuteen? emt?!

Nyt on taas sunnuntai, tein aiemmin päivällä käppäilylenkin jälleen Sólheimarin suuntaan ja päädyin jälleen kirkkoon! :D Kaikki naiset saivat kirkossa kukan (naistenpäivä?!), minkä perässä ulkomaalaisetkin tytöt kirkkoon menivät ja pojat tuli tyttöjen perässä :D Ja arvatkaas, mitä kukkia tytöt sai? No tulppaaneja! Ja arvatkaas, mistä tulppaanit olivat kirkkoon tulleet? No tuosta Artangista, eli Gudnyn siskon kasvihuoneesta, jossa mä niitä alkuviikosta niputin! :D Tää ympyrä sulkeutui nopeesti :D

Kirkon jälkeen pelailin vielä kaksi erää shakkia, ensimmäisen romanialaisen Georgen kanssa ja toisen belgialaisen/ranskalaisen(?!) Romanin kanssa. Molemmat pelit hävisin! Pöh!

P.S. Gudnyn kaksoset yrittivät epätoivoisesti opettaa mulle värejä islanniksi yks päivä. Ei voi kuin hämmästellä lasten kärsivällisyyttä: siinä ne juoksivat ympäriinsä, etsien läheltämme eri värejä omaavia asioita :D Nyt mä osaan jotenkuten yhden värilaulun ja sen (ja muiden kielten) ansiosta ehkä jopa muistankin muutaman värin ulkoa! :)

P.S.S. Kävin äsken vilkaisemassa ulkona revontulia, nyt on hedelmällisyyskin taattu! :D 

Rauhallista viikon alkua!

http://www.youtube.com/watch?v=qycqF1CWcXg

H.

Sattumuksia!

Moi!

Pahoittelen pientä kirjoitusviivettä normi­- noin kerran viikossa -kirjoittelussa. Syynä vois olla vaikka se, ett on ollut kaikenlaista pikku puuhaketta, joka on irrottanut mut tietokonepöydän äärestä. Teen nyt ihan tällaisen yksinkertaisen listan, mitä hieman yli viikossa on ehtinyt tapahtua, katsotaan sit, mitä tarkennan vai tarkennanko mitään. Voin tähän heti alkuun varoittaa, että vaikka kirjoittaisin vain yhdestä tai kahdesta tapahtumasta, on tämä tämänpäiväinen päivitys todennäköisesti vähän sekava tai sekavampi kuin yleensä... Ehkä :) Noin viikon sattumukset ranskalaisin viivoin:

-         koira jäi auton alle

-         retki Reykjavikiin x 2

-         tutustuminen perheen hevoslaumaan

-         maneesiharjoitukset

-         ensimmäinen islannin tunti

-         jalkkiskisastudio Selfossissa

-         epäonnen emakko

-         Hästfjallin valloitus

-         Sólmeimarilaisten kyläily

Jeps, että sellaista, ei mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin, joten edetään listaa järjestyksessä ja katsotaan, mihin se johtaa... Viikko sitten torstaina mun oli tarkoitus mennä Gudnyn kyydillä pelaamaan lentistä, kun Ragna tuli ilmoittamaan, että tilan vanhin vahti, islanninpystykorva, eikun siis islanninlammaskoira! oli jäänyt huonoine jalkoineen ja ”ylimielisine asenteineen” pihassa auton alle, joten Gudny miehineen olivat lähteneet koiran kanssa eläinlääkärille samantien! :/ En nähnyt ketään perheenjäseniä enää myöhemmin illalla ja kuullessani jonkun itkevän alakerrassa pelkäsin pahinta, koira (jonka nimeä en osaa kirjoittaa, ehkä Kópur?!), on kovin rakas kaikille täällä. Seuraavana päivänä vanha herra oli kuitenkin vielä elävien kirjoissa ja yritti kaikin voimin haukkua hevosiakin niiden tullessa ulkoilemaan aamulla, eli elämäniloa oli vielä rutkasti jäljellä! Nyt noin viikon jälkeen Kópur jo tepsuttelee pihamaalla haavoineen lähes tuttuun tahtiin. Ehkä oli onnea ja sisäisiltä ruhjeiltakin on säästytty, huh! :)

Perjantaina olin päättänyt lähteä tutustumaan Reykjavikiin ja majoittua aiemmin tapaamalleni katalonialaiselle Yolandalle. En vaan vielä perjantai-aamupäivänä ollut täysin varma, millä menisin, vaihtoehtoja oli kaksi: bussi tai Lilliltä lainaamani kaara, eli auto :) Päivä kului ja kului, Ragna oli lähdössä mukaani ja lopulta, tapojeni mukaisen pitkän, syvän pohdinnan ja Lillin vakuuttavan suostumuksen jälkeen päädyin prutkuttamaan maan pääkaupunkia kohti pikku maasturilla, jonka pelkäsin melkein hyytyvän yhteen ylämäkeen (mullahan ei siis ollut hajuakaan siitä, miten olisin saanut tuohon automaattivaihteiseen kaaraan lisää tehoa, jos jotain liian haastavaa olisi tapahtunut – tekniikan ihmelapsi!). Se mäki oli ihan kauhea! Hyvä, että ees uskalsin ajaa sen huipulle, kun yhdessä kohdassa tuntui kuin tien reunasta lähtis vain mahdoton jyrkkä pudotus alaspäin... Ja samalla Ragna vaan puhua pulputti ja käski mun vielä katsoa jotain ihme reikää jossain kalliossa, juu, ei kiitos, kyllä jäi maisemien tiirailut toiseen kertaan! :D

Muuten matka oli ihan rattoisa ja onnistuin heittämään Ragnan näppärästi poruikoilleen ja suuntasin itse navigaattorin turvin kohti keskustaa ja Yolandan majapaikkaa. Pääsin perille aika näppärästi ja oli mukava taas nähdä tuo reipas katalaani :) Käytiin iltasella tepsuttelemassa Reykjavikin pääkatua, mikä on kyllä aika viihtyisän oloinen paikka puutaloihin pystytettyine puutiikkeineen. Voin myös sanoa, että kaupunki on paljon kivemman näköinen maasta kuin ilmasta katsottuna, lentokoneesta tiirailtuna se näyttää lähinnä lättänältä yksikerroksiselta lego-kylältä :D Mutta kaduilla kävellessä kaupungin keskusta muistuttaa ehkä Porvoon keskustaa, tosin ilman mukulakiviä.

Ei ihan heti uskoisi, että tuossa on baari.

Hieraisin kerran tai kaksi silmiäni!

Myöhemmin tavattiin Yolandan poikaystävä tämän työpaikalla ja jatkettiin porukalla matkaa keskustan yöelämään. Illan perusteella voin sanoa, että turistina voit luulla, ettei kaupungissa ole juuri ollenkaan elämää myöhemmin illalla/aamuyöllä, mutta kun tiedät, minne mennä, löytyy kyllä paikkoja juhlimiseen ihan riittävästi. Ainakin perjantaisin... Eikä siitä illasta sitten sen enempää! :D Lauantaina kierreltiin vähän kaupungilla, tutustuttiin suureen kirpputoriin, maistoin paikallista herkkua: hotdogia (WAU! :P ), istuskeltiin yhdessä tosi söpössä kahvila/ravintolassa ja käytiin katsomassa kirkko :D En mä sitä sano, etteikö noin pieneen pääkaupunkiin voisi jossain vaiheessa kyllästyä, mutta kyllä mulla tuon viikonlopun perusteella jäi ihan kiva kuva kaupungista :)

Päätin palautua takaisin tilalle jo lauantaina ja se aiemmin mainitsemani mäki oli muuten ihan kauhea laskettaa myös alaspäin!! Mä hurutin sen ihan hipi hiljaa pitäen ratista tiukasti kiinni kaksin käsin rystyset valkoisena ja odotin kokoajan vain ja ainoastaan pääseväni alas :D Hirveitä mutkia ja hurja pudotus!! Ei se varmaan oikeesti oo ihan noin kauhee, mut siltä se nyt vaan tuntui! :D Silläkin on muuten varmasti nimikin, mutten nyt millään jaksa kaivaa sitä esiin, sori :)

Sunnuntaina tehtiin Lillin kanssa retki tilan hevoslauman luo ja ai, että kun ne on niin seurallisia ja uteliaita kavereita! :) Lähimmät hevoset ympäröivät meidät lähes samantien ja kun mentiin vähän kauemmas loppulauman näkyville, tuli loputkin (tai näköpiirissä olevat) karvaturvat tekemään erittäin läheistä tuttavuutta, aika söpöä, oli hyvä ilma ja tönötettiin keskellä hevoslaumaa, sinne olis voinut vaan jäädä :)

Viikonlopun jälkeen viikko etenikin sit suht normitahtiin, pienenä bonuksena käytiin yhtenä päivänä ratsastamassa hevosia Gudnyn tutun maneesissa ja sain aika tarpeellisia vinkkejä ja kateissa ollutta tuntumaa ”mun” tamman ratsastukseen. Yhtenä iltana Lilli vei mut mukanaan poikaystävänsä luo katsomaan jotain jalkkisottelua ja syömään pitsaa. Tosi tärkeitä tapahtumia, eikö?! :D Ai niin, aloitin islannin opinnot tuolla Sólheimarissa noin kymmenen jenkin, yhden kinkin ja yhden portugalilaisen ja Lillin (joka osaa islantia jo varsin hyvin) kanssa. Opettaja oli tosi motivoiva, totesi lähes heti alkuun, että islanti on maailman vaikein kieli ja se on lähes mahdoton oppia! Noh, katsotaan, mihin tässä edetään, omasta mielestäni suomi on kyllä se vaikein ;)

VAROITUS: Seuraava kappale ei ole tarkoitettu herkille ja hyvän kuvittelukyvyn omaaville! (eikä tämä ole vitsi)

Sikarokotteeni ottamisesta tuli aika täyteen ja viime perjantaina pääsin ekaa kertaa töihin sikalan puolelle ja se työhän alkoikin sitten varsin mallikkaasti. Tavoitteena oli siirtää emakot takaisin omiin karsinoihinsa porsaiden luota porsaskarsinasta. Nuo mahdottoman pitkät röhnöttäjät kävelevät siis yhdestä tilasta toiseen jonkun niitä ohjatessa. Ohjasin pari emakkoa mallikkaasti oikeisiin paikkoihin, mutta sitten sattui jotain aivan kamalaa! Yksi siirtämäni emakko kaatui, mikä ei ole niin vaarallista, mutta sen raukkaparan etujalka jäi jotenkin jumiin yhden karsinan alimpien kaltereiden alle ja MURTUI! Se huuto oli sydäntäsärkevää ja ajatukset siitä, mitä tein väärin alkoivat pyöriä mielessäni. Ensimmäinen työpäivä sikalassa ja sattuu jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen sattunut ko tilanteessa, on aika inhottava aloitus... Muut pahoittelivat tapahtunutta mulle, mutta mä vähän syyllistän tapahtuneesta itseäni... Vaikka en sitä jalkaa katkaissutkaan... Jos nyt yhtään mitään helpottavaa ajatusta tuohon saisi, niin emakko-parka ei sentään joutunut kärsimään tuskissaan pitkään ja pääsi asianmukaisesti ja nopeasti ikiuneen mutamaille, mutta silti :/

Nyt voit taas ”avata silmät”

Onneksi päivä ei oikein tuon huonommaksi voinut enää muuttua ja elämän oli jatkuttava, joten seuraavaksi oli vuorossa emoistaan erotettujen porsaiden siirto isompiin karsinoihin. Voi, että sitä tuhisevaa vaaleanpunaista possumerta, kun ehkä noin kuutisenkymmentä pientä röhnöttelijää kopistelivat menemään käytävällä! Ihan heti en oikeastaan suloisempaa ja vauhdikkaampaa näkyä voi keksiä! :) Possut ei kyllä olleet ihan samaa mieltä, voi herranes aika, kun ne on vaikea saada pois syntymäkarsinastaan! Ja kun mä en vaan pysty kauhasemaan niitä ronskisti jalasta tai toisesta vaan yritän mahdollisimman hellästi saada ne syleilyyni (varsinkin vielä aiemman tapahtuman jälkeen), tai vielä mieluummin vain paimennan ne ulos... Mutta mielestäni suoriuduin tehtävästä kuitenkin ihan mallikkaasti :) Possut on niin paljon sopusuhtaisempia isoihin sikoihin verrattuna, että niitä on kyllä helpompi käsitellä... Okei, myönnettäköön myös, että mulla on jonkinlainen kunnioituskin noita isoja röhkijöitä kohtaan, mä pelkään, että ne puree! :D Eikä niiden ajatuksista voi tietää yhtään mitään, paitsi sen, että ne ajattelee ja aistii ihan kauheesti! Mutta ehkä oon niiden kanssa sujut jonkin ajan päästä :)

Torstaina olin saanut tietää mahdollisuudesta saada kyyti jälleen Reykjavikiin Gudnyn mukana ja perjantai-aamupäivän tapahtumien vuoksi tulin iltapäivällä siihen tulokseen, että käytän tarjouksen hyväkseni ja järkkäsin itselleni jälleen tutun ja turvallisen majapaikan ja lähdin työpäivän päätteeksi karistamaan vähän apean mielen ja ikävät ajatukset Reykjavikin tunnelmaan, eikä kaupunki vieläkään pettänyt :) Päädyin mm. useammankin SUOMALAISEN lakiopiskelijan valokuva-albumiin näiden suorittaessa jotain ihme tehtäviä ympäri kaupunkia pohjoismaisten lakiopiskelijapäivien(?) yhteydessä :D

Sainpas sitten hyvällä tuurilla lauantainakin Gudnyltä kyydin takaisin tilalle ja koska oli kivan aurinkoinen päivä, halusin mennä tekemään lähempää tuttavuutta ”viereisen” vuoren, Hestfjallin, kanssa. Voi vitsit, että jostain tuolta koillisesta puhaltava tuuli oli kylmä! Mutta sitäkin uhmaten pääsin vuoren juurelle ja kapusin ylöspäin ehkä yks kolmasosaa tai puoleen väliin, kun mua alkoi jännittää ja löysin kivan pisteen otella vähän auringonlaskukuvia :D Tyydyin siis siihen ja laskeuduin alaspäin lähes nelinkontin, kipitin kämpille ja järjestin itselleni mukavan, lämpöisen kylvyn :)

Edessä Hestfall

Hekla ja Eijafjallajökul! ;)

!

Nyt on sunnuntai-ilta ja tänään muutamat tyypit Sólheimarista tulivat tänne tilalle kyläilemään ja katseleen hevosia. Käytiin jälleen isomman heppalaumankin luona pellolla ja syötin tytöille sikalan työntekijöiden ”leipätalosta” tuomia keksejä, jotka ovat mun päänvaivanani tässä kämpässä. Tiedättekö, kun ne on tehty sellaisista jauhoista, mitkä saavat keksit suorastaan hyppäämään suuhusi lähes aina ohittaessasi keksipöydän...

Saatoin tyttöjä vähän matkaa ja palatessa kuvailin.

 

Pari keksipakettia

 Noin, nyt on kirjoitettu kaikkee ja vähän enemmän, huh! Palailemisiin! :)

Heli

Kaikki hajoo!

Helou! Nyt se on alkanut! Nimittäin se jonkin aikaa kateissa ollut epäonni. Asiat ovat alkaneet hajoilemaan ympärilläni! :D Olin viikonloppuna vilkaisemassa sattumien summana Selfossin mahdottoman ”vauhdikasta” ilta- ja yöelämää (kerron tästäkin tarkemmin alempana) ja huomasin, että villapaidassani, kyynärpään kohdalla on ihan hirmuinen reikä! Uuvuttavan viikonlopun jälkeen maanantaina taas aloin kiskomaan tallikamoja päälleni ja huomasin, että mun housuissakin on reikä! Eikä siinä vielä kaikki, myös mun tallivillapaitani hihassa oli hirmuinen aukko! Eli sitten kun on taas vapaa-aikaa, tiedän, mitä tehdä, ei muuta kuin neulaa ja lankaa vaan! ;)

Noniin aloitetaanpas perjantaista. Tuossa Borgissa, jossa pelaan lentistä ja jossa on yksi kauppa ja koulu, järjestettiin paikallinen þorrablót, eli eräänlainen, perinteisilla ruokalajeilla kyllastetty, kyläjuhla, jossa syötiin hyvin (toiset söi, toiset ei), pidettiin muutama pieni esitys ja tanssahdeltiin bändin aikaansaamien sävelten tahtiin, koulun ruokalassa, aina kolmeen-neljään asti aamuyöllä. Ja se syömämme ruokahan oli oikein namnam-perinteisiä herkkuja täynnä! Mä en kertakaikkiaan voi käsittää, kuinka joku voi oikeasti tykätä esimerkiksi kuukausia maahan haudattuna olleesta mädätetystä hain lihasta! Makuhermoja kutkuttelevasta ammoniakkisesta vivahteesta ei liha ainakaan ole jäänyt paitsi! Ja se maku tulee voimakkaimmin esiin sillai kivasti loppuvaiheessa ja jää ”leijumaan” kielelle joksikin aikaa (eli kuvittele se haju suuhusi, minkä haistat astuessasi esim. siivoamattomaan talliin.. Tai no, vaikka vessaan). Sitten, kun se koostumuskin on sellainen, ehkä vähän, no äklö. Vähän niinkuin puraisis läskiä, mut sit jossain kohtaa hampaat osuu kuitenkin sellaiseen vähän sitkeämpään kohtaan, mikä pitää jauhaa hajalle. Että lopputulema on, ihan yksinkertaisesti, yäk! Mutta tiedättekö mitä, tuo ei ollut ollenkaan sitä kamalinta illan aikana maistamaani ruokaa! Kuten Gudnyn mies ja siskonpoika totesivat ihmetellessäni heidän himoaan tuohon haihin, maistuu mädätetty hai jo melkein herkulta hapatettujen pässin munien (jossakin hyytelöisessä muodossa), valaan lihan sekä lampaan mahalaukussa paistettujen veri- ja maksapateiden (tai hyytelöiden) jälkeen! Napsin siis lautaselleni rohkeasti kaikkia mahdollisia ”herkkuja” hapatettujen ruokien joukosta ja pahaltahan ne kaikki maistui! Ihan hirvittävän pahalta! Ja enemmän tai vähemmän samaltakin vielä... Heti ensimmäiseksi iski sellainen vähän etikan kaltainen tujaus kielenpäähän ja sehän oikeastaan riittikin jo pilaamaan koko elämyksen... Ehkä eniten petyin valaan kohdalla, koska kuvittelin, että lautasellani oli karmivaa kokemusta helpottava päärynän pala, mutta ei, se olikin sellainen ällöttävä pahanmakuinen höllyvä läski-lihapalanen! Kyllä on kovaa kansaa nämä muinaisten viikinkien jälkeläiset, kun tuollaisia namupaloja, osa jopa himolla, naamaansa tunkee! Mutta kiva oli saada noita maistaa, tietää, ettei vahingossa tarvii tuollaisia toiste lautaselleen laittaa! ;) Lampaan pää ja kieli olivat sentään yllättäen ihan hyviä, kuten myös vihanneslaatikot, tavallinen lihakastike ja eri kastikkeissa olevat sillit, NAM! :) Niin ja kokemuksestahan jai jalkeen myos mukava muisto, vaatteet nimittain haisi kivasti sille haille niin kauan kunnes ne tunki pesukoneeseen!

Slurps! Ylhäältä, tummasta kolmioleivästä (klo 12) myötäpäivään kehällä: Pässinmunat, hapatettua sekalaista lihaa, maksapatee, pieni hapatettu lihakimpale ja veripatee (klo 18), keskellä suikale valasta, hai puuttuu, mutta se oli pieni harmaa kuutio. Lampaan pään tunnistaa varmaan sanomattakin vasemmassa reunassa...

Lauantaina mun oli epätoivoisesti päästävä Selfossiin ostamaan Gudnyn kaksosille synttärilahjat sunnuntaisia 7 v.-juhlia varten. Suunnitelma oli hyvä: Hyppään Lillin kyytiin tämän lähtiessä illalla, noin viiden maissa, ko kaupungissa asuvan poikaystävänsä luo ja tulen muutaman tunnin päästä illalla bussilla takaisin Borgiin, josta joku tilalta voi hakea mut takaisin kotiovelle. No hommahan kosahti sitten siihen, että lähdettiin hieman aikataulusta myöhässä Selfossiin, oltiin siis perilläkin luonnollisesti myöhemmin ja kun tarkastettiin bussiaikatauluja, kävi ilmi, että viimeinen bussi Borgiin oli lähtenyt puolituntia sitten! Olin tiedostanut tällaisen ketjureaktion mahdollisuuden, joten olin varautunut vähän, mutta silti olis ollut kiva päästä illan aikana takas tilalle. No eipä siinä sit muuta, kuin ostettiin lapsille krääsää ainoasta aukiolevasta kaupasta ja alettiin pelaileen porukalla korttia, mikä kuluttikin aikaa aika kivasti ihan siihen asti, että lähdettiin Lillin kanssa tapaamaan tämän sveitsiläistä kaveria yhteen baariin. Tarvottiin baariin lähiön läpi, parkkipaikan poikki, pikkuisen tietä pitkin ja sitten oltiinkin jo perillä n. kymmenessä minuutissa, kätevää! Kyseisessä paikassa oltiin tunti tai toinenkin, juuri sen verran, että tulin siihen tulokseen, että paikka muistuttaa ihan kotipaikkakuntani yömenosta, hyvä taikka huono, miten kukakin sen nyt haluaa ajatella ;) Kun musiikki alkoi olla tylsää, siirryttiin toiseen kuppilaan, vaihtoehtojahan kaupungissa on kaksi ja toisessa me jo oltiin :D. Tämä muistutti lounge-tyyppistä oleskelu-hengailu-olohuonetta, minkä asiakaskunta koostui lähinnä just ja just täysi-ikäisyyden saavuttaneesta nuorisosta.

Mähän ajattelin sit poistuvani paikalta jo hieman aiemmin ja käpertyä nauttimaan hieman pidemmistä yöunista Lillin poikaystävän sohvalle. Ajatushan oli mainio, mutta toteutus oli vähän toisenlainen. Astelin aiemman baarin kohdalle, kävelin pikkuisen tietä pitkin, kahden kerrostalon välistä, parkkipaikan poikki, pikkuisen nurmialueella, eih, en löytänyt perille! Palasin takaisin, otin uuden suunnan ja etenin samalla kaavalla... Jonnekin  ei-tutun-näköiselle omakotitaloalueelle! Palasin jälleen takaisin, ja uusi suunta! Ja sama kaava! Välillä luulin näkeväni jotain tuttua, mutta lähelle päästyäni, totesin kokevani näköharhoja. Mulla ei siis ollut hajuakaan, mihin suuntaan, minkä parkkipaikan ja minkä lähiön läpi mun olis ollut tarkoitus kulkea! Mahtoivat harvat hereillä olevat asukkaat ihmetellä, onko yksi joulupukin tontuista jäänyt pahankerran reestä, kun töpsöttelin missä sattuu kirkkaanpunaisessa nutussani! Loppujen lopuksi mä siis luovutin, soitin Lillille ja sovittiin tapaavamme ensimmäisen baarin kohdalla jonkin ajan päästä. Piilouduin tuulen suojaan baarin nurkalle, jonne vielä kaiken kukkuraksi eksyi joku tukevassa humalassa oleva puolalainen sankari pitämään mulle juttuseuraa. Huumorintajuni oli sillä hetkellä aika vähissä, joten oli ehkä kaikkien onni, että Lilli saapui paikalle aika pian :D Ja se ongelmahan siihen, etten löytänyt perille oli muuten se, että pienellä, mutta riittävän pitkällä, etäisyydellä toisistaan oli kaksi samanlaista kerrostaloryhmittymää ja mä olin valinnut väärän! :D No vihdoin päästiin kivasta pikku tuulentuiverruksesta oikeaan paikkaan ja sain käpertyä sohvalle, enkä suinkaan ollut yksin, kainalooni tunkesi Lillin pieni, vauhdikas kääpiöpinseri, Nemo! :)

Edellisillan pitkäksi venyneestä seikkailusta huolimatta olin ihan reippaassa vedossa sunnuntaisilla kekkereillä, kiitos myös muutaman tunnin mittaisten päikkäreiden! Gudnyn perheen talo oli tupaten täynnä eri suunnasta olevia sukulaisia ja keittiön pöydällä oli jos jonkinlaisia herkkuja. Pari tuntia siinä sitten vierähtikin niitä napostellessa ja maanantaina olo oli sen mukainen, aivan veto vekka! Oli sellainen löysä, ei niinkään niin väsynyt, olo... Olis ehkä kannattanut jättää väliin ainakin ne lasten lahjoiksi tarkoitetut karkkipatukat! ;) Tää on muuten laku-suklaan ja marsipaanin ystävän maa! :)

Viikonloppuun mahtui siis jos jonkinlaista, eilen, maanantaina en tehnyt pahemmin mitään hevosten kanssa, tuuli kun vei melkein mukanaan, ihan hyvä, kun muutenkin oli ihan löysä olo. Ei voi muuta sanoa kuin, että on nuo tämän maan ”alkuasukkaat” vaan olleet urpoja kaataessaan maasta kaikki puut! Tukka menee sekaisin niin maalla kuin kaupungissa, jos se ylipäätään pysyy päässä! Tänään on taas tullut tehot takaisin ja palautin kolmen päivän ratsastamattomuuden jälkeen taas istunnan ja oppimani takaisin, kiitos viiden ratsun! Niin ja Nemo on mulla pari päivää yökylässä, mikä on aika kiva juttu, kyllä tuollainen musta rotta luo tunnelmaa tähänkin kämppään! :)

Pojat pylly kohti tuulta, tukevassa asennossa!

Nemo

P.S. Voinko sanoa olevani melkein sukua julkkikselle, kun yhden paikallisen ”kummin kaiman siskon pojan” setä on Duudsonien Jukka!? :D Näillä islantilaisilla on ihmeellisiä sukulaisuussuhteita Suomeen... :D

Lentopalloa!

Moikka taas!

Tämän näen ikkunastani aurinkoisena aamuna, hiukka hieno serpentiini-joki! :)

Tää maa ja paikka jaksaa yllättää aina vaan, kaikkee kivaa tipahtelee kuin käpyjä kuusesta :D Sattumalta kävi nimittäin sunnuntaina ilmi sellainenkin, että tuossa ihan kulmilla, 7 kilometrin päässä, uimahallin yhteydessä olevassa liikuntasalissa on naisten lentistreenit maanantaisin ja torstaisin! Ja tänne tullessa ehdin pikkuisen harmittelemaan mielessäni, että joudun luopumaan lentopalloilusta, tuosta monen vuoden takaisesta haaveilupelistä ja vihdoin pari vuotta sitten alkaneesta rakkaasta harrastuksesta. Mutta ei, en joudukaan! Kävin sit heti viime maanantaina kokeilemassa pallottelua tilalla työkentelevän saksalaisen Lillin kanssa, joka intoutui mukaan ilmeisesti ihan vaan mun intoilun houkuttelemana. Ja oli muuten kivaa! Oon taidoiltani ihan suht sopiva porukkaan (ainakin omasta mielestäni ;) ) ja vaikken kieltä osaakaan, tiesin ainakin suunnilleen, mitä missäkin treenissä piti tehdä, kiitos pienen pohjan :) Maanantaina meillä oli ihan valmentajakin, eli lähinnä tehtiin vaan erilaisia harjoitteita ja pelattiin vaan n. 15 min lopusta. Tänään, torstaina, olis varmaankin ollut enemmänkin tarkoitus pelata, mutta Lillin, mun kuskin, vierailu Reykjavikissa Gudnyn apulaisena venyikin niin, että pelit jäi väliin, mutta onhan tässä vielä päiviä... Ja sainpas aikaa päivittää blogia! :)

Tuon maanantain jälkeen mietiskelin, että mun oleskeluhan täällä on vähän niinkuin pelkkää harrastusta :D Päivällä teen pääasiassa tallitöitä ja ratsastelen, mitä oon tehnyt joskus ihan ilmaiseksikin (luonnollisesti!). Ja sit töiden jälkeen pelailen lentistä tai yritän touhuta jotain muuta mukavaa, kuten esimerkiksi hoilottaa kirkkokuorossa! :D Jep, vähän niinkuin vuoroin vieraissa, kuoro on Lillin harrastus ja koska Lilli lähti niin innolla, pyytämättä, mun mukaan lentikseen, niin ajattelin sit mennä vuorostani hänen seuraksi kuoroharjoituksiin keskiviikkoiltana. Pientä hapuilua oli ehkä ilmassa, en osaa lukea nuotteja, enkä osaa lausua islantia ja latinan kielinen laulu, aivan liian monen, monimutkaisen ja moniäänisen rivin kera oli yhtä hepreaa! Onneks Lilli oli vieressä ja näytti aina silloin tällöin, missä mennään! Mutta silti, voin mennä toistekin, nytpähän on jää murrettu tämänkin, myös joskus aiemmin mielessä käyneen, harrastuksen suhteen :)

Että sellaista, mitäs muuta... Sikaflunssapiikki iskettiin keskiviikkona käsivarteen, nyt sitten odotellaan 14 päivää ja saan laittaa jalkani sikalan puolelle, odotan sitäkin hetkeä ihan mielenkiinnolla, siat ovat kivoja ja on mieltäavartavaa nähdä, mistä jääkaapissanikin oleva liha on oikeastaan peräisin. Sen olen ainakin tähän mennessä oppinut, että osa siitä muodostuu kekseistä, pannareista ja leivistä, mutta missä suhteessa, jaa-a ;)

Ai niin, tallilla kävi eläinlääkäri... Ja hän on suomalainen! Gudnykin muisti eläinlääkärinsä kansalaisuuden vasta aivan tämän vierailun loppupuolella, ehtiihän sen unohtamaan, jos ihminen on asunut Islannissa jo parikymmentä vuotta. Tänne kuulemma vaan jää... Eläinlääkäriä varten kävin hakemassa Gudnyn isän kanssa (antoi mulle autokyydin heppojen luo) yksi tamma näiden päälaumasta, tuosta noin puolen kilsan päästä. Oli se vaan aika hienoa, aurinkoisella säällä mennä pellolle ja erinäköisiä, ikäisiä ja kokoisia karvaturreja alkoi vain vaeltaa meitä kohti. Ne kaikki tulivat niin hyväntuulisesti ja rauhallisesti luo, että olisin voinut jäädä vaikka koko loppupäiväksi istuskelemaan pellolle :)

Nopea kuva laumasta, menen toistekin ja otan paremman :)

Ratsastustaitojen suhteen on ehkä pikkuisen havaittavissa edistystä, istunta alkaa muotoutua oikeaan suuntaan ja vakiratsuni, Fottur-ruuna (en tiiä miten ihan oikein kirjoitetaan) ja Drottning-tamma tekevät, mitä pyydän... Ainakin välillä. Tänään kipusin kolmen muunkin polluskan selkään, joista yksi on vielä iältään ihan pikkuinen, opetteluasteella oleva viisivuotias mustavalkoinen ruuna. Sen kanssa teen niitä juttuja, mitkä sille on jo opetettu, eli opettajaksi minua ei vielä päästetä, mutta on kivaa, että saan ja mulle uskalletaan antaa käsiin uusia hevosia, koska jokainen eläin on erilainen, eikä näitä juttuja ilman vaihtelevia opettajia opi :) Ja alkaahan tämäkin homma työltä tuntua, jos ratsastettavien määrä vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Mutta ainakaan vielä tässä vaiheessa en valita! :)

Pojat odottelevat sisälle (= iltaheinille) pääsyä. Mustavalkea pikkupoika tönöttää mun, suomenhevosen näköisen, vakiruunan vieressä.

Että kaikki aika hyvin täällä vieläkin, nyt olen saanut hipaisun säidenkin vaihtelusta. Tänään on ollut useita tunteja aivan tyyntä, muutaman tunnin ehti sataa vettä ennen kuin sade muuttui vaakatasossa puskevaksi lumisateeksi ja viimeksi kun katsoin ovesta ulos, oli kaikkialla valkoista ja hiiren hiljaista, puhurista ei tietoakaan...

Tytöillä samat jutut mielessä kuin pojillakin, Melodia ja Drottning, eikö se olekin niin kaunis! :)

Kuherruskuukausi

Moikka, katsokaas nyt kuinka reipas olenkin kirjoittelemaan jo uutta tekstiä! Siihen voisi mainita vaikkapa kolme syytä, ensinnäkin: saapumiseni jälkeen täällä on jo ehtinyt sattua ja tapahtua, toiseksi: ulkona on suoraan sanottuna aika paska keli ja kolmanneksi: mm. lähimpään kauppaan on matkaa seitsemän kilometriä, eikä mulla ole käytössä autoa...

Tänään on ensimmäinen vapaapäiväni ja tylsäähän tämä nyt vähän on, täällä, autottomana, sadesäällä, oon tosiaankin pikkuisen eristyksissä. Jotta en ihan tylsyyteen väsähtäisi, tein tänään pikkuisen töitäkin, eli kävin ratsastamassa ;) ja suunnittelin suorittavani jonkin sortin henkilökohtaisen extremerunin, siihenhän ei tämän kelin lisäksi paljoa vaadita :D

Mun ratsastustaidot on kyllä säälittävässä kunnossa, mutta kyllä tämä tästä, kunhan löydän taas tasapainon ja saan jalankin jalustimeen ajamatta hevosta eteenpäin. Tämän päiväinen ratsuni toimii ihan kivasti, ei ole siitä herkimmästä päästä, eli mieluummin saa lisätä kuin vähentää kaasua. Mutta sen mun toisen menopelin, herttaisen tamman, kanssa yhteisen sävelen etsiminen on vielä työn alla... Siksipä ”mä joka päivä töitä teen”, ett tasapaino löytyisi ja taidot kohenisivat, maastahan se pieninkin ponnistaa!

Tuosta muutaman kappaleen ruikuttamisesta huolimatta oon kyllä viettänyt melkoista kuherruskuukautta tämän maan ja paikan kanssa. Aamuisin ja silloin tällöin iltaisin iskee jonkinlainen, minulle epänormaali, koti-ikävä, mutta muuten, sängystä ylöspäästyäni, en kyllä ole ollenkaan katunut tänne tuloani, kaikki on vähän niinkuin, jos hiukan liiotellaan, yhtä juhlaa! :D Torstaina oli Meistaradeildin (http://www.meistaradeild.is/) ensimmäinen osakilpailu, eli käytännössä kilpailu, jossa maan parhaimmat hevoset ja ratsastajat ottavat mittaa toisistaan niin joukkueina kuin yksilöinäkin. Gudny ja Ragnar ottivat mutkin illalla mukaansa katsomaan tuota kisaa, joka taisi kestää peräti nelisen tuntia, mutta kyllähän sitä oli ihan ilo katsoa, kun sai seurata mm. komeaa tölttiä ja taidokasta ratsastusta :) Ragnar vain johdatti mua hivenen harhaan sanoessaan, että paikalla tulee olemaan kauhean kylmä, kun joudutaan istumaan niin pitkään paikoillaan maaneesissa. No minähän pakkauduin sitten toppatakkiin ja useampaan eri pitkähihaiseen sekä toppahousujen alle ahdettuihin legginseihin. Eipä olis tarvinnut, muut olivat farkuissa sun muissa normi- tai hieman paremmissa vaatteissaan ja askellajiratsastukseen tarkoitetun maneesin lämpötila vastasi ehkä suunnilleen normaalin ruokakaupan lämpötilaa. Ei tullut kylmä, ei, mutta takapuoli puutui kivasti, eikä selkäkään ihan liikaa paikallaan tönöttämisestä tykännyt... Mukavaa oli silti saada olla mukana ja parin viikon päästä seuraa jatkoa :) Niin ja tapasinpas kisoissa yhden suomalaisenkin, Johannan, joka on syksystä asti työskennellyt hevostilalla jossakin täällä Selfossin kulmilla :)

Meistaradeild, vasemmalta väreittäin: kilpailijat, tuomarit, järjestäjät.

 Torstai-päivän aikana ehdin työskennellä muutaman tunnin jo kasvihuoneessakin kiireapulaisena. Viime perjantai oli kuulemma joku sellainen päivä, että naiset antavat miehilleen kukkia ja jotenkin siihen liittyen meidän sitten piti istutella torstaina pikku-taimia kukkaruukkuihin. Tosiaan, näissä kasvihuoneissa kasvaa näemmä muutakin kuin pelkkiä tomaatteja ja yrttejä, kuten aiemmin valehtelin ;) Onneksi ei tarvii kenenkään tuota hommaa kuitenkaan ihan joka päivä tehdä, vois olla pikkuisen jumeja niska-hartia-seudulla. Mutta ihan mielenkiintoista puuhaa näin satunnaisesti harrastettuna, kuten myös leipien heittely vempaimeen, joka murentaa ne pieniksi, sian suuhun mahtuviksi, paloiksi. Se olikin sit mun perjantainen extra-jobi :D Eli täällä on jos jonkinlaista pikku puuhaketta tarjolla, ett kun mä täältä tuun, oon varmasti varsinainen maatalouden multitalentti!

Perjantai-iltapäivän tsemppasin Ragnarin kanssa islantilaiset käsipallon osakilpailun(?! noh, joku ottelu kuitenkin!) voittoon Gudnyn vanhempien talossa, yksi chihuahua sylissä, toinen kainalossa :) Muistatko muuten, kun mainitsin, että otettiin se yksi espanjalainen liftari kyytiin? No sehän kutsui mut perjantai-illaksi juhlimaan läksiäisiään tuohon kolmen kilometrin päähän muiden ulkomaalaisten kanssa. Sinne siis Gudny lupasi mut heittää iltasella ja hakea takaisin muutaman tunnin päästä. Perille päästyäni talosta löytyi vain yksi ranskalainen tyttö, jonka kanssa jatkoin käsipallo-ottelun seuraamista ja rupattelua. Muut tyypit olivat vielä nauttimassa yhteistä illallista ja katsomassa kehitysvammaisten pitämiä esityksiä ”kylän keskustassa” järjestettävässä þorrablót-juhlassa (siellä sun täällä järjestetään tällä hetkellä ko juhlia, jollaiseen mä pääsen osallistumaan ensi viikolla). Ottelun jälkeen piipahdettiin mekin juhlapaikalla, jonne matkalla (eli ylitettiin tie ja käveltiin muutama metri) tajusin, että tuota aluetta todellakin voi kutsua kyläksi, eikä se todellakaan mikään hoitokoti ole, vaan oikeasti ihan kokonainen kylä, jossa asuu kehitysvammaisia hoitajineen + muuta henkilökuntaa. Kaikki asuintalot, liikuntasalit, koulutustilat, uima-altaat sun muut systeemit vain ovat pikkuisen piilossa mäen alla katsottaessa tien toiselta puolelta.

Kun illan tärkein, eli arvonta oli nähty (eikä kukaan ulkomaalaisista vapaaehoitsista voittanut mitään, ei edes imuria tai taikinakonetta!), siirryttiin porukalla takaisin noiden ulkkien kommuuniin ja rupateltiin tunti jos toinenkin. Enkä voinut, en vieläkään voi, olla hämmästelemättä sitä, kuinka täällä, keskellä ei-mitään, voi olla NÄIN PALJON ulkomaalaisia; yksi Cap Verdeläinen, yksi portugalilainen, yksi romanialainen, yksi belgialainen, n. kolme saksalaista, kolme ranskalaista, yksi esp., EI, katalonialainen! plus ne kaikki muut, joita en vielä tavannut. Lisäksi lauma amerikkalaisia ympäristöalan opiskelijoita tulee vielä ensi kuussa... Jotenkin ihan uskomatonta, mutta en valita! Kaikki vaikuttavat kovin avoimilta ja reippailta tyypeiltä, joten jos tämä samaa rataa jatkuu, tulee elämä täällä pimeässä, märässä, tuulisessa ja ”tyhjässä” maassa olemaan varsin sosiaalista! :) Vai onko se vain tätä kuherruskuukauden hurmosta, nähtäväksi jää :)

P.S. Kävin juoksemassa, kun sade rauhoittui, mut oli se silti sateen puuttumisestakin huolimatta extremeä: ylämäki, alamäki, lumikasa, jäätikkö, möykky ja kuoppa, jnejne...

P.S.S. Huijasin muuten edellisessä tekstissä, ei tämä ihan täysin hevosmaa ole, sekä kaupungista että maaltakin kuulemma löytyy ihmisiä, jotka eivät ole istahtaneetkaan hevosen selkään!

Kuulemiin, heihei!

Voi Jumpe!

Eiks ookin komeet pilvet, ja tuo rinkula oli sateenkaaren väreissä!

Kukkuluuruu, mitä kuuluu?! Aktiivinen – yritetään ainakin – blogikirjoittelu taas alkakoon! Pääsin turvallisesti perille eilen ja yllätyin heti ensimmäiseksi sitä, ettei tuuli puhaltanut yhtään! Pöh, mua on varmaan huijattu, koska ei se tuuli puhaltanut tänäänkään! No, mutta sehän ei haittaa ollenkaan :) Kentällä mua olivat vastassa pomoni, eli Gudnyn, isä ja serkku-tyttö, jonka hevoset napattiin Reykjavikista kyytiin. Ensimmäisten hetkieni perusteella tuntui siltä, että tämä todellakin on hevosmaa. Voit katsokaas huoletta asua hevosenomistajanakin vaikkapa pääkaupungissa, tällöin hevosesi vaan asustelee kaupungin laidalle rakennetussa jumalattoman kokoisessa tallikompleksissa (vähän niinkuin suomalaiset ratatallit, mutta paaljon isommin). Tallilta ei suinkaan vuokrata tallipaikkaa, vaan sieltä omistetaan yksi osa, johon on ”sullottu” esim. n. 10 kaikennäköistä karvaturpaa (mun silmissä karsinat on pieniä, mut eipä ne hepot hulluksi tulleilta vaikuttaneet). Sieltä sit löytyy niin äidin, tyttären, isän kuin kummin kaimankin menopelit... Melkoista menoa...

Hevosten lastauksen ja trailerin kiinnityksen jälkeen tilalle päästiin ehkä noin tunnissa. Hevoset laitettiin talliin ja mulle näytettiin mun kolo, joka on niiiiiiin paljon parempi kuin, mihin Australiassa ”totuin” (en ikinä ihastunut siihen home- + torakkaloukkoon!). Tämä on siis Gudnyn perheen yläkerta omalla sisäänkäynnillä, löytyy vessa, riittävän kivasti varustellut keittiö ja olohuone sekä tietty mun oma makkari. Täällä on siistiä, parkettilattia ja LÄMMIN! Ehkäpä pienenä miinuksena mainittakoon, että tämä toimii myös joidenkin tilan työntekijöiden taukopaikkana ja yksi huone on Gudnyn toimistona, mutta eipä sekään vielä ainakaan tähän mennessä ole pahemmin haitannut, itsekin kun tulen olemaan päivät jossakin muualla kuin sisällä :)

Hetken, kun olin kamojani levitellyt, tuli Gudnyn tytär ja Ragnar, tuo Gudnyn serkku, kolkuttelemaan oven taa. Tytöt halusivat näyttää mulle, mistä voi hakea leipää, joo-o näillä on kokonainen oma rakennuksensa kaupoista tulleille ylijäämäleiville! Eipä tarvi leivättömyydestä kärsiä... Syli täynnä leipäpusseja haettiin vielä parit tuoreet kananmunatkin kanalasta, jossa asustaa ehkä noin kahdeksan tytsyä ja yksi komea kukko. Samalla kurkistettiin yhden oven taa, josta löytyi ne varsinaiset tämän tilan leivänsyöjät, eli siat! Siis mainitsinko jo, että tämä tosiaan on sikatila? :) Eli lihakin löytyy omasta takaa, eikä ehkä aivan heti lopu, nuo isot rakennukset pihan yhdellä reunalla pitävät nimittäin sisällään n. kolmeTUHATTA röhkijää, aikamoinen lauma, etten sanoisi. Ja löytyy emakoita, porsaita ja lihaksi meneviä nasuja, ett vähän niinkuin jokaiselle jotakin... Ja kasvihuoneitakin näillä täällä on, niitä ylläpitää Gudnyn sisko ja kasvattaa siellä myyntiin tomaatteja ja joitain yrttejä... Että sellainen farmi tämä, pihapiirissä asuu monta toisilleen sukua olevaa perhettä kera kissa- ja koiralauman, tietenkään hevosia unohtamatta. Heppojahan mä pääasiassa tulin hoitelemaan, mutta saattaapi olla, että löydän itseni välillä myös sikalasta tai kasvihuoneesta, ainakin vuosittaista sikaflunssapiikkiä on munkin käsivarteen suunniteltu iskettävän... Mutta monipuolinen työhän ei mua haittaa!

Tältä näyttää piha yhteen suuntaan oveltani, kyllä on aakeeta laakeeta, mutta tärkein keskipisteessä, vanha, mukava islannin pystykorva :)

Tänään mut tutustutettiin talliin ja hevosiin, joita on sisällä hieman yli kymmenen, loppulauma elelee ulkona. Myönnettäköön nyt, että ratsastustaidot on sen verran ruosteessa, että mun käsiin luotetaan VAIN kaksi ratsastettavaa hevosta :D Mutta, kuten yhdessä Gudnyn kanssa todettiin, on ihan hyvä aloittaa rauhassa ja kuulemma toivoa mun pikaisesta oppimisestakin kuitenkin on, ett ei tää nyt ihan mahdottoman huono eka päivä ollut :) Mun opettajina alkavat siis toimia ujo tamma, joka osaa, muttei näytä sitä, jos et osaa pyytää ja ruuna, joka osaa ja näyttää sen, mutta vain sen verran kuin on pakko, eli ihan hyvä yhdistelmä, toisella opettelen, toisella harjoittelen oppimaani :)

Piha toisesta suunnasta, mukavat pikku kaljamot, huomaa mopot ja niiden talli.

Iltapäivällä lähdettiin tuohon lähimpään kaupunkiin, Selfossiin, vietiin Gudnyn poika treeneihin ja käytiin kaupassa, tulomatkalla bongattiin liftari tienvarresta, otettiin tyttö kyytiin ja heitettiin hänet n. kolmen kilsan päässä olevaan kylään, jos sitä muutaman talon ympäröimää aluetta kyläksi voi kutsua ;) Tuo tyttö on Espanjasta ja työskenteli em. kylässä sijaitsevassa kehitysvammaisten(ko? Muistaakseni) hoitokodissa vapaaehtoisena kuulemma monen muunkin ulkomaalaisen tavoin. Ensi viikonloppuna hän on muuttamassa Reykjavikiin ja kutsui mut sinne kylään, vaihdettiin siis yhteystietoja, joten täälläolon alku vaikuttaa varsin lupaavalta! Kielestä en kyllä ymmärrä sitten yhtään mitään, mutta muuten täällä asiat tuntuu toimivan ja vastaavan kivasti suomalaista menoa. Vastaanottokin oli ainakin Australiaan verrattuna varsin paljon kivemman oloinen ja ”asunnossani” voin oleskella kivasti kevyt toppi ja hame päällä, villasukkiakaan ei tarvita. Kyllä tässä halvassa energiassa on vaan paljon hyviä puolia! ;) Ensi vai seuraavallako viikolla olis tiedossa sitten jonkinlaiset kyläjuhlat, joissa saan maistaa kaikenlaisia kivoja paikallisia herkkuja. Nuo oikein toivovat mun osallistuvan mukaan, mätä hai ja lampaan aivot ovat sen verran maukkaita, että odottavat innolla näkevänsä mun reaktiot, slurps! Ehkä tässä kirjoittelen vielä ennen tuotakin tapahtumaa, mutta katsoaan, so long people! :)

Heli

Löysin arkistoista jälleen yhden hemaisevan kuvan, jääköön Australia taa tämän saattelemana :)